Tänään JAPAttajien esittelyvuorossa Johanna, JAPAn ympäristöneuvoja.

Saamme ihastella kaunista keltaista taloa. Kertoisitko missä olemme? Miksi paikka on sinulle tärkeä?

Olemme Kinkomaalla Muuramessa. Paikka on tärkeä, koska kotini on täällä. Tällä hetkellä teen myös töitä kotona poikkeustilanteesta johtuen.

Mitä muuta elämääsi kuuluu kotoilun lisäksi?

Sen lisäksi olen myös kotona, heh! Olen viihtynyt täällä ihan hyvin nyt, kotona on mukavasti tekemistä myös vapaa-ajalle. Toisaalta on kiva päästä näkemään muitakin ihmisiä, kun kerran viikossa käymme ruokakaupassa. Sellaista pitkälti nyt. Tavallisessa arjessa on harrastuksia kodin ulkopuolella iltaisin. Olen erään marttayhdistyksen toiminnassa aktiivisesti mukana. Harrastan myös aktiivisesti ruokaa. Suunnittelen mitä ruokia laittaisin, puhun ruoasta ystävieni kanssa ja toki myös kokkailen. Erityisesti pidän erilaisten ruokien maistelusta.

Lumisateen ihmettelyä.

Miten päädyit JAPAan töihin? Mitä haluat saavuttaa tehtävässäsi?

Opiskelin Turun ammattikorkeakoulussa kestävän kehityksen koulutusohjelmassa ympäristösuunnittelijaksi ja tulin JAPAan harjoitteluun kymmenisen vuotta sitten. Japa kiinnosti, koska se tekee juuri sitä, mitä oltiin opiskeltu. Valmistumisen jälkeen minut otettiin töihin, olen ollut erilaisissa pätkissä ja projekteissa. Nyt viime joulukuussa minut vakinaistettiin, eli olen JAPAn kolmas vakituinen työntekijä. Haluan jakaa tietoa ihmisille siitä, miten elää tavallista arkeaan fiksummin ja sitä saankin tehdä.

Mitä haluaisit ihmisten tietävän JAPAsta?

Haluan tuoda esille, että JAPAlla ei ole mitään ”pääsykokeita”, että ketä toimintaamme saa osallistua. Kaikki voivat tulla toimintaamme mukaan, kiinnostus aiheeseen riittää. Ei tarvitse yrittää olla muuta mitä on. Tietenkin toimintamme ydintä on viestiä siitä, mikä se hyvä elämäntapa maapallon kannalta olisi. Emme kuitenkaan oleta, että jokainen sen mukaan eläisi tai ajattele, ettei saisi tulla mukaan toimintaan, jos ei tee niin.

Yleisökysymys: Miten JAPAttajuus näkyy vapaa-ajallasi?

Tietenkin, kun on jatkuvasti kestävään kehitykseen liittyvien asioiden kanssa tekemisissä työn puolesta, se vaikuttaa myös siihen, miten elämää työajan ulkopuolella viettää. Esimerkiksi minkälaisia valintoja kuluttajana tekee, mitä asioita suosii ja mitä haluaa rahoillansa tukea. Auto on tietenkin biokaasuauto, ja siitä pidän kovasti! Kesällä ajattelin ottaa uuden yrityksen työmatkapyöräilyn suhteen, vaikka matkan vähän pitkäksi koenkin. Omakotitalossa asuminen ei ole välttämättä se paras ratkaisu kestävän kehityksen kannalta, mutta olemme esimerkiksi tehneet ympäristöystävällisiä energiaratkaisuja. Ja toki ne roskatkin lajitellaan, heh!

Pidämme molemmat reissaamisesta, mutta se ei tarkoita sitä, että pitää lähteä jonnekin kauas, vaan kotimaassakin on paljon nähtävää. Ihan samanlaisen irtioton ja kokemuksen sitä voi saada lähelläkin, kuin mitä monet ehkä lähtevät kaukaa hakemaan. Marttailussakin on vahvasti kyse yhteisten kokemusten tuottamisesta, ei tarvitse lähteä tekemään suuria asioita tai hankintoja, vaan ne pienetkin ovat yhdessä koettuna tärkeitä asioita. JAPAttajanakin voi siis olla ihan ”tavallinen ihminen”, ei tarvitse elää mitenkään äärimmäisesti.

Villein kestävän elämäntavan haaveesi, jonka toteuttaisit heti, jos voisit?

Tasa-arvoinen koulutus globaalisti.

Ja viimeisenä edellisen haastateltavan Annan kysymys: mikä on JAPAttajan ja marttailijan yhteneväisyys?

Aika paljonkin on yhteneväisyyksiä. JAPAlla korostetaan yhdessä tekemistä, otetaan kaikki mukaan ja pyritään löytämään vahvuuksia, sama on marttailussakin. Molemmissa organisaatioissa toimitaan samojen tavoitteiden äärellä. Martatkin hakevat vahvasti kohtuullisuutta, samoin JAPA. Näkökulmatkin ovat loppujen lopuksi aika samanlaisia, esimerkiksi ruoasta puhuttaessa. Marttojen tämän vuoden yksi ruokateema on kestävää ruokaa arkeen, ja sitähän JAPAkin hakee toiminnallaan.

Haluatko kysyä jotakin seuraavalta haastateltavalta?

Miten aiot yhdistää opiskelut ja ilmastoasiat – mitä haluaisit tehdä tulevaisuudessa?

Lämmin kiitos Johannalle kotipihansa ja Kinkomaan esittelystä sekä riemukkaasta haastattelusta!

Ensi perjantaina ilmestyykin tältä erää viimeinen esittelymme,

JAPAttaja Netta

Tänään JAPAttajien esittelyvuorossa Anna, JAPAn toiminnanjohtaja.

Saavuimme Annan, Lakun ja Papun kanssa polkua pitkin kauniiseen paikkaan. Kertoisitko missä olemme? Miksi paikka on sinulle tärkeä?

Olemme lähimetsässä. Täällä käymme vähintään viikoittain, mutta melkein päivittäin. Jyväskylässä on ihanaa, kun täällä on tosi hyvin lähimetsäkohteita, ei tarvitse lähteä mihinkään kauemmas. Itse olen löytänyt nämä, kun on ollut lemmikkejä. Useammassa sellaisessa paikassa käydään, joihin ei ehkä muuten olisi tullut lähdettyä. Tätä metsää ihmiset hyödyntävät paljon, vaikka tämä ei olekaan pinta-alaltaan kovin iso. Täällä käy luontokoululaisia ja päiväkotilaisia ja koiranulkoiluttajia kulkee paljon. Maastopyöräilijöitä näkyy myös ja jotkut kulkevat oikopolkuja metsän läpi. Ulkoilijoita riittää ja polut pysyvät talvellakin auki. Harvemmin täällä kuitenkaan törmää ihmisiin.

Mitä muuta elämääsi kuuluu metsäkävelyiden lisäksi?

Koiria ja hevosia. Käyn ratsastamassa ja auttamassa hevosten liikuttamisessa. Paljon painottuu ulkona olemiseen ja siellä liikkumiseen. Sitten myös vapaaehtoishommia ja improvisaatioteatteria. Sivutyönä teen näyttelijänkeikkaa Työpajateatteri Taivaltajissa. Draaman mahdollisuudet kasvatuksessa ja opetuksessa ovat lähellä sydäntä, tämän puolen koulutusta tulee päivitettyä säännöllisesti. Taiteen eri menetelmien opiskelu lisää omaa hyvinvointia, mutta tuo paljon hyötyä myös työelämään.

Metsän täydeltä taikaa ja tutkittavaa.

Miten päädyit JAPAan töihin?

Olen aloittanut JAPAlla tammikuussa 2007. Jätepuolen kautta ajauduin hommiin. Roskat ovat minulle verenperintöä, isä oli kaatopaikalla töissä. Kaikki jäteasiat ja vanhan hyödyntäminen tulee pitkälti kotoa. Olin ollut pari vuotta kotipaikkakunnalla kunnan jäteneuvonnassa kesätöissä. Jyväskylän kaupungin ensimmäinen eskariprojekti alkoi 2005 ja olin siinä mukana. JAPAlla alkoi vähän sen jälkeen kaupungin kanssa yhteinen jäteneuvonta-hanke ja tulin siihen töihin. Sen hankkeen pohjalta lähti sitten muita yhteistyöprojekteja. Hallintopuolta olen tehnyt koko ajan ja vastuut ovat pysyneet pitkälti samana. Minulle on käynyt, niin kuin muillekin JAPAlaisille, että tänne jäädään.

Ja yleisöltä: Mitä haluat saavuttaa tehtävässäsi?

JAPAlla juurikin se arkipäiväistäminen on se juttu. Monella arjen kestävyyteen kasvamisen tie alkaa lajittelun kautta, vaikka se onkin valitettavasti hyvin pieni osa kokonaiskuvaa. Sitä kautta on kuitenkin hyvä lähteä avaamaan asiaa. Itse käytän paljon esimerkkinä biokaasua ja biojätteen lajittelua, sitä kautta voi johdattaa liikenteeseen, ruokaan, ruokahävikkiin, lajitteluun ja muuhun vastaavaan. Roskat ovat edelleen ehkä suurin juttu, jossa meitä lähestytään. Ja roskathan ovat hirveän mielenkiintoisia! Jätehuollon vaikuttamismahdollisuus on ihan mieletön. Kiitollinen olen, että niiden parissa on saanut työtä tehdä, ensin kaupungin ja nyt Mustankorkean kanssa. Ihanaa on ollut, kun olemme myös muita kestävän elämän teemoja pystyneet tuomaan laaja-alaisemmin esille rahoituksen ja yhteistöiden avulla. 

Tietysti olisi hienoa saada myös tässä Jyväskylässä tehtävää laajaa yhteistyötä esille ja toimia esimerkkinä muille. Voisimme olla mukana luomassa mallialuetta siinä, miten tämä maailma saataisiin raiteilleen. Ja, että se olisi ihmisten perusarki. Jyväskylässä ollaan siitä onnellisessa asemassa, että täällä on tehty todella paljon ja kokeiltu ennakkoluulottomasti. On ollut onneakin mukana, kun kunta on saanut rahoituksia, tästä on syntynyt esimerkiksi Resurssiviisas Jyväskylä. Parannettavaa toki riittää ja ympäristön kannalta ajateltuna vieläkin rohkeampiin päätöksiin olisi hyvä ryhtyä. Jos meillä ei ole tätä metsää, niin eihän meillä ole mitään muutakaan. Ehkä sen syvempi sisäistäminen on yhtenä tavoitteena. Että oikeasti muistettaisiin, mitä siellä biologian tunneilla on puhuttu.

Kävimme myös Annan kodin takapihalla kurkkaamassa talvehtivaa ruukkuruusua, jonka JAPAlaiset ovat saaneet Jyryltä viime vuonna (Jyry esittelyssämme parin viikon päästä). Anna kuvaili, että ruukkuruusu kukkii ja kasvaa kauniisti – aivan kuin Jyryn aikana syntyneet ideatkin!

Yleisökysymys: Miten JAPAttajuus näkyy vapaa-ajallasi?

Edellisen haastateltavan Paulan kanssa on tästä hyvin samoja ajatuksia – itse on kasvanut tähän, ja elänyt kestävän elämäntavan elämää tajuamattaan. Tämä ei ole mitään ihmeellistä elämää. En koe, että mistään olisin luopunut, kun erilaisia valintoja arjessa on tehnyt. Jos ne nyt edes ovat olleet valintoja, elämää vain. Vuosien varrella olen oppinut työn kautta paljon enemmän ja laaja-alaisemmin. Liikkumisessa se näkyy siinä, että minulla on oma laatikkopyörä, jota tulee käytettyä paljon, sekä biokaasuauto. Tällaisiin ratkaisuihin on päässyt tutustumaan työn kautta ja olen kokenut ne sieltä tarpeellisiksi ja oikeiksi ratkaisuiksi. Sitten se näkyy ruokavaliossa. Itselläni on muita ruokavaliohaasteita, mutta meillä syödään vegaanipainotteisesti allergioiden sallimissa puitteissa. Lähiruokapiirien kautta on helppo elää kasvisten satokauden mukaan. Tutuilta tuottajilta ostetaan myös lihaa, mutta vähän sitä menee, kun seuraa määrissä terveyssuosituksia. Koen, että minun on ollut helppo muuttaa omaa käyttäytymistäni tiedon lisääntyessä, koska olen joutunut muuttamaan sitä muiden asioiden kanssa radikaalisti. Olen saanut hyvät valmiudet, eikä ole pelottava ajatus alkaa kokeilemaan erilaisia asioita. Se on antanut myös armollisuutta muita kohtaan. Lisäksi näkyy toki siinä, että pidän tavaroista huolta, huollan ja korjaan, jotta kestävät pidempään. Tämä on ollut normaalia arkea lapsesta saakka.

Mitä haluaisit ihmisten tietävän JAPAsta?

Että on olemassa taho, joka näiden asioiden kanssa tekee työtä tällä seudulla ja pystyy auttamaan. Toki käytettävissä olevat resurssit ovat jatkuva haaste, mutta tarvittaessa osaamme ohjata eteenpäin. JAPAlla tulee ensi vuonna 20 toimintavuotta, joten pitkän alueellisen historian kautta on myös verkostotietoa. Loistava yhteistyöesimerkki ovat lähiruokahankkeet, jossa meidän luokse tultiin ongelman kanssa, lähdimme yhdessä rakentamaan toimintaa ja pystyimme valmiina, vakaana ja arvostettuna organisaationa hakemaan rahoitusta. Eli taustaresurssia tällaiseen on, vaikka emme voi tietenkään luvata, että hanke saa rahoitusta. Mielellään lähdemme yhteistyöhankkeisiin mukaan näiden teemojen edistämiseksi. Niissä saa kohderyhmääkin ihan eri tavalla, kuin yksin tehdessä.

Niin ja, me ollaan vaan niin hyviä! Juuri menneillään olevaa sidosryhmäkyselyn vastausta lainaten: ”Ideoita riittää, ja jos Japalla olis enemmän resursseja, niin luoja tietää mitä ne sais aikaan.” Kiitos vain vastaajalle, kuka olitkin.

Kukintaa ja kasvua viime vuodelta.

Villein kestävän elämäntavan haaveesi, jonka toteuttaisit heti, jos voisit?

Palattaisiin liikkumisessa siihen aikaan, kun lentokone ei ollut ykkösvaihtoehto. Mentäisiin tavallaan nykypäivänä entiseen. Ja voitaisiin alkaa pitämään oikeasti sunnuntaita, ajatellen vaikka ruokavalion tai vastaavan suhteen. Miksi jokaista arkipäivää pitäisi elää, kuin se olisi juhlapäivä ja sunnuntai. Ne, mitä nykyisin katsotaan arkiruoiksi, olivat ne ennen sunnuntairuokia. Arki itsessään on ihana asia. Ei meidän tarvitse luopua tässä maailmassa ihan kaikesta, mutta kohtuullistaminen olisi tarpeen. Ja esimerkiksi teknologialla on omat hyvät puolensa, mutta sellainen ihmisluonteen jatkuva ”lisäälisää”, ”enemmänenemmän” ja vielä ”minäminä” päälle – onko se lisännyt hyvinvointiamme loppujen lopuksi?

Ja viimeisenä edellisen haastateltavan Paulan kysymys: Miten rentoudut?

Metsässä hevosen kanssa. Ja koirien. Pelkästään kosketus eläimeen rentouttaa, se ei vaadi mitään ja se antaa palautteen samantien. Silloin on pakko unohtaa mieltä vaivaavat asiat. Ihmisen mielentilat heijastuvat hevoseen helposti.

Haluatko kysyä jotakin seuraavalta haastateltavalta?

Mikä on JAPAttajan ja marttailijan yhteneväisyys?

Lämmin kiitos Annalle, Lakulle ja Papulle Kuokkalan lähimetsän ja asuinalueen esittelystä sekä herkästä haastattelusta!

Ensi viikolla blogi ilmestyy jo torstaina pääsiäisen kunniaksi,

JAPAttaja Netta

Tänään JAPAttajien esittelyvuorossa Paula, JAPAn koordinaattori.

Saavuimme Paulan ja Väinön kanssa ihanaan ulkoleikkipaikkaan. Kertoisitko missä olemme? Miksi paikka on sinulle tärkeä?

Olemme Anttonin leikkipuistossa Lohikoskella, Palokkajärven rannalla. Tämä on kaupungin ylläpitämä puisto, tosi kaunis paikka. Tässä tulee käytyä aika paljon ympäri vuoden. Kävimme tässä rannalla usein jo ennen Väinön syntymää ja tietysti Väinön kanssa olemme sitten käyneet tässä leikkipuistossa. Asumme kävelymatkan päässä Tourujoen rannassa. Meiltä tullessa saa hyvän kävelylenkin, ensin Tourujoen vartta tähän Palokkajärven rannalle, ja sitten jatkaen aina tuonne Tyyppälänlahteen saakka. Vaikka olemme lähellä keskustaa, on tämä kuitenkin hyvin puistomaista ja metsäistä aluetta. Tuntee olevansa luonnon helmassa kaupungissa. Tykkään tosi paljon tästä puolesta Jyväskylää.

Mitä muuta elämääsi kuuluu leikkipuistoilun lisäksi?

Töissä käyminen ja vapaa-ajalla sitten yhteistä tekemistä. Ulkona olemme mahdollisimman paljon. Kesällä käydään kalassa ja veneillään. Tykkäämme retkeilystä ja luonnossa olemisesta. Haluamme Väinöllekin opettaa, että kävely ja pyöräily ovat luonteva osa arkea. Meillä on biokaasuauto, jota kuitenkin käytämme aika vähän, koska asumme lähellä keskustaa, eivätkä työmatkat sitä välttämättä vaadi.

Leikkipuisto sijaitsee aivan Palokkajärven rannalla. Kuvan vasemmalle puolelle jää joutsenpariskunnan perinteinen pesimispaikka – näyttäytyipä uljas pari meillekin.

Miten päädyit JAPAan töihin? Ja yleisöltä: mitä haluat saavuttaa tehtävässäsi?

Tänä keväänä tuli itseasiassa kymmenen vuotta JAPAlla täyteen. Tulin alunperin silloisen koordinaattorin äitiysloman sijaiseksi ja sen jälkeen olen tehnyt JAPAlla useita sijaisuuksia ja välillä ollut muuallakin töissä. Muutama vuosi sitten JAPAlla aukesi vakipaikka ja minut vakinaistettiin tuolloin.

Omalta osaltani olen ollut mukana kehittämässä JAPAn toimintaa. Ylipäätään haluan kasvattaa tietoisuutta ympäristöasioista ja vahvistaa viestiä, ettei tämä ole mitään kovin ihmeellistä, vaan ihmisten arkipäivää. Joskus häiritsee, kun nämä asiat nähdään erillisinä – ihmisillä on se oma arki ja sitten erikseen tehdään uhrauksia ympäristön hyväksi. Se on kuitenkin osa elämää ja valintoja, eivät mitään suuria uhrauksia. Enemmänkin tiedostamatonta toimintaa. Esimerkiksi pyöräily on useimmiten vain helpompi tapa liikkua. Toivoisin näiden asioiden juurruttamista meidän ympäristöviestinnällä. JAPAssa meillä onkin ajatus kestävän elämäntavan arkipäiväistämisestä.

Yleisökysymys: Miten JAPAttajuus näkyy vapaa-ajallasi?

Aikaisemmin ehkä enemmänkin sellaisena paasaamisena lajittelusta ja muusta, mutta nyt se on lieventynyt. Olen huomannut, ettei se välttämättä edistä asiaa yhtään. Kyllähän se vieläkin nostaa päätään ja toki kotona olen lajitteluasioista tarkka. Valinnat tulevat hyvin luonnostaan, ei tarvitse erikseen ajatella, että säästänpä luontoa ja menenpä kävellen. Joskus, jos ostan jotain, saatan tuntea piston sydämessäni, mutta lohduttaudun sillä, että kulutuksemme on muutoin hyvin pientä ja esimerkiksi ostamaani vaatetta käytän yleensä useita vuosia siitä eteenpäin. Nuuka elämäntapa on luontaista, koska tavaroiden ostaminen ei tuo millään lailla onnea, pikemminkin vähentää sitä. Se on oikeastaan kääntynyt päinvastoin, että mielihyvää tuottaa vähäinen kulutus tai vaikkapa ruokahävikin minimointi. Oikeastaan voisin sanoa, että elän niin kuin opetan. Yhdessä asiassa voisin kyllä skarpata enemmän – olemme sekasyöjiä, vaikka kasvispainotteisesti mennäänkin. Suosimme kuitenkin lähituottajia lihatuotteissa.

Mitä haluaisit ihmisten tietävän JAPAsta?

Nykyään JAPA tunnetaan kestävän elämäntavan asiantuntijana jo ehkä hieman paremmin kuin ennen. Edelleen kuitenkin törmää siihen, etteivät ihmiset tiedä JAPAsta. Teemme paljon ostopalveluna töitä, joten vaikka olemme paljon esillä esimerkiksi esikouluissa ja eppuluokilla, niin emme tee sitä JAPAlaisina. Ja niin sen kuuluukin mennä, kun palvelu ostetaan meiltä. Mutta toivoisin ihmisten mieltävän meidät alueellisena asiantuntijana, jolta voi tarvittaessa kysyä neuvoa.  

Villein kestävän elämäntavan haaveesi, jonka toteuttaisit heti, jos voisit?

Varmaan sellaista järkeä ihmisten päihin. Jos olisi taikasauva, jolla pääsisi rahan ahneudesta ja asioita tehtäisiin järkevästi ja kestävästi, siitä olisi kaikille etua. Ajattelen, että hyvinvointia voidaan saavuttaa myös kestävästi. Jälkiviisaus on helppoa, mutta onhan ilmastonmuutoksesta puhuttu jo 1800-luvun lopussa. Jos silloin olisi ymmärretty keksiä keinot saastuttamisen ehkäisemiseksi, tasavertaisella ja kestävällä elämäntavalla olisi pystytty saavuttamaan myös hyvinvointia. Sanotaan, että nykyinen tilanne on ollut hyvinvoinnin hinta, mutta onko tämä yltäkylläisyys kuitenkaan tarpeen, vähempikin riittäisi. Tekisi mieli kääntää aikaa taaksepäin ja tämän hetkisellä tiedolla tehdä aiemmin tapahtuneet asiat toisin. Yksittäisenä esimerkkinä vaikka merten muovit – jos muovin keksimisen aikaan olisi ymmärretty, että se voi olla myös ongelma, ja olisi kehitetty kierrätysjärjestelmä jo siinä vaiheessa. Paperiahan on kierrätetty jo 20-luvulta asti, muoville olisi voinut tehdä saman.

Ja viimeisenä edellisen haastateltavan Netan kysymys: Mitä uutta sisältöä kestävä elämäntapa on tuonut elämääsi?

Jos ajatellaan JAPAn näkökulmasta, niin lastipyörät ovat sellainen hauska tuttavuus, mikä ei ehkä olisi muutoin tullut tutuksi. Yleisesti ottaen, ikä on ehkä tuonut perusarvojen äärelle ja arvostaa erilailla esimerkiksi yhdessä oloa ja nukkumista.

Haluatko kysyä jotakin seuraavalta haastateltavalta?

Miten rentoudut?

Lämmin kiitos Paulalle ja Väinölle Anttonin leikkipuiston ja Lohikosken esittelystä sekä Paulalle rehellisestä haastattelusta!

Ensi perjantaihin,

JAPAttaja Netta

Tänään JAPAttajien esittelyvuorossa Netta, JAPAn hallituksen varajäsen ja projektityöntekijä. Netta, eli minä, olen näiden haastattelujen toteuttaja, siis tähän asti ollut kysyjän roolissa ja kameran takana. Käännetään nyt asetelma hetkeksi toisinpäin.

Lempipaikkasi ja miksi se on sinulle tärkeä?

Oma takapiha. Siihen on helppo mennä happihypylle heti aamusta ja päivän aikana. Teen töitä kotona – ja välillä myös takapihalla, esimerkiksi materiaaleja lukiessa. Hommat luistavat paremmin happihyppelyjen siivittämänä!

Mitä muuta elämääsi kuuluu?

Töiden lisäksi tärkeä osa arkeani ovat erilaiset vapaaehtoistyöt. Äskettäin tuli täyteen 10 vuotta eri yhdistysten hallitustoiminnassa mukana oloa ja sillä tiellä jatkan edelleen. Vapaaehtoistyö antaa elämään hirmuisesti kaikkea hyvää! Lisäksi opiskelen avoimessa yliopistossa bio- ja ympäristötieteitä ja olen kirjaston vakioasiakas – rakastan lukemista. Meillä on ihana lähikirjasto Kuokkalassa ja kirjastoauto käy pihassamme joka viikko (paitsi nyt poikkeusolojen vuoksi). Ulkoilen myös paljon, metsä- tai järvenrantakävely antaa parasta vastapainoa arjen touhuihin. Arvostan ja tarvitsen paljon ”hyggeilyä” arkeen.

Kupponen kuumaa maistuu hyvin ulkosalla.

Miten päädyit JAPAn hallitukseen ja työntekijäksi?

Muutin viime syksynä Jyväskylään ja hain JAPAan ensin töihin, jonka jälkeen osallistuin syyskokoukseen, jossa tulin valituksi hallitukseen. Työpaikka ja rahoitus varmistui loppuvuodesta, työt aloitin tammikuun alussa. Alunperin ”löysin” JAPAn ollessani tutustumassa Kansalaistoiminnankeskus Mataraan – tutkailin vaikuttuneena Mataran esitettä, josta selvisi, että keskuksella toimii 30 yhdistystoimijaa! Ympyröin sieltä muutaman itseäni kiinnostavan yhdistyksen, ensimmäisenä soitin JAPAn toiminnanjohtajalle ja sillä tiellä ollaan. Enpä ole aiemmin ollut niin sydämellisessä ja innokkaassa työhaastattelussa. JAPAn yhteisö on uskomattoman avoin ja ymmärtäväinen erilaisille ihmisille ja tilanteille. Kiitollisena saan kuulua tähän joukkoon.

Mitä haluaisit ihmisten tietävän JAPAsta?

JAPAn toimintoihin tutustuessa olen saanut aina uudelleen yllättyä toimintojen laajuudesta, vaikka palettia pyörittävä porukka on pieni! Pelkästään vuosittaisiin yhteistyöprojekteihin kuuluvilla ympäristö- ja liikennekasvatuksella on vuosien varrella kohdattu 20 000 esi- ja alkuopetusikäistä lasta. Erilaisten hankkeiden avulla on saavutettu pysyviä toimintoja, esimerkkinä lähiruokaringit. Lastipyörälainaamo on laajuudessaan ainoa laatuaan ja se onkin saanut tunnustusta: vuonna 2016 valtakunnallinen Vuoden pyöräilyteko -tunnustus ja vuonna 2018 esimerkkitoimenpiteenä Euroopan liikkujan viikon parhaiden käytäntöjen oppaassa. JAPA tekee pienesti isoja asioita!  

Villein kestävän elämäntavan haaveesi, jonka toteuttaisit heti, jos voisit?

Palauttaisin ja juurruttaisin maailman ja ihmiset perusasioiden äärelle. Kun elämä koostuu läsnäolosta, kiitollisuudesta, kohtuullisuudesta ja yhteyden kokemisesta, ei ole tarvetta sirkushuveille. Samalla tärkeille asioille on aina aikaa. Kun ihminen toimii tästä olotilasta käsin, hän automaattisesti kohtelee itseään, muita ja luontoa kunnioittavammin. Silloin ratkaisut eivät ole luopumista, vaan aitoa ja rikasta elämää.

Uskon, että tämä yhteiskunnassa oleva poikkeustilanne herkistää juurikin näiden perusasioiden äärelle. Toivon, että toimintojen normalisoituessa, voisimme samalla herkkyydellä ja tarmolla jatkaa muiden muassa ilmastokriisin ratkaisemista. Voisimme tehdä jokainen tahollamme, sekä yhteiskunnallisesti, kaikki tarvittavat toimenpiteet pallomme pelastamiseksi, jo tänään. Yhdessä meillä on mahdollisuus saavuttaa suuria asioita.

Yleisökysymys: Miksi sinä olet JAPAttaja? Mitä haluat saavuttaa tehtävässäsi?

Ympäristöasiat ovat olleet minulle aina tärkeitä. Kuitenkin vasta viime vuosien huiskeet elämässäni ovat luoneet edellä kuvatun maadoittumisen kohdalleni ja silmät ovat oikeasti auenneet. Paljon olen osannut tehdä ympäristön säästämisen eteen aiemminkin, mutta paljon olen myös tietämättömänä ja itsekkäänä tehnyt ympäristöä tuhoavasti. Moni varmasti samaistuu tähän ja se on inhimillistä tässä ajassa, kun ilmastokriisiä ei käsitellä kriisin tavoin. Nyt elämä johdatti minut JAPAan ja täältä käsin saan vaikuttaa asioihin. Yksilön vastuun lisäksi haluan korostaa yhteiskunnallista vastuuta ja linjausten tarpeellisuutta. Päätöksiä täytyy alkaa tekemään maapallon hyvinvointi edellä, jotta säilytämme hyvinvoinnin ja elämän myös tulevaisuudessa.

Viimeisenä edellisen haastateltavan Martin kysymys: Suomessa on usein syyllistävä keskustelukulttuuri, joka johtaa siihen, etteivät ihmiset innostu ja ryhdy tekoihin. Mitkä tekijät koet tärkeiksi syyllistävän keskustelukulttuurin vähentämiseksi?  

Näen, että tämä on iso ongelma ilmastoon liittyvässä ja monessa muussakin keskustelussa. Syyllistäminen ja syyllistyminen vievät turhaan voimavaroja toimimiselta. Toivoisin ”armahdusta” ihmisille tehdyistä ja tekemättömistä asioista – niillehän ei enää mitään voi – ja mahdollisuuden aloittaa puhtaalta pöydältä. Heitetään siis heristävä sormi romukoppaan, pysytään avoimena ja rauhallisena, katsotaan peiliin ja pohditaan, mitä minä voin tehdä ja sitten tehdään se. Samalla tarvitsemme yhteisesti oikeaa ja konkreettista tietoa, koviakin linjauksia ja tekoja. Ja muiden kannustamista!

Haluatko kysyä jotakin seuraavalta haastateltavalta?

Mitä uutta sisältöä kestävä elämäntapa on tuonut elämääsi?

Nyt siirryn takaisin toimittajan rooliin ja ensi perjantaina jatketaan!

JAPAttaja Netta

Tänään JAPAttajien esittelyvuorossa Martti, JAPAn hallituksen jäsen.

Kertoisitko missä olemme? Miksi paikka on sinulle tärkeä?

Olemme Haukanniemessä, lähellä Kortepohjaa. Osa niemestä on luonnonsuojelualuetta. Tämä on niin lähellä, että tykkään käydä täällä ainakin pari kertaa viikossa. Tänä vuonna olen alkanut käymään enemmän, lähinnä kuvailemassa lintuja ja etsimässä lajistoa, jonkin verran olen myös sieniä katsellut.

Mitä muuta elämääsi kuuluu lintuharrastuksen lisäksi?

Opiskelen ympäristötiedettä Jyväskylän yliopistossa. Tarkoituksena on saada kandi tänä vuonna tehtyä, aiheena jatkuvan metsänkasvatuksen vaikutus kasvilajistoon. Olen myös kokemusasiantuntijakoulutuksessa.

Miten päädyit JAPAn hallitukseen?

Olin ehdolla kuntavaaleissa 2017 ja päädyin rakennus- ja ympäristöjaoston varajäseneksi. Sieltä haluttiin luottamushenkilöedustaja JAPAn hallitukseen. Nyt sairastumiseni vuoksi oma toiminta on ollut hiljaista, mutta ajatuksena on nyt enemmän aktivoitua. Olen ollut aiemmin edustamassa JAPAa Kestävän matkailun verkostossa.

Mitä haluaisit ihmisten tietävän JAPAsta?

JAPAn on kevyt liittyä ja siellä on yllättävän laaja toiminta. Halutessaan voi nähdä käytännössä, miten paljon kaupungin sisällä voi tehdä, miten yksi ihminen voi olla mukana ja miten voi innostaa tekemään asioita.

Villein kestävän elämäntavan haaveesi, jonka toteuttaisit heti, jos voisit?

Yksi iso haave olisi, että saisi mielenterveysongelmat ja sen kokonaisuuden kuntoon. Hyvinvoiva ihminen, jolla on yhteys luontoon, ottaa yleensä myös ympäristön huomioon. Luontosuhde on tutkimustenkin mukaan oleellinen suhde ihmiselle. Nykyajassa näkyy yhteiskunnan traumatisoituminen, kun perustarpeet eivät ole tulleet tyydytetyksi. Riittämättömyyden tunne ja pahoinvointi näkyvät siinä, miten ihminen riistää luontoa.

Lintujen luottamus täytyy ansaita – sopiva etäisyys, paikallaan olo ja hiljaisuus ovat kunnioittavia tapoja. Kärsivällinen tarkkailija saatetaan palkita onnistuneella kuvalla.  

Sitten yleisökysymys: Miksi sinä olet JAPAttaja? Mitä haluat saavuttaa tehtävässäsi?

Jos pystyisi viestimään kestävästä elämäntavasta ja miten elämä on merkityksellistä helposti, vaikka ei matkustaisi kauas. Minua kiinnostaa lintuharrastus. Siinä on käytössä viestimiä, joissa välittyy heti, jos joku on nähnyt harvinaisen linnun. Ne ovat niin järjettömiä matkoja, mitä ihmiset ajavat yhden linnun takia, 300 tai 500 kilometriä on normaali viikonloppureissun pituus yhdelle päivälle, yhden linnun takia. Silloin voi kadota kokonaisuus – miten harrastaa kestävästi. Vaikka ne hetket lintujen kanssa ovatkin se juttu. Levänneenä ja rauhallisena saa kuitenkin syvemmän yhteyden siihen hetkeen, matkustamisen jälkeen se ei onnistu. Reissaamisen sijaan paljon enemmän on se, että on harrastanut jossain alueella 10 vuotta ja näkeekin jonkun uuden harvinaisuuden. Minulle on tärkeää, että voin tuottaa uutta tietoa alueista ja vaikuttaa vaikka suojelualuepäätöksiin.

Vinkki: monilla lintualan paikallisyhdistyksillä on ekokilpailuja, joissa haastetaan bongaamaan lintuja kävellen, pyöräillen tai vaikkapa veneellä, ilman moottoriajoneuvoja. Lisäksi Bird Lifen kahdella jäsenyhdistyksellä; Keski-Suomen ja Turun lintutieteellisellä yhdistyksellä, on meneillään 202020-kisa, jossa uuden vuosikymmenen kunniaksi on haastettu etsimään lintuja 20 kilometrin säteellä kotoa.

Tätä Pirjon aikaisempaa kysymystä ei voi olla kysymättä sinulta: mikä lintu haluaisit olla?

Tämä on vaikea. Sellainen, joka olisi koko vuoden Suomessa. Tosin se voisi vaeltaa pitkiä matkoja. Taviokuurna. Se on pohjoisen lintu, pesii etupäässä Itä-Lapissa. Se esiintyy Suomen lisäksi Venäjällä – olen nähnyt sen vapaaehtoisleirillä Komin tasavallassa. Se on aika mystinen tapaus, vaikea nähdä, mutta joskus se päästää lähelle. Sillä on kaunis ääni. Toinen, mikä tuli mieleen on käpylinnut, ne ovat enemmän vaeltavia.

Taviokuurna Martin kuvaamana.

Keskustelu ajautui myös Anun aikaisempaan teknologiakysymykseen, joten miten näet teknologisten innovaatioiden mahdollisuudet ilmastonmuutoksen torjunnassa? Vieläkö me ehdimme saada sitä kautta muutoksia aikaan? Mitä mieltä tästä olet?

Virallisestihan olen teknologiaopiskelija, joten pitäisi olla hyvä näkemys tähän. Se on kuitenkin niin paljon ihmisistä kiinni – näen, että pitäisi tehdä poliittisia päätöksiä. Kaikkein tärkein asia on saada maat mukaan yhteisesti ympäristön pelastamiseksi. Toki uusioenergiasta ja tällaisista puhutaan, ja onhan esimerkiksi tuulivoiman kehittämisessä teknologia tärkeä asia. Näen, että teknologian osuus on ehkä neljännes tai kolmannes. Poliittisilla päätöksillä voidaan vaikuttaa myös yrityksiin, jotka usein imagon luoman kilpailuvaltin takia luovat myös ympäristöystävällisiä ratkaisuja. Toki myös yksittäisten ihmisten rooli on iso, mutta en näe hyvänä syyttelyä, vaan tulisi innostaa positiivisen kautta.

Ja viimeisenä edellisen haastateltavan Ellenin kysymys: on tärkeää edistää nuorten hyvinvointia ja ehkäistä syrjäytymistä – miten onnistuisimme tässä?

Eniten olen huolissani nuorten poikien syrjäytymisestä. Tulisi keskittyä enemmän siihen, mitä aito läsnäolo luo toiselle ihmiselle. On tärkeää tiedostaa, mikä merkitys on vaikka hylkäämiseen liittyvillä traumoilla. Resursseja pitäisi olla enemmän mielen hyvinvoinnin puolella ja siihen tulisi panostaa monilla eri asteilla. Osittain muunsukupuolisuutta kokevana, koen moniäänisyyden esille tuomisen tärkeänä, nuoremmat ovat tässä jo onneksi enemmän sisällä. Herkkyyden ymmärtäminen vahvuutena olisi myös tärkeää yhteiskunnassa. Kouluissa voisi tuoda enemmän esille luonnon merkitystä hyvinvoinnille ja opetella tunnetaitoja. Tähän liittyen on kansalaisaloitekin; Vuorovaikutus- ja tunnetaitojen oppiaineen lisäys peruskoulun opetussuunnitelmaan. Koulukiusaamiseen tulisi puuttua paremmin – voisiko esimerkiksi työllistää työttömiä väliaikaisiksi valvojiksi ja/tai lisätä erityispedagogien määrää kouluissa.  

Haluatko kysyä jotakin seuraavalta haastateltavalta?

Suomessa on usein syyllistävä keskustelukulttuuri, joka johtaa siihen, etteivät ihmiset innostu ja ryhdy tekoihin. Mitkä tekijät koet tärkeiksi syyllistävän keskustelukulttuurin vähentämiseksi?  

Lämmin kiitos Martille Haukanniemen ja lintumaailman esittelystä sekä rohkeasta haastattelusta!

Ensi perjantaihin,

JAPAttaja Netta