Tänään on luvassa historian havinaa JAPAn perustajajäsenen silmin. JAPA juhlii tänä vuonna 20-vuotis syntymäpäiviään. Kysytään siis Eskolta, mistä kaikki oikein alkoi.

Miten JAPAn tarina alkoi?
Täällä oli sellainen Keke Jyvänen, seitsemän kunnan yhteinen neuvottelutyöryhmä. Sen toiminta oli määritelty määräaikaiseksi projektiksi. Tämä työryhmä oli kokenut tarpeelliseksi asukasyhdistysten aktivoimisen paikallisen kestävän kehityksen toimintaohjelman laatimiseen. Sitten ympäristökeskuksessa alettiin puhumaan, että saataisiin jyväskyläläinen kestävän kehityksen yhdistys. Silloinen ympäristökeskuksen johtaja Niilo Frilander oli tärkeä yhteyshenkilö ja JAPAn ”kummisetä”. Hän kokosi meidät yhteen ja tilatkin saatiin kokousta varten Tuomiojärven rannasta. Siitä se lähti liikkeelle ja yhdistys perustettiin. Nimeä mietittiin ja tulin ehdottaneeksi JAPAa – Jyväskylän asukkaiden paikallisagenda.

JAPAn historiikissa kuvataan yhdistyksen tarkoituksesta seuraavaa: ”Yhdistyksen tarkoituksena on aikaansaada Jyväskylään YK:n Ympäristö- ja kehityskonferenssin Rio de Janeirossa 1992 maailman kaikille kunnille suosittelema paikallisagenda ja sitä edelleen kehittää, sekä edesauttaa ja valvoa sen soveltamista käytännössä. Paikallisagenda on paikallistason toimintaohjelma kestävän kehityksen toteuttamiseksi. Paikallisagenda on kuntayhteisön eri osapuolten yhteinen käsitys kestävästä kehityksestä.”

Mukana JAPAssa oli asukasyhdistysten edustajia, monesti puheenjohtaja tai sihteeri. Ihan kaikista asukasyhdistyksistä ei kuitenkaan ollut edustusta, mutta noin kymmenkunnasta. Sitten Kari Lehtinen pestattiin JAPAn toimintaa vetämään.

Mitä JAPAn alkuvuosiin kuului?
Alkuvaiheessa haasteeksi tuli, että kaikenlaista olisi haluttu tehdä, mutta se vaati rahaa. Toiminta laajeni myös muihin kuntiin, kun Jyväskylä innosti lähikuntia mukaan yhteisiin jäteneuvontaprojekteihin, esimerkiksi Anssu-peikon esikoulukiertueeseen. Se oli hieno idea. Anssu-peikko opasti lapsille jätteiden lajittelua ja he sitten kotona valistivat vanhempiaan. Ja vievät sanaa eteenpäin edelleenkin.

JAPA oli alkuun ainoa kestävän kehityksen yhdistys Suomessa. Muualla kunnat sisäistivät kestävän kehityksen ohjelmia oman kuntaorganisaationsa toimintaan. Teimme paljon vierailuja ja meille tehtiin vastavierailuja. Kävimme pääkaupunkiseudullakin kertomassa JAPAn toiminnasta. JAPAssa on saatu paljon aikaan ja oltu edelläkävijöitä monessa asiassa. Viime vuosilta esimerkiksi Lastipyörälainaamo on ollut erinomainen keksintö, joka on edelleen ainoa laatuaan.

Mitä halusit ja haluat saavuttaa tehtävässäsi?
Sosiaalista, ekologista ja kulttuurista kestävää kehitystä. Ekologisuus liippasi työnsarkaani (puutarha-alan yritys) paljon ja se poikii myös sosiaalista kestävää kehitystä, kun ympäristö laitetaan mukavaan kuntoon ja ihmiset voivat olla siellä ja tulee sosiaalista kanssakäymistä. Kulttuuripuolella voisi vielä koota voimia yhteen, että se tulisi myös tasaveroisesti esille JAPAlla. Monia asioita jo tehdään, eikä kaikkeen eväät riitäkään, mutta uskon, että näihin voisi löytyä tarvittaessa rahoitusta. Esimerkiksi opintoretket lähiluontoon olisivat hyviä. Aluksi mainituissa kolmessa kestävän kehityksen osa-alueessa tulee useimmiten hyvin esille myös taloudellisuus.

Mitä haluaisit ihmisten tietävän JAPAsta?
Informaatiotulva on aika suuri ja kaikki eivät kaikkeen huomaa tai kerkeä tarttumaan. Nettisivut ovat erinomaisen tärkeä asia, mutta osaako sinne mennä oma-aloitteisesti katsomaan. Yksittäisiä asioita voisi täkyinä tuoda esille. Vaikkapa opintoretkiin liittyen JAPA voisi kysyä lehtikirjoituksen muodossa kiinnostaisiko tämmöinen ja ihmiset voisivat sitten vastailla ja antaa palautetta. Tai sitten asukkailta voisi kysyä, mitä he haluaisivat, että tehtäisiin kestävän kehityksen suhteen. Mitä kannattaisi asukkaiden mielestä erityisesti tuoda esille, kun työnsarkaa on paljon?

Olisi kiinnostavaa, jos JAPA tekisi historiikin siitä, millä tavalla tottumukset ovat muuttuneet. Arvioida, mitä kymmenen ja kahdenkymmenen vuoden aikana JAPA on saanut aikaan – ja se on saanut. Ilmastonmuutoksesta puhutaan paljon ja se katsotaan niin maailmanlaajuiseksi, että ajatellaan, että en minä mahda sille mitään. Vaikka yhdenkin ihmisen aikaansaannos on tärkeä. Tällaisia asioita JAPAn kannattaa viljellä. Näitä tulevaisuuden suunnitelmia varmasti työstetäänkin vielä tulevissa strategiapalavereissa.

Tähän mennessä olimme keskustelleet jo muiden muassa oman ruoan kasvattamisesta rantapalstalla, luonnonkasvien voimasta, kävelystä, punaisen lihan jättämisestä ja kierrätyksestä. Esko esitteli upeaa teevalikoimaansa, josta hän saa tehtyä helposti kolmesta neljään sataa erilaista teesekoitusta. Hänen maustekaappinsa oli siis täynnä itse kerättyjä ja kuivattuja – sanojensa mukaan ihan tavallisia ”rikkaruohoja” – nokkosta, horsmaa, herukan, mustikan ja vadelman lehtiä, koivua ja niin edelleen. Niistä hän tekee jokailtaisen teesekoituksensa. Myös hänen aamupalansa on täynnä luonnonvoimaa ja vertaansa vailla. Innostuimme myös taittelemaan sanomalehdestä biojätepusseja ja Esko antoikin pari uutta vinkkiä! Tuliaisina matkaan tarttui vuoden 2015 isoarkkisesta Keskisuomalaisesta taiteltu iso biojätepussi. Tämä vanhojen sanomalehtien säästäminen ja kaikki muut kuulemani arjen pienet ja suuret teot kuvastavat hyvin Eskon säästeliästä ja luontoa kunnioittavaa elämäntapaa. On siis ymmärrettävää, miksi Esko on ollut JAPAa perustamassa – hän on varsin toimelias ja kekseliäs kestävän elämäntavan kehittäjä!

Miten JAPAttajuus näkyy elämässäsi muutoin?
Yritykseni on arvostanut luontoa. Olemme istuttaneet tuhansia puita, kymmeniä tuhansia pensaita ja satoja hehtaareja nurmikkoa. Siis vihreää rakennusten ympärille. Olemme saaneet toimia myös Jyväskylän ulkopuolella, ympäri Etelä-Suomea. Siihen aikaan ei ollut paljon tämän alan yrityksiä ja tarjouspyyntöjä tuli. Tarjosimme ja aina tärppäsi, joten ei kun menoksi. Näitä alueita on ollut mukava käydä jälkikäteen katsomassa. Viime kesänä viimeksi Savonlinnassa kävimme Olavinlinnan lähellä Kyrönsalmen sillan ympäristössä istuskelemassa ja muistelemassa. Eihän näitä kukaan siellä tiedä, siitä on aikaa vuosikymmeniä. Mielenkiintoista oli myös olla vuoden 2014 Jyväskylän asuntomessupihojen suunnittelun ja toteutuksen valvonnassa. Silloin kiinnitettiin erityistä huomiota hulevesien imeyttämisessä ja viivyttämisessä tontilla. Mahdolliset ylivirtaamavedet ohjattiin yhteisiin imeytysojiin ja viimeksi imeytyslampeen ja vasta siitä vedet saattoivat virrata avo-ojia myöten luonnonvesistöön.Tämä ympäristötyö on mielestäni luontevasti kuulunut yhteen JAPAn kestävän kehityksen teemojen kanssa.

Edelliseltä haastateltavalta Hannalta kysymys: Jos saisit suunnitella itsellesi kaupungin luonnon monimuotoisuus edellä, minkälainen kaupunki siitä tulisi?
Keski-Suomen museo halusi minulta muutamia suunnitelmia tallennettavaksi heille ja lupasin katsoa niitä muutaman. Lopulta vein sinne 502 suunnitelmaa tallennettavaksi. Minusta ne ovat kaikki hyviä ja niistä kun ottaisi hyvät puolet, niin siitä se syntyisi. Korkeat pilvenpiirtäjät, joita Jyväskyläänkin tulee, eivät puolla ihan sitä monimuotoisuutta, kun tumpataan niin lähekkäin, mutta se on tiettyä kestävää kehitystä sekin. 1800-luvulla yksi englantilainen tutkijaprofessori esitti sellaisen vision, että rakennetaan omavaraisia puutarhakaupunkeja. Asukkaat eläisivät keskustan kauniissa taloissa ja puutarhoissa, kävelisivät kaupungin laitamilla oleviin tehtaisiin ja saisivat ruokansa uloimman vyöhykkeen maatiloilta. Kun yksi kaupunki täyttyisi, olisi aika rakentaa seuraava. Hänen laskelmiensa mukaan sopiva kaupungin asukasmäärä olisi 32 000. Sen jälkeen on tullut paljon uusia visioita.

Vuonna 2011 niinikään englantilainen ekonomisti Glaeser julkaisi kirjan ”Kaupungin riemuvoitto”. Nykyään puhutaan aivan toisen kokoluokan kaupungeista. Kuitenkin, vaikka asukkaita suurkaupungeissa on miljoonia ja useimpien niiden laitamat täynnä slummeja, pidetään hänen mukaansa näitä tiheitä kaupunkeja enemmänkin lääkkeenä – parhaana mahdollisuutena nostaa ihmisiä ylös tuhoamatta planeettaa. Suurkaupunkilaiset askeltavat ekologisesti kevyemmin. Tiet, viemärit, vesijohdot ja sähkölinjat ovat lyhyempiä. Asunnot kuluttavat vähemmän energiaa. He myös autoilevat vähemmän. Ympäristöväeltä tällaisen ajattelutavan hyväksyminen vie enemmän aikaa. Mutta tärkeää on säilyttää isot puistot ja viheralueet ja täydentää tiiviisti rakentuvaa kaupunkikeskustaa viherseinillä ja kattopuutarhoilla. Muutoin kaupunki-ilmaston eli pienilmaston puhtaana pitämisessä saattaa tulla ajoittain suuriakin vaikeuksia. Mielelläni kyllä vastaisin tähän Hannan kysymykseen piirustuksena, mutta en nyt. Tämä on hyvä kysymys.

Mitä haluat toivottaa 20-vuotiaalle JAPAlle?
Arvostan suuresti sitä, mitä JAPAlaiset yhdessä asukkaiden kanssa ovat saaneet aikaan. Nyt olen enemmänkin seurannut sivusta JAPAn toimintaa. Siellä on tekemisen meininki, vaikka koronapandemia onkin rajoittanut kuluneen vuoden aikana monin tavoin toimintaa. Toivon vilpittömästi, että tilanne helpottuu lähestyvään kevääseen mennessä ja Jyväskylän ja naapurikuntien asukkaat voisivat harjoittaa sosiaalista kanssakäymistä. Tehdään yhdessä ympäristöretkiä sopivan kokoisissa ryhmissä. Tutustutaan ympäristön monimuotoisuuteen, kerätään luonnonmarjoja ja perehdytään omatarveviljelyyn. Ensin lyhyitä luontoretkiä, jotta perheen pienimmätkin kävelemään oppineet pääsevät mukaan. Varttuneempien ryhmät voivat kiertää jo pitempiäkin kansallispuistoreissuja. Siellä voidaan pitää tarvittaessa riittäviä turvaetäisyyksiäkin. Mutta, hyvät eväät pitää olla mukana ja hötkyily jätettävä kotiin.

LÄMPIMÄT ONNITTELUT 20-VUOTIAALLE JAPALLE JA MENESTYSTÄ JATKOSSAKIN!

Lopuksi lainaan vielä Eskon viisaita sanoja historiikin alkutekstin ensimmäisestä kappaleesta: ”Yksi vuosikymmen ei tavanomaisessa historiallisessa mielessä ole kovin pitkä ajanjakso. Usein todetaan, että kylläpäs kymmenen vuotta on vierähtänyt nopeasti. Meidän arkipäiväisessä elämässämme tapahtuu kuitenkin valtavasti asioita joka päivä, joka kuukausi ja joka vuosi. Suurin osa on sellaista arjen rutiinia, joka tulee ja menee saman tien. Asian unohtuvat sitä mukaa, kun uutta tulee tilalle. Jos mitään asioita ei talleteta tuoreeltaan sanoin ja kuvin muistiin, niin vaikea niitä on kaivaa esille myöhemminkään.”

Lämmin kiitos Eskolle haastattelusta! Ihailtavaa ja kunnioitettavaa työtä.

Tämä oli tältä erää viimeinen JAPAttajien haastattelu ja esittely. Sydämellinen kiitos jokaiselle haastateltavalleni, oli ilo ja kunnia kohdata!

Nyt on juhlan aika – paljon onnea 20-vuotiaalle JAPAlle!

JAPAttaja Netta