Laukaa, tuo sydämellinen kuntakeskittymä Jyväskylän kupeessa. Laukaan alue tarjoilee monenlaista luontoelämystä ja historian havinaa. Laukaan vilkas yritystoiminta ja kulttuuritoiminta kertoo poikkeuksellisen elinvoimaisesta maaseutukunnasta. Pyöräilyolosuhteet ovat kiitettävät ja Laukaaseen on mukava polkea myös Jyväskylästä asti. Päiväretkeksi Laukaan seutu on aina hyvä vaihtoehto. Oman mielenkiinnon mukaan voi tutkia Laukaan viehättävää keskustaa ja satama-aluetta tai voi piipahtaa Laukaan lähiseuduilla kohteissa.
Laukaaseen suuntautuvan Pyöräile kylille -reitin eli Saraaveden kierron parasta antia on vesistöjen ylitykset, joita elävöittää vesistön ympäristön historia aina tuhansien vuosien takaa. Matkalla on ainakin paperilla paljon annettavaa ja suuri hiekkatieosuus ei itseäni kavahduta liikaa. Hyppää mukaan lukemaan kokemustani Saraaveden ympäriajosta!
Kokemus
Lähden Laukaasta liikkeelle. Taivas on hieman harmaa, mutta mieleni ei ole. Suuntaan pohjoiseen kohti Kuusaata. Laukaan keskustasta kulkee pyörätie Peurungan risteykseen asti. Vitsailen itselleni, että menisinkin kylpylään rentoutumaan pyörämatkailun sijaan. Risteyksessä pyörätieltä siirtymä maantien laitaan tuntuu ainakin sille, että taajama-alue jää taakseni. Pian saankin maistiaisen kuulaista peltoaukeilta, jotka avautuvat seututie 637:n molemmin puolin. Peltojen jälkeen tien korkeus nousee hieman lyhyen metsätaipaleen verran. Huomaan vasemmassa laidassa runsaan lähiopastepaljouden. Opasteet viittovat Koskelantien varressa ja päässä olevalle Kuusaan kanavan alueelle. Tiedän olevani kanava-alueen liepeillä. Tämä on minun suuntani. Hurautan Koskelantietä pitkin innoissani – niin innoissani, etten ole huomata Kanavateatteria. Kosken kuohunta kuitenkin kuuluu niin lähellä, että haluan jatkaa eteenpäin. Mustapohjainen ’LAIVALAITURI’ -opaste viittoo kääntymään oikealle puiden takana olevasta kulmasta: olen saapunut Kuusaalle!
Kuusaan kuohut
Kuohunta on niin voimakasta, etten voi olla pysähtymättä ihailemaan virtaavan veden voimaa. Kuusaankosken vaahtoavat kuohut ovat maagisia näin läheltä ihailtuna. Päätän piipahtaa läheisellä laiturilla, joka näkyy kosken rauhallisemmalla osalla. Laiturilla havahdun aistimaan koskea useammalla aistilla: kosken kuohunta kuulostaa rauhoittavalta, kuohujen viileys ja koskialueen hento ilmankosteus tuntuu viileältä iholla. Muutaman kahluukalastajan innoittamana hakeudun niin rantaan, kuin koen itseni uskaliaaksi lukkopohjaisten ajokenkieni kanssa. Nautin pärskeistä ja edessä avautuvasta koskinäkymästä. Kiipeän takaisin pyörätielle ja nousen korkeaa kanavan ylittävää siltaa kanavan ylle yli 8 metriin. Ihailen koko kanava-aluetta ja hämmästelen insinöörien kynästä syntynyttä taidonnäytettä ja kanavarakentamisen osaamista vielä hetken pysähtymällä kaiteelle. Allani oleva kanava yhdistää Vatianjärven ja Saraaveden vuodesta 1993 lähtien, kun vedenpinta nostetaan tai lasketaan noin 4 metriä. Kanavasta kulkee ainakin Hildenin reittiliikenne Jyväskylän ja Äänekosken välisellä reitillä. Muistaakseni olen nähnyt m/s Suomen Suvi -nimisen laivan tässä kanavassa ottavan kyytiläisiä. Myös pyörän kanssa pitäisi päästä kyytiin eri satamista. Järviristeily olisi pyörämatkailussa erityisen mielenkiintoinen etappi. Itselleni se jää vielä tulevaisuuden haaveisiin.
On kuitenkin todettava, että Kuusaa on ehdottomasti pyörämatkalijalle Top-kohteita koko Keski-Suomessa. Kirsikkana kakun päällä ovat Kuusaankosken ja kanavan välisellä saarella olevat laavu ja grillikatos.
Tässäkin kohtaa vertailen, että kokemuspelissä autossa istuminen eli muutaman sekuntin ohipyyhällys päätieltä kanavan sivusta ohi jäisi ehdottomasti kakkoseksi pyörämatkailulle. Ilta alkaa kuitenkin lähestyä, joten jatkan matkaani, enkä antaudu edes vastarannan Koski Kahvilan houkutuksille, vaan pysyn päämäärätietoisesti reitillä kohti päätien risteystä.
Saraaveden taakse
Käännyn Sumiaisiin ja Konneveden suuntaan johtavalle seututie 637:lle. Kilometri maantienlaitaa ja huomaan perinnekylä Tupaswillan kääntymisopasteet. Tupaswilla on mielenkiintoinen ja korpitupamaiseen tunnelmaan rakennettu tyylikäs tapahtuma- ja juhla-alue. Olen joskus vuosia takaperin käynyt Tupaswillan perinnemarkkinoilla katsomassa perinteistä tervanpolttoa ja raudantaontaa ammattiseppien näyttämänä. Tupaswillan pihalle on myös parkkeerattu puolustusvoimilta poistettua kalustoa erilaisista maastoajoneuvoista telaketjullisiin miehistönkuljetuskoneisiin. Ilmeisesti koneilla myllätään safarihenkisesti lähimetsän siimeksessä.
En kuule nyt moottorin ääntä tai näe koneita käytössä, mutta ajatuksissani toivoisin näkeväni edes vilauksen vanhaa puolustuskalustohistoriaa. Tupaswillan mutka on kuitenkin omankin retken käännöspiste. Kartasta katsottuna tästä lähtee paluumatka Saraaveden itäpuolella etelään päin. Metsän ympäröimä tie lähtee jyrkkään nousuun miltein heti hiekkatien alettua. Epäröin hetken tehneeni väärän käännösvalinnan ja tarkastan kartan. Kartan mukaan olen oikealla tiellä, joten ei auta kuin kammeta mäki ylös. Mäen alamäen vapauttava tunne alkaa. Tienvarressa näkyy maatilakylttejä. Pian avautuukin Saraaveden suuntaan viettävä laaja viljelmämaisema. Ilmassa tuoksuu raikkaasti miellyttävä kukkaistuoksu. Ränssintaipaleen pellot ovat näyttäviä ja kukkaistuoksu on erityisen voimakas. Muistutan jälleen itseäni pyörämatkailun fyysisestä läsnäolosta ympäristön ja aistien kanssa. Jos tässäkin kohdalla istuisin auton penkeillä, en voisi kokea samaa osallisuutta luonnon ja tuoksujen kanssa. Satulasta ympäristön tarjontaa aistimalla kokien jää moninkertainen matkakokemus muistoihin.
Matka jatkuu keskisuomalaisessa mittakaavassa aavojen peltojen ohitse ja kiemurtelee hetkittäin metsätaipaleiden läpi. Saraakalliolle ja sen historiallisille kalliomaalauksille olisi pieni poikkeama Ränssintien metsäisimmältä kohdalta. Historialliset kalliomaalaukset näkisin kuitenkin parhaiten Saraaveden päältä joko Hildenin kannelta tai jäältä. Joten päätän jatkaa matkaa tältä erää. Poljen vielä muutaman kilometrin, kun hyvin hoidettu metsä syrjäyttää luonnonvaraisempaa puustoa, myös päällyste alkaa. Lähestyn selvästi Tarvaalankosken siltaa.
Ränssintieltä Laukkavirrantielle
Tarvaalankosken ylitse kulkevalla jykevällä teräsrakennesillalla ajattelen, että Ränssintien reitti Saraaveden kierrossa on kaunis, vaikka itse Saraavettä ei näykkään kuin pätkittäin. Pellot ja viljelykset olivat parasta antia – erityisesti niiden tuoksu, jonka arvelen uppoavan syvälle muistiini. Ilmeisesti taakseni jäävissä maisemissa ja metsätaipaleilla on esilaukaalaiset ihmiset vaeltaneet jo satoja vuosia sitten. Hartikan kirkkomaa jatkaa historiallista tarinaa 1500-luvun jälkipuoliskolta. Arvioiden mukaan Laukaan ensimmäinen kirkko sijaitsi Hartikalla. Hartikan kirkkoniemessä on todennäköisesti asustanut kivikauden laukaalaisia kauan ennen kuntaidentiteetin muodostumista.
Arvelen että alueen lähirannoille on haudattu jo useita satoja vuosia sitten ensimmäisiä ihmisiä. Hartikan kirkkomaa olisi historiallisesti merkittävä kohde, vaikkei alueella enää pystyssä olevaa kirkkoa olisikaan. Hartikan kirkkomaan ja kirkonniemen alue on monta kertaa käynyt mielessäni retkikohteena. Tällä kertaa päätän ajaa sen ohi, mutta lupaan itselleni palata riippumaton kanssa viereisen Kirkkoniemen laavulle pohtimaan entisaikojen elämää. Tällä erää päästän Hartikan kirkkomaan kyltit viuhahtamaan ohitseni, kun päästelen mukavalla päällystetyllä mäntytaipaleella kohti neljän tien risteystä.
Laukkavierrantien ja Tarvaalantien risteyksestä kaikuu iloissa puheensorinaa. Risteysalueen elämä on hämmentävän pirteää näin harvaan asutulla seudulla. Neljäntien risteys toisaalta kokoaa kulkijoita yhteen lähiseuduilta viettämään aikaa risteyksen anniskeluravintola Mustan korpin saluunaan. Mustan korpin saluunan aukiolevasta ovesta kantautuu musiikkia ulos terassin läpi. Lukitsen pyörän terassin aidanvarteen ja siirryn pubin tiskille tilaamaan viilentävän tuopin. Pubin sisusta on jo näkemisenarvoinen; seiniltä löytyy erilaista puutyötä ja esineistöä, joka huokuu villinlännen tyypillistä ja ehkä myös arveluttavaa henkeä.
Palauttavan pubin viileässä pöydässä vietetyn huilitauon jälkeen matka jatkuu Laukkavirrantielle. Vastalanattu Laukkavirrantie hankaloittaa matkantekoa, keskinopeus putoaa ja ajolinjojen haku vähiten soraisilta painautumilta vie kaiken huomion. Metsikköiset ryteikkömaisemat eivät juuri säväytä. Luonnonrauhallisessa metsämaisemassa on yleensä mukava polkea eteenpäin, mutta nyt odotan rakennuskannan ja taajaman rajaa, jotta tie olisi pakkautuneemmassa kunnossa. Paahdan läpi tylsän metsätaipaleen soratien niin pikaisesti kuin pystyn, en halua viettää aikaani jostain syystä tällä tiellä. Ehkä kapeata tietä reunustava ryteikkö ja matalat puut luovat soratielle epämiellyttävän olemuksen. Vakuutan itseäni, että tällaiset kokemukset kuuluvat osaksi retken tunneskaalaa.
Päällysteen alkaminen tuntuu erityiseltä palkinnolta kilometrien soraluistelun jälkeen. Laukkavirrantie päättyy Liisanniemen sillan ylitykseen. Ainakin satametriä korkelta järven ylle kohoavalta sillalta voin nähdä vilauksen toisestakin reitin vierailtavasta kanavasta etelässä. Kuhankosken sulku ja vesivoimala olisi lyhyen piston päässä. En kuitenkaan raaski pimenevässä illassa tehdä poikkeavaa matkaa vaan lisään Kuhankosken seuraavalla kerralla vierailtavien kohteiden listalle, joka tässä vaiheessa alkaakin olemaan jo pitkä.
Jälkiviisaana ymmärrän, että olisi pitänyt venyttää Saraaveden kiertoa kaksipäiväiseksi, jotta olisi voinut yöpyä Kuusaankosken tuntumassa nauttien aamupalaa jossain kanava-alueen laitamilla tai Hartikan kirkkoniemessä ja olisin lisäksi ehtinyt kunnolla valosan aikana vierailemaan kaikki mielenkiintoiset kohteet läpi. No onneksi Laukaa ei ole kaukana itselleni. Kohteita ainakin riittää Saraaveden kierrossa! Jatkan Laukaaseen ja käännyt iltahämärässä suuntaamaan paluumatkaa kohti Jyväskylää. Yhteensä matkaa Jyväskylästä edestakaisin polkemalla tuli noin 80 kilometriä, josta noin 30 tulee itse reitistä.
Reitille saapuminen Laukaan ulkopuolelta
Saapuminen Laukaan ulkopuolelta Laukaan keskustaan on kätevää myös paikallisliikenteellä. Jyväskylästä kulkee 41 useamman kerran päivässä Laukaan suuntaan. Linkkiä voi myös käyttää paluumatkalle. Linja-autonyrkkisääntönä on, että bussit kulkevat Saraaveden länsipuolella Laukaaseen asti. Tikkakosken suunnalta kulkee vähän poikittaisliikennettä Laukaaseen. Myöskään pyöräilykaistoja ei ole vaan siirtymä on kahden tien varassa: joko pohjoisesta Peurunka golfin läpi tai etelämmästä Kuukanpääntietä.