Tänään JAPAttajien esittelyvuorossa Jyry, JAPAn hanke- ja vapaaehtoistyöntekijä.

Saavuimme ihanaan satumetsään. Kertoisitko missä olemme? Miksi paikka on sinulle tärkeä?

Olemme Touruvuoren luonnonsuojelualueella. Muutin aikanaan maalta tänne kaupunkiin Jyväskylään, tuohon tosi lähelle. Näin Touruvuoren kotipihastani ja katsoin, että onpa hienon näköinen paikka ja lähdin katsomaan. Sitten löysin täältä ihan luontopolunkin. Tämä kaunis metsä on luonnonsuojelualuetta, eli ihan eri verrattuna talouskäytössä olevaan metsään. Vaikka en enää asu Palokassa, käyn täällä silloin tällöin, bussilla pääsee keskustasta. Tämä oli Jyväskylästä ensimmäinen luontokohde, jonka löysin ja johon ihastuin heti.

Mitä muuta elämääsi kuuluu metsän lisäksi?

Tällä hetkellä opiskelua aika paljon, opiskelen yhteisöpedagogiikkaa Humanistisessa ammattikorkeakoulussa. Ja sitten, miten sen nyt sanoisi, aktivismia tai aktiivisuutta näissä ympäristöasioissa. Se on melkeinpä kaikista päällimmäisin, jopa opiskeluakin keskeisempi, vaikka ei ehkä pitäisi olla niin. Luen myös tosi paljon kirjoja. Viime aikoina enimmäkseen tietokirjoja, mutta tykkään paljon myös kaunokirjallisuudesta, ja sen parissa kulutan aikaa.

Touruvuorelta löytyvät hyvät opasteet.

Miten päädyit JAPAan töihin?

Olin ensin työkokeilussa. Olimme juuri muuttaneet uudestaan Jyväskylään ja jotain tekemistä piti keksiä. Olin kuullut JAPAsta aikasemmin ja ajattelin, että onpa mielenkiintoista toimintaa. Päätin mennä kysymään, pääsisikö teille työkokeiluun ja heti otettiin innolla vastaan. Oli tervetullut ja arvostettu fiilis, se oli tosi kiva! Puolisen vuotta olin työkokeilussa ja tykkäsin hirveästi. Sain tehdä kaikkea mahdollista ja olla monessa mukana. Sitten alkoi Astetta Coolimpi Ilmasto -hanke ja Anna kysyi, haluanko tulla tekemään siihen taustaselvitystä ja sitä kautta työllistyin. Viime aikoina olen tehnyt hankkeessa tunteja silloin tällöin, ohjannut ilmastotiimiä.

Lisäksi vedän vapaaehtoisena JAPAn ilmapiiriä, joka on avoin keskustelupiiri ilmastonmuutoksesta. Nyt toiminta on tauolla, mutta toivottavasti syksyllä jatketaan. Ilmapiiri syntyi, kun IPCC:n 1,5 asteen raportti julkaistiin ja pohdimme, miten siitä noussutta keskustelua, mielenkiintoa ja innostusta voisi kanavoida rakentavasti. Ja käsitellä niitä tunteita ja ajatuksia, mitä se herätti. Siitä syntyi idea ilmapiiristä. Olin heti tosi innoissani ajatuksesta ja päädyin vetäjäksi.

Ja yleisöltä: mitä haluat saavuttaa tehtävässäsi?

Ilmapiiriä ajatellen, haluan kehittää itseäni dialogin vetäjänä ja keskustelijana. Ja nimenomaan rakentavan ja kaikkien ymmärrystä lisäävän dialogin luomisessa. Ja on myös hienoa, että voi tarjota muille kokemuksen ja mahdollisuuden keskustella. Hanketyötä ajatellen, haluan kehittyä kaikenlaisessa vaikuttamistoiminnassa ja sen edistämisessä.

Yleisökysymys: Miten JAPAttajuus näkyy elämässäsi muutoin?

Kyllähän se muodostaa perustan elämälle, se vastuullisuuden ajatus. Se näkyy ihan jokapäiväisissä valinnoissa ja kriittisyydessä, millä tarkastelee totuttuja toimintatapoja monissa eri yhteyksissä. Esimerkiksi tuolla opiskelumaailmassa kriittisyyttä ja kyseenalaistamista tehdään yllättävän vähän. Sitä näkee luonnostaan asiat sen kautta. Ja tietysti vapaa-ajalla tykkään käydä metsässä ja henkilökohtainen luontosuhde on tärkeä. Toimin myös näiden asioiden puolesta vapaaehtoisena. Siitä on niin vilpittömän kiinnostunut, että sen parissa viihtyy.

Mitä haluaisit ihmisten tietävän JAPAsta?

JAPAlaiset ovat tosi omistautuneita kestävän elämäntavan edistämiselle. Luulen, että hirveän montaa työtä ei voi tehdä niin sydämellä, kuin tuota työtä tehdään. Se lähtee omista arvoista ja puhtaasti niiden edistämisestä. JAPA on myös kaikille avoin. Kaikki, ketkä asian tiimoilta haluavat jotain tehdä, ovat varmasti tervetulleita. JAPAn toiminta ei ole mitään turhantuntuista velvollisuuksien täyttämistä, vaan siellä pidetään vilpittömästi tärkeinä niitä asioita, joiden eteen toimitaan. Ja ylipäänsä se, miksi itsekin haluan työskennellä nimenomaan järjestökentällä, on se, että niiden ensisijainen päämäärä ei ole tehdä voittoa. Vaan tärkein juttu on edistää niitä asioita. Se on minusta tosi siistiä.

Löydettiin ”pikkuinen” muurahaiskeko!

Villein kestävän elämäntavan haaveesi, jonka toteuttaisit heti, jos voisit?

Vaikea miettiä, mistä lähtisi liikkeelle – ajattelen, että sellainen kokonaisvaltainen muutos pitäisi saada aikaan. Että ihmisten arvostukset muuttuisivat tosi radikaalisti. Tällöin henkilökohtaisessa elämässä tärkeintä ei olisikaan enää se, että pystyy ostamaan jatkuvasti enemmän tavaroita, vaatteita ja elektroniikkaa, ja isompia asuntoja ja autoja. Vaan, että oikeasti on laadukkaita sosiaalisia suhteita ja henkilökohtainen luontosuhde, ja niitä arvostetaan. Arvojen muutos johtaisi siihen, että jatkuvasta talouskasvun tavoittelusta yhteiskunnassa luovuttaisiin ja resursseja alettaisiin kohdentamaan oikeasti tärkeisiin asioihin. Nykyisellään kaikkea toimintaa ohjaa ajatus, että tulosta pitää kasvattaa ja ihmisten kuluttaa koko ajan enemmän. Nämä arvot ovat johtaneet siihen, että kasvavassa määrin ihmiset masentuvat ja loppuunpalaminen lisääntyy Suomessakin, hyvinvointiyhteiskunnassa. Paradoksaalisesti työn tekeminen syö niitä hyvinvoinnin peruselementtejä, eli perhesuhteita, luontosuhdetta ja terveydestä huolehtimista. Arvostusten muutos pitäisi siis tapahtua. Se on radikaalia, eikä tapahdu tuosta vain.

Ja viimeisenä edellisen haastateltavan Johannan kysymys: Miten aiot yhdistää opiskelut ja ilmastoasiat – mitä haluaisit tehdä tulevaisuudessa?

Haluan edistää vaikuttamistoimintaa ja yhteiskunnallista ymmärrystä ja osallisuutta, esimerkiksi juuri ilmastoasioissa. Tämähän on voimakkaasti oikeudenmukaisuuskysymys, sillä ilmastonmuutoksen aiheuttajat ovat eri, kuin ne, jotka siitä kärsivät. Tässä puolustetaan oikeuksia ihmisarvoiseen elämään, ei pelkästään omia, vaan myös toisten. Toisaalta myös muun luonnon oikeuksia, joka ei pysty itseään puolustamaan. Siksi lähdin opiskelemaan yhteisöpedagogiikkaa, jotta osaa tukea tällaista ja edesauttaa kansanliikkeitä. Yhteisöosaaminen on tosi keskeistä, koska kaikkihan tapahtuu sen kautta. Yhteisöllisyys on iso voimavara tekemisen merkityksen ja asioiden saavuttamisen kannalta. Haluan toimia jatkossa kansalaistoiminnan kentillä.

Olet viimeinen haastateltava, joten haluaisitko lähettää terveisiä tai kenties jonkin haasteen yleisölle?

Ehkä voisi miettiä, mitä tässä koronaelämän järjestelyssä on sellaista, mistä voisi ammentaa kestävään elämäntapaan?

Paljastetaan viimeisen haastattelun kunniaksi tee-se-itse-äänitysviritelmä!

Lämmin kiitos Jyrylle Touruvuoren ja satumaisen metsän esittelystä sekä meditatiivisesta haastattelusta!

Tämä oli tosiaan tältä erää viimeinen esittelymme. Voimia kevääseen ja palataan taas!

JAPAttaja Netta