Tässä pieni kurkistus siihen, millaista lähiruokaa voi löytää lautaselleen kasvipohjaisesti.
Kasviperäinen ruoka on lähes aina ympäristön kannalta parempi vaihtoehto, riippumatta onko se tuotu kauempaa vai kasvatettu lähellä, ja varmasti aina paras valinta eläinten kannalta. Ei siis ole tarpeen vältellä ulkomailtakaan tuotuja kasviperäisiä ruokia, mutta lähiruoan suosimisella on erityisen paljon positiivia vaikutuksia. Itsekin löysin tätä juttua kirjoittaessani itselleni uuden suomalaisen kasviksen – juuripersiljan, ja olin aivan innoissani.
Usein voi olla vaikea selvittää, mistä maasta jonkin tuotteen raaka-aine on peräisin. Valmistajan suomalainen nimi ei kerro vielä mitään. Hyvää Suomesta-merkki lupaa muun muassa, että tuotteen raaka-aine on joko kokonaan tai pääosin suomalainen. Kaikki valmistajat eivät kuitenkaan hanki tätä merkkiä.
Uutta inspiraatiota kausikasviksista
Kausikasvisajattelusta voi saada paljon iloa ja innoitusta kokkailuihin vuoden ympäri. Juuri se, ettei kaikkea tuoretta ole kaudessa jatkuvasti, voi tehdä ruokien suunnittelusta mielenkiintoista ja vaihtelevaa. Samalla voi tuoda itsensä osaksi vuodenajan vaihteluita- näinhän luonnonvaraiset eläimetkin elävät ja sopeutuvat kukin tavallaan eri vuodenaikoihin.
Kesä ja syksy ovat tietysti kotimaisten kasvisten, marjojen ja hedelmien runsauden aikaa, ja siitä kannattaa todellakin ottaa kaikki ilo ja vitamiinit talteen.
Vaikka talven edetessä suomalaisten tuorekasvisten valikoima muuttuu pienemmäksi, niin usein mielikuva kauden kasviksista saattaa olla turhan suppea. Syksyn pimetessä loka-, marras- ja joulukuussa elämme vielä melkoisessa runsaudessa kotimaisten vihannesten ja jopa hedelmien suhteen. Kannattaakin avoimin mielin tutkia kaupan hevi-osastoa, paikallisten lähiruokapiirien tarjontaa (Jyväskylän alueella Jolppi ja Reko) sekä Satokausikalenteria.
Satokausikalenterin sivuilla on todella kattava Sesongissa nyt -osio, josta voi etsiä uutta innostusta joka kuukaudelle. Suomalaiset sesonkituotteet on selkeästi näkyvissä. Keittokirjan muodossa aiheeseen pääsee tutustumaan vaikkapa Sanna Autereen ja Sanna Peurakosken kirjan Vegesato! kautta. Kirja löytyy myös Keski-kirjastojen valikoimasta.
Tässä muutamia kotimaisia kasvishelmiä vanhojen tuttujen porkkanan ja perunan kavereiksi
- runsas valikoima erilaisia kaaleja kesä- ja syyskaudella, vaikkapa ruusukaali ja mustakaali
- herkulliset talvikurpitsat, kuten hokkaido-, spagetti- ja myskikurpitsa syyskaudella
- puna-, kelta- ja raitajuuri, palsternakka ja maa-artisokka saatavilla pitkälle kevääseen
- vaatimattomat näköiset, mutta erittäin maukkaat juuri/mukulaselleri, piparjuuri sekä juuripersilja, joita on saatavilla pitkälle kevääseen
- kotimaista omenaa saa kaupoista nykyään läpi talven uuden säilytystavan ansiosta
- ihanat suomalaiset päärynät syksystä jopa joulukuuhun saakka – päärynät ovat hieman pienempiä kuin eteläisempien maiden sisarensa, mutta todella makeita ja herkullisia!
- talven salaatiksi sopii erityisen hyvin ekologiset mikroversot, kuten Silmusalaatti
- pakasteista löytyy myöskin jonkin verran suomalaisia kasviksia- esimerkiksi sulatetuista pakasteherneistä saa piristystä talven salaatteihin. Nykyään kaupan pakasteosastosta saa myös täysin kotimaisia wok-kasvissekoituksia.
Muinaista proteiinia ja mahtavia siemeniä
Tärkeimpiä runsaasti proteiinia sisältäviä kotimaisia kasveja ovat härkäpapu ja herne. Molemmista on saatavilla myös helppokäyttöistä, nopeasti kypsyvää rouhetta.
Härkäpapu on todella pitkään pohjolassa viljelty ekologinen kasvi, joka on taas pitkän ajan jälkeen nostanut ansaittua suosiotaan ihmisten ravintona. Se saattaa sopia niillekin, joille herne aiheuttaa vatsanpuruja. Härkäpapu on oma suosikkini helppokäyttöisyytensä ja pehmeän täyteläisen makunsa vuoksi. Härkäpapurouheella voi helposti korvata vaikkapa soijarouheen ja se kypsyy nopeasti.
Kaurasta valmistetaan muiden tuoteinnovaatioiden lisäksi erilaisia kasviproteiinituotteita, ja tietysti käsittelemätön kaurakin sisältää kohtuullisesti proteiinia. Kaurasta on myös saatavilla jauhemaista proteiinilisää.
Kotimaisissa siemenissä on kaksi erityisen timanttista yksilöä, joihin kannattaa tutustua. Hampunsiemen ja pellavansiemen sisältävät molemmat omega3-rasvahappoja. Hampunsiemenissä on lisäksi muun muassa erittäin arvokasta gammalinoleenihappoa. Kannattaa tässäkin tarkistaa pakkauksen kylki, jos haluat nimenomaan Suomessa viljeltyä.
Hampunsiemenet voi olla hyödyllistä ostaa kuorittuina versioina, jotta elimistö saa varmasti käyttöönsä sen huikeat ravintoarvot. Pellavansiemenet taas suositellaan rouhittavaksi ennen käyttöä samasta syystä. Voit myös ostaa valmista rouhetta, joka säilytetään tiiviisti suljettuna jääkaapissa. Siemenet ovat hyvien rasvojen ohella mainioita proteiininlähteitä. Hampunsiemeniä voi ripotella ruoka-annoksen tai leivän päälle, salaatin sekaan tai surauttaa smoothien joukkoon.
Pellavansiemenrouhe sopii hyvin puuron sekaan, mysliannokseen tai sekoitettuna johonkin muuhun nestepitoiseen ruokaan. Jossain vegaanisissa leivontaresepteissä saattaa nähdä käytettävän pellavansiemenrouheesta ja vedestä tehtyä seosta munan asemasta.
Spelttiä, kvinoaa ja tattaria
Ruis, vehnä, ohra ja kaura ovat niitä tutuimpia kotimaisia viljoja. Ruokavaliotaan voi monipuolistaa vaikkapa ravinteikkaalla speltillä, josta on saatavilla jauhojen lisäksi vaikka minkälaisia tuotteita, kuten muroja, näkkäriä, risottojyviä ja vaikkapa lakua. Suomessa viljellään nykyään myös proteiinipitoista kvinoaa, josta syntyy täyttävä puuro tai ruuan lisuke.
Tattarin viljelystä on Suomessa erityistä osaamista. Etelä-Suomesta on tehty löydös, jonka perusteella proteiinipitoista, luontaisesti gluteenitonta tattaria olisi viljelty Suomessa jo 5000 vuotta eaa. Lisätessäni gluteenittomaan joulupiparitaikinaani viime vuonna tattarijauhoa, sain aikaiseksi rapeimmat ja herkullisimmat piparit, joita olin koskaan tehnyt.
Villiruokaa ja ruokainnovaatioita
Suomen ihmeellisessä luonnossa kasvaa pohjoisen karuista oloista aina eteläisimpään Suomeen huikeaa villiruokaa. Omaan tahtiinsa, kaikessa rauhassa, ihmisen puuttumatta kasvuprosessiin. Nämä ruuat ovatkin yleensä ravintoarvoiltaan vailla vertaansa, ja myös makuun on tiivistynyt ainutlaatuisia aromeja.
Villiruokaan tutustumisessa kannattaa pitää kynnys matalana. Mitä sellaista löytyy ihan läheltä, vaikka lähimetsästä kaupunkialueella, jonka tunnistat? Tiesitkö, että joitain villiyrttejä löytyy jo hyvin varhain keväällä ja vastaavasti vielä joulukuussa voi keräillä vaikkapa suppilovahveroita tai karpaloita?
Villiruuan arvokuutta ei lasketa määrissä. On todella hienoa, jos tulee keränneeksi vaikka yhdet nokkoset alkukesästä nokkoslättyihin tai iltakävelyllä kipollisen marjoja puuron päälle. Marjojen keruuta ei siis kannata arvioida vanhaan tapaan ämpäreissä, vaan marjoissa 🙂 Jos et kerännyt itse marjoja talvivarannoiksi, niin villimarjat ovat ruokien aatelia myös kaupasta ostettuna. Pakastemarjojen ja marjajalosteiden lisäksi kauppoihin on putkahdellut enenevissä määrin myös muita villiruokaa hyödyntäviä tuotteita. Martat järjestävät erilaisia kursseja aiheeseen liittyen, kuten villiyrttikursseja keväisin ja sienikursseja syksyllä, jos villiruokataitojen syventäminen kiinnostaa.
Lähiruuan ei tarvitse aina tarkoittaa aikaa vievää ruuanlaittoa, tai raaka-aineiden käsittelyä alusta lähtien, sillä nykyään kaupoista löytyy mitä mielenkiintoisimpia ruokainnovaatioita myös supernopeisiin kokkailuihin. Suomalaista härkäpapua hyödynnetään maukkaissa Beanit-tuotteissa, jotka ovat jo valmiiksi kypsiä ja osa valmiiksi maustettujakin.
Kaurasta löytyy lähes kaikkea, mitä kuvitella saattaa, muun muassa todella laajasti erilaisten maitotuotteiden korvaajia. Kaupan hyllyjen välissä kannattaakin liikuskella silmät erityisen auki, aivan kuten metsäkävelylläkin.
Blogin kirjoitti työkokeilijamme Anna