Tänään JAPAttajien esittelyvuorossa Helmi, JAPAn harjoittelija.

Olimme äsken satumaisissa maisemissa. Kertoisitko missä kävimme?
Kävimme Tourujoen luontopolulla kävelemässä. Se on 700 metriä pitkä ja aika vaikeakulkuista osittain. Siellä oli kivat maisemat ja tosi paljon vanhoja lehtipuita. Pyöräilen työmatkalla siitä ohi ja olen monta kertaa halunnut käydä siellä. Nyt kävimme tutustamassa ja otimme sieltä myös muutamat kuvat. Muutin heinäkuun lopussa Jyväskylään, joten kaupunki on vielä minulle uusi.   

Mitä muuta elämääsi kuuluu Jyväskylään tutustumisen lisäksi?
Käyn töissä JAPAlla maanantaista perjantaihin. Viime viikonloppuna kävin kotona Kajaanissa. Muutoin viikonloppuisin käyn usein kirpputoreilla. Kirpparilla on kiva käydä kävelemässä, katselen vanhoja tavaroita, en aina edes osta mitään. Aika paljon menee aikaa kotoiluun, en käy missään tietyssä harrastuksessa. Kotona siivoan, järjestelen ja yritän karsia tavaroita. Se on ikuisuusprojekti, haluaisin, että olisi vähemmän tavaraa. Kuuntelen myös podcasteja ja katson myös ”aivot narikkaan” -ohjelmia. Olen nyt miettinyt, mitä rupeaisin harrastamaan. Yritän kehitellä jotain kehittävää, vaikka toisaalta en tiedä, tarvitseeko aina olla jotain kehittävää tekemistä.

Miten päädyit JAPAan harjoitteluun?
Opiskelen Lapin yliopistossa politiikkatieteitä. Olen ollut pitkään kiinnostunut ympäristöasioista ja suunnannut opintojani ympäristöpolitiikkaan. Kandin työni käsitteli Zero waste -elämäntapaa. Se oli silloin vielä aika uusi aihe, eikä siitä oltu vielä tehty opinnäytetöitä. Myös jäteasiat kiinnostavat, sekä arkielämän ympäristöpolitiikka. Korkeamman tason ympäristöpolitiikka on minulle vähän “pimeämpää” aluetta. Olen enemmän kiinnostunut ihmisten elämän politiikasta – mitä päätöksiä he tekevät elämässään ja minkälainen elämäntapa heillä on. Graduni aihe liittyy myös ihmisten elämäntapaan, tutkin vapaaehtoista lapsettomuutta ympäristösyistä. Ehkä voisi sanoa, että minua kiinnostaa arkisen elämäntavan suhde globaaleihin ympäristöongelmiin: miten globaali näkökulma on tullut osaksi päivittäistä ajatteluamme ja valintojamme. Aloin etsimään harjoittelupaikkoja ja huomasin pian, että Rovaniemellä niitä ei ole. Etsin kaikenlaisia ympäristöalan työpaikkoja eri kaupungeista. Löysin JAPAn ja huomasin, että siellä edistetään kestävää elämäntapaa. JAPA kuulosti paikalta, joka sopisi minulle. Sitten oli haastattelu ja pääsin harjoitteluun.

Ja yleisöltä kysymys: Mitä haluat saavuttaa tehtävässäsi?
Tämä on vaikea kysymys. En tiedä, onko mitään tiettyä tavoitetta. Haluan oppia uutta ja saada työkokemusta. Haluan kehittää itseäni ja toivottavasti pystyn myös antamaan JAPAlle jotain uutta. Tietysti ajattelen myös, että tällainen työ on eettisesti oikein ja edistää hyvää. Itselle tuntui luontaiselta ja mukavalta mennä työpaikkaan, jossa edistetään ja kehitetään ympäristöpuolta. Voi hyvillä mielin tehdä töitä. Työni kautta pystyn myös vaikuttamaan muihin. Ihailen luonnonsuojelijaihmisiä ja ”aktivisteja”, mutta en usko, että itse pystyisin siihen. Se vie tosi paljon energiaa ja pitää olla vahva persoona, että jaksaa ajaa asioita. JAPAttajana olen edistämässä kestävää elämäntapaa Jyväskylässä ja se tapahtuu mukavasti työni kautta.

Yleisöä kiinnostaa myös: Miten JAPAttajuus näkyy elämässäsi muutoin?
Varmaan se näkyy siinä, että yrittää tehdä parhaansa, niissä valinnoissa, mitä pystyy tekemään elämässä. Lajittelen tietysti jätteet, yritän syödä kasvispainotteisesti, olen todella pitkään ostanut suurimman osan vaatteista kirpputoreilta ja myös huonekalut ovat aika lailla käytettyjä. Asun pienessä yksiössä kerrostalossa, en omista autoa ja olen ajatellut, etten hankikaan. Ruokapuoli on oikeastaan vaikein asia, koska olen huono tekemään ruokaa. Kävin juuri kasvisruokakurssilla ja ehkä sieltä jotain ideaa sai. Minua kiinnostaisi myös dyykkaus, mutta siihen en taida kuitenkaan ruveta. Meidän taloyhtiön jätekatoksesta olen kyllä yhden esineen pelastanut. Sähköpyörän hankkimista mietin, se olisi ihan mukava tulevaisuudessa. Olen Lastipyörälainaamon pyöriä kokeillessa huomannut, miten hyvin sähköpyörällä pääsee pitkiäkin matkoja. Kaiken kaikkiaan yritän elää pienesti.

Mitä haluaisit ihmisten tietävän JAPAsta?
Ihan se, että on olemassa Lastipyörälainaamo, josta voi lainata pyörän. Se on etu, jota kannattaa hyödyntää. Ja yleensä ottaen, että tällainen yhdistys on olemassa, josta voi saada neuvoja ja ostaa palveluita. Ei ole itsestäänselvyys, että tällainen on, kaikissa kaupungeissa ei ole tällaista toimintaa. Tämä kertoo minusta siitä, että Jyväskylässä on aktiivisempia ympäristöihmisiä, kun tällainen yhdistys on olemassa.

Villein kestävän elämäntavan haaveesi, jonka toteuttaisit heti, jos voisit?
Se, että saisi herätettyä ihmiset näkemään luonnon arvon itsessään. Luonto ei ole vain sitä varten, että sitä hyväksikäytetään, vaikka nyt niin tehdäänkin. Ja että myös eläimet nähtäisiin arvokkaina. Kaikki eläimet ovat minusta tosi ihmeellisiä. Olen pienestä asti ihmetellyt, miten on mahdollista, että on olemassa tällainen ötökkä tai perhonen tai joku muu. Eläimet, luonto ja kaikki – ihme. Toivon, että aina ei tarvitsisi rahallisesti hyötyä, että luontoarvot menisivät joskus talousarvojen edelle. Tämä on se ydinongelma, josta pitäisi vaihtaa ihan uuteen systeemiin. Olennaista olisi ehkä, että kapitalistisesta järjestelmästä siirryttäisiin vähitellen pois.

Työkavereilta kysymyksiä: Mikä sinusta tulee isona? Ja mikä on lempieläimesi?
Koulutukseltani minusta pitäisi tulla yhteiskuntatieteiden maisteri. En oikein tiedä, mikä minusta tulee isona, ja sitä paitsi minähän olen jo iso! Minulla ei ole mitään selkeää elämänsuunnitelmaa. Olisi kiva olla ympäristöasiantuntija. Nyt teen tätä hommaa ja olen tyytyväinen. Katsotaan, mitä sitten tapahtuu. Minulla ei oikeastaan ole mitään kovin selkeitä tai kunnianhimoisia tavoitteita. Kunhan voisin hyvin ja olisi mukava työ, jossa viihtyy. Ehkä tutkijan homma kiinnostaa vähän, mutta en ehkä täyspäiväiseksi tutkijaksi haluaisi. Yhteiskuntatieteellinen ympäristötutkimus voisi olla minun tulevaisuuden alani. Lempieläimeni lemmikeistä on koira, ja tietysti kaikki luonnon eläimet ovat kivoja. En ajattele, että mikään eläin olisi jollain tapaa ällöttävä tai “hirveä peto”, vaan kaikki kuuluvat luontoon, niillä on tärkeä osa siellä ja kaikki ovat yhtä arvokkaita.

Haluaisitko kysyä, jotain seuraavalta haastateltavalta?
Mikä on lempikasvisruokasi?

Lämmin kiitos Helmille taianomaisesta retkestä Tourujoen luontopolulla sekä värikkäästä haastattelusta!

Jatketaan haastattelujen kanssa vielä myöhemmin syksyn aikana!

JAPAttaja Netta