japatapaduunata

Tänään on luvassa historian havinaa JAPAn perustajajäsenen silmin. JAPA juhlii tänä vuonna 20-vuotis syntymäpäiviään. Kysytään siis Eskolta, mistä kaikki oikein alkoi.

Miten JAPAn tarina alkoi?
Täällä oli sellainen Keke Jyvänen, seitsemän kunnan yhteinen neuvottelutyöryhmä. Sen toiminta oli määritelty määräaikaiseksi projektiksi. Tämä työryhmä oli kokenut tarpeelliseksi asukasyhdistysten aktivoimisen paikallisen kestävän kehityksen toimintaohjelman laatimiseen. Sitten ympäristökeskuksessa alettiin puhumaan, että saataisiin jyväskyläläinen kestävän kehityksen yhdistys. Silloinen ympäristökeskuksen johtaja Niilo Frilander oli tärkeä yhteyshenkilö ja JAPAn ”kummisetä”. Hän kokosi meidät yhteen ja tilatkin saatiin kokousta varten Tuomiojärven rannasta. Siitä se lähti liikkeelle ja yhdistys perustettiin. Nimeä mietittiin ja tulin ehdottaneeksi JAPAa – Jyväskylän asukkaiden paikallisagenda.

JAPAn historiikissa kuvataan yhdistyksen tarkoituksesta seuraavaa: ”Yhdistyksen tarkoituksena on aikaansaada Jyväskylään YK:n Ympäristö- ja kehityskonferenssin Rio de Janeirossa 1992 maailman kaikille kunnille suosittelema paikallisagenda ja sitä edelleen kehittää, sekä edesauttaa ja valvoa sen soveltamista käytännössä. Paikallisagenda on paikallistason toimintaohjelma kestävän kehityksen toteuttamiseksi. Paikallisagenda on kuntayhteisön eri osapuolten yhteinen käsitys kestävästä kehityksestä.”

Mukana JAPAssa oli asukasyhdistysten edustajia, monesti puheenjohtaja tai sihteeri. Ihan kaikista asukasyhdistyksistä ei kuitenkaan ollut edustusta, mutta noin kymmenkunnasta. Sitten Kari Lehtinen pestattiin JAPAn toimintaa vetämään.

Mitä JAPAn alkuvuosiin kuului?
Alkuvaiheessa haasteeksi tuli, että kaikenlaista olisi haluttu tehdä, mutta se vaati rahaa. Toiminta laajeni myös muihin kuntiin, kun Jyväskylä innosti lähikuntia mukaan yhteisiin jäteneuvontaprojekteihin, esimerkiksi Anssu-peikon esikoulukiertueeseen. Se oli hieno idea. Anssu-peikko opasti lapsille jätteiden lajittelua ja he sitten kotona valistivat vanhempiaan. Ja vievät sanaa eteenpäin edelleenkin.

JAPA oli alkuun ainoa kestävän kehityksen yhdistys Suomessa. Muualla kunnat sisäistivät kestävän kehityksen ohjelmia oman kuntaorganisaationsa toimintaan. Teimme paljon vierailuja ja meille tehtiin vastavierailuja. Kävimme pääkaupunkiseudullakin kertomassa JAPAn toiminnasta. JAPAssa on saatu paljon aikaan ja oltu edelläkävijöitä monessa asiassa. Viime vuosilta esimerkiksi Lastipyörälainaamo on ollut erinomainen keksintö, joka on edelleen ainoa laatuaan.

Mitä halusit ja haluat saavuttaa tehtävässäsi?
Sosiaalista, ekologista ja kulttuurista kestävää kehitystä. Ekologisuus liippasi työnsarkaani (puutarha-alan yritys) paljon ja se poikii myös sosiaalista kestävää kehitystä, kun ympäristö laitetaan mukavaan kuntoon ja ihmiset voivat olla siellä ja tulee sosiaalista kanssakäymistä. Kulttuuripuolella voisi vielä koota voimia yhteen, että se tulisi myös tasaveroisesti esille JAPAlla. Monia asioita jo tehdään, eikä kaikkeen eväät riitäkään, mutta uskon, että näihin voisi löytyä tarvittaessa rahoitusta. Esimerkiksi opintoretket lähiluontoon olisivat hyviä. Aluksi mainituissa kolmessa kestävän kehityksen osa-alueessa tulee useimmiten hyvin esille myös taloudellisuus.

Mitä haluaisit ihmisten tietävän JAPAsta?
Informaatiotulva on aika suuri ja kaikki eivät kaikkeen huomaa tai kerkeä tarttumaan. Nettisivut ovat erinomaisen tärkeä asia, mutta osaako sinne mennä oma-aloitteisesti katsomaan. Yksittäisiä asioita voisi täkyinä tuoda esille. Vaikkapa opintoretkiin liittyen JAPA voisi kysyä lehtikirjoituksen muodossa kiinnostaisiko tämmöinen ja ihmiset voisivat sitten vastailla ja antaa palautetta. Tai sitten asukkailta voisi kysyä, mitä he haluaisivat, että tehtäisiin kestävän kehityksen suhteen. Mitä kannattaisi asukkaiden mielestä erityisesti tuoda esille, kun työnsarkaa on paljon?

Olisi kiinnostavaa, jos JAPA tekisi historiikin siitä, millä tavalla tottumukset ovat muuttuneet. Arvioida, mitä kymmenen ja kahdenkymmenen vuoden aikana JAPA on saanut aikaan – ja se on saanut. Ilmastonmuutoksesta puhutaan paljon ja se katsotaan niin maailmanlaajuiseksi, että ajatellaan, että en minä mahda sille mitään. Vaikka yhdenkin ihmisen aikaansaannos on tärkeä. Tällaisia asioita JAPAn kannattaa viljellä. Näitä tulevaisuuden suunnitelmia varmasti työstetäänkin vielä tulevissa strategiapalavereissa.

Tähän mennessä olimme keskustelleet jo muiden muassa oman ruoan kasvattamisesta rantapalstalla, luonnonkasvien voimasta, kävelystä, punaisen lihan jättämisestä ja kierrätyksestä. Esko esitteli upeaa teevalikoimaansa, josta hän saa tehtyä helposti kolmesta neljään sataa erilaista teesekoitusta. Hänen maustekaappinsa oli siis täynnä itse kerättyjä ja kuivattuja – sanojensa mukaan ihan tavallisia ”rikkaruohoja” – nokkosta, horsmaa, herukan, mustikan ja vadelman lehtiä, koivua ja niin edelleen. Niistä hän tekee jokailtaisen teesekoituksensa. Myös hänen aamupalansa on täynnä luonnonvoimaa ja vertaansa vailla. Innostuimme myös taittelemaan sanomalehdestä biojätepusseja ja Esko antoikin pari uutta vinkkiä! Tuliaisina matkaan tarttui vuoden 2015 isoarkkisesta Keskisuomalaisesta taiteltu iso biojätepussi. Tämä vanhojen sanomalehtien säästäminen ja kaikki muut kuulemani arjen pienet ja suuret teot kuvastavat hyvin Eskon säästeliästä ja luontoa kunnioittavaa elämäntapaa. On siis ymmärrettävää, miksi Esko on ollut JAPAa perustamassa – hän on varsin toimelias ja kekseliäs kestävän elämäntavan kehittäjä!

Miten JAPAttajuus näkyy elämässäsi muutoin?
Yritykseni on arvostanut luontoa. Olemme istuttaneet tuhansia puita, kymmeniä tuhansia pensaita ja satoja hehtaareja nurmikkoa. Siis vihreää rakennusten ympärille. Olemme saaneet toimia myös Jyväskylän ulkopuolella, ympäri Etelä-Suomea. Siihen aikaan ei ollut paljon tämän alan yrityksiä ja tarjouspyyntöjä tuli. Tarjosimme ja aina tärppäsi, joten ei kun menoksi. Näitä alueita on ollut mukava käydä jälkikäteen katsomassa. Viime kesänä viimeksi Savonlinnassa kävimme Olavinlinnan lähellä Kyrönsalmen sillan ympäristössä istuskelemassa ja muistelemassa. Eihän näitä kukaan siellä tiedä, siitä on aikaa vuosikymmeniä. Mielenkiintoista oli myös olla vuoden 2014 Jyväskylän asuntomessupihojen suunnittelun ja toteutuksen valvonnassa. Silloin kiinnitettiin erityistä huomiota hulevesien imeyttämisessä ja viivyttämisessä tontilla. Mahdolliset ylivirtaamavedet ohjattiin yhteisiin imeytysojiin ja viimeksi imeytyslampeen ja vasta siitä vedet saattoivat virrata avo-ojia myöten luonnonvesistöön.Tämä ympäristötyö on mielestäni luontevasti kuulunut yhteen JAPAn kestävän kehityksen teemojen kanssa.

Edelliseltä haastateltavalta Hannalta kysymys: Jos saisit suunnitella itsellesi kaupungin luonnon monimuotoisuus edellä, minkälainen kaupunki siitä tulisi?
Keski-Suomen museo halusi minulta muutamia suunnitelmia tallennettavaksi heille ja lupasin katsoa niitä muutaman. Lopulta vein sinne 502 suunnitelmaa tallennettavaksi. Minusta ne ovat kaikki hyviä ja niistä kun ottaisi hyvät puolet, niin siitä se syntyisi. Korkeat pilvenpiirtäjät, joita Jyväskyläänkin tulee, eivät puolla ihan sitä monimuotoisuutta, kun tumpataan niin lähekkäin, mutta se on tiettyä kestävää kehitystä sekin. 1800-luvulla yksi englantilainen tutkijaprofessori esitti sellaisen vision, että rakennetaan omavaraisia puutarhakaupunkeja. Asukkaat eläisivät keskustan kauniissa taloissa ja puutarhoissa, kävelisivät kaupungin laitamilla oleviin tehtaisiin ja saisivat ruokansa uloimman vyöhykkeen maatiloilta. Kun yksi kaupunki täyttyisi, olisi aika rakentaa seuraava. Hänen laskelmiensa mukaan sopiva kaupungin asukasmäärä olisi 32 000. Sen jälkeen on tullut paljon uusia visioita.

Vuonna 2011 niinikään englantilainen ekonomisti Glaeser julkaisi kirjan ”Kaupungin riemuvoitto”. Nykyään puhutaan aivan toisen kokoluokan kaupungeista. Kuitenkin, vaikka asukkaita suurkaupungeissa on miljoonia ja useimpien niiden laitamat täynnä slummeja, pidetään hänen mukaansa näitä tiheitä kaupunkeja enemmänkin lääkkeenä – parhaana mahdollisuutena nostaa ihmisiä ylös tuhoamatta planeettaa. Suurkaupunkilaiset askeltavat ekologisesti kevyemmin. Tiet, viemärit, vesijohdot ja sähkölinjat ovat lyhyempiä. Asunnot kuluttavat vähemmän energiaa. He myös autoilevat vähemmän. Ympäristöväeltä tällaisen ajattelutavan hyväksyminen vie enemmän aikaa. Mutta tärkeää on säilyttää isot puistot ja viheralueet ja täydentää tiiviisti rakentuvaa kaupunkikeskustaa viherseinillä ja kattopuutarhoilla. Muutoin kaupunki-ilmaston eli pienilmaston puhtaana pitämisessä saattaa tulla ajoittain suuriakin vaikeuksia. Mielelläni kyllä vastaisin tähän Hannan kysymykseen piirustuksena, mutta en nyt. Tämä on hyvä kysymys.

Mitä haluat toivottaa 20-vuotiaalle JAPAlle?
Arvostan suuresti sitä, mitä JAPAlaiset yhdessä asukkaiden kanssa ovat saaneet aikaan. Nyt olen enemmänkin seurannut sivusta JAPAn toimintaa. Siellä on tekemisen meininki, vaikka koronapandemia onkin rajoittanut kuluneen vuoden aikana monin tavoin toimintaa. Toivon vilpittömästi, että tilanne helpottuu lähestyvään kevääseen mennessä ja Jyväskylän ja naapurikuntien asukkaat voisivat harjoittaa sosiaalista kanssakäymistä. Tehdään yhdessä ympäristöretkiä sopivan kokoisissa ryhmissä. Tutustutaan ympäristön monimuotoisuuteen, kerätään luonnonmarjoja ja perehdytään omatarveviljelyyn. Ensin lyhyitä luontoretkiä, jotta perheen pienimmätkin kävelemään oppineet pääsevät mukaan. Varttuneempien ryhmät voivat kiertää jo pitempiäkin kansallispuistoreissuja. Siellä voidaan pitää tarvittaessa riittäviä turvaetäisyyksiäkin. Mutta, hyvät eväät pitää olla mukana ja hötkyily jätettävä kotiin.

LÄMPIMÄT ONNITTELUT 20-VUOTIAALLE JAPALLE JA MENESTYSTÄ JATKOSSAKIN!

Lopuksi lainaan vielä Eskon viisaita sanoja historiikin alkutekstin ensimmäisestä kappaleesta: ”Yksi vuosikymmen ei tavanomaisessa historiallisessa mielessä ole kovin pitkä ajanjakso. Usein todetaan, että kylläpäs kymmenen vuotta on vierähtänyt nopeasti. Meidän arkipäiväisessä elämässämme tapahtuu kuitenkin valtavasti asioita joka päivä, joka kuukausi ja joka vuosi. Suurin osa on sellaista arjen rutiinia, joka tulee ja menee saman tien. Asian unohtuvat sitä mukaa, kun uutta tulee tilalle. Jos mitään asioita ei talleteta tuoreeltaan sanoin ja kuvin muistiin, niin vaikea niitä on kaivaa esille myöhemminkään.”

Lämmin kiitos Eskolle haastattelusta! Ihailtavaa ja kunnioitettavaa työtä.

Tämä oli tältä erää viimeinen JAPAttajien haastattelu ja esittely. Sydämellinen kiitos jokaiselle haastateltavalleni, oli ilo ja kunnia kohdata!

Nyt on juhlan aika – paljon onnea 20-vuotiaalle JAPAlle!

JAPAttaja Netta

Tänään JAPAttajien esittelyvuorossa Hanna, JAPAn hallituksen varajäsen.

Olemme kauniin maiseman äärellä. Kertoisitko missä olemme?
Olin täällä Iso-Urtissa viimeksi vuosi sitten luonnonsuojeluyhdistyksen Hiljaisuutta ja luonnon äänimaisemaa -retkellä ja halusin nyt tulla katsomaan ja kuuntelemaan, onko täällä hiljaisuutta yhä. Kuten huomaamme, mm. liikenteen melu tänne kuuluu ainakin näin arkena. Mukavaa on, että tästä löytyy metsää ja järvi, monia eri elementtejä. Läheinen pieni Sarvivuoren luonnonsuojelualue puroineen on todella nätti paikka. Iso-Urtti on saavutettavissa paikallisliikenteen bussilla ja fillarilla jaksaa kaupungistakin kivasti. On tärkeää, että virkistysalueiden läheisyyteen pääsee julkisilla.

Mitä muuta elämääsi kuuluu luonnossa oleilun lisäksi?
Luonnossa oleminen on tosi iso juttu. Luonnon havainnointi eri aisteilla tuo valtavasti kokemuksia ja elämyksiä, omaa vointia ja elämää rikastuttavia ja tervehdyttäviä juttuja, erään ystäväni sanoilla “ilon omavaraisuutta”. Tärkeäksi on tullut myös oma piha, jonne luonto on saanut tulla aika vapaasti.  Oman ruoan tuottaminen kiinnostaa ja siihen on innostus omilta vanhemmilta, joilla on ollut iso kasvimaa ja puutarha niin kauan kuin jaksan muistaa. Ehkä vielä joskus löydän oman paikan, jossa viljellä ja vaalia maata permakulttuurin periaatteilla. Kansalaistoiminta kuuluu arkeeni ja toimintaa varten tiedon hankinta: Nyt korona-aikana on tullut lisää mahdollisuuksia osallistua, hankkia tietoa ja verkostoitua netin kautta, sillä webinaareja, paneelikeskusteluja ja luentoja järjestetään paljon. Seuraan erityisesti luontokadon ja ilmastokriisin seurantaan ja ratkaisemiseen liittyvää tarjontaa. Vinkkinä vaikka Ympäristötiedon Foorumin ja Helsingin yliopiston Tiedekulma Live -tilaisuudet. Löydän itseni usein myös radion ajankohtaisohjelmien ääreltä. Ja liikkuminen on tärkeää tietysti, pääasiassa hyötyliikunnan kautta, kävelen ja pyöräilen paljon.

Miten päädyit JAPAn hallitukseen?
Pari vuotta sitten olin kuuntelemassa kaupungin metsäohjelman esittelyä ja sen jälkeisessä JAPAn vuosikokouksessa lähdin hallitukseen mukaan. JAPAn toiminta on hallituksesta käsin avautunut ihan eri lailla. Nyt, kun olen seurannut JAPAn toimintaa, niin ajattelen, että esimerkiksi JAPAn Facebook-sivu on jokaisen jyväskyläläisen ”must”-sivusto.

Ja yleisöltä kysymys: Mitä haluat saavuttaa tehtävässäsi?
Nyt täytyy todeta, että en kovin paljon ehdi olla juuri JAPAn hallitustoimessa mukana, mutta jos voin puhua tässä laajemmin: Elämme luontokadon, ilmastokriisin ja luonnonvarojen ylikulutuksen ratkaisemisessa tosi kriittistä vuosikymmentä. Länsimaisen maailmankuvamme ravistelu on tarpeen ja JAPA on siinä auttamassa ja tukemassa käytännön tasolla. JAPA tarjoaa työkalut kestävämpään elämäntapaan siirtymiseen niillekin, joilla ei ole voimavaroja tai aikaa lähteä itse niitä selvittämään. On mahtavaa nähdä, kun ihmiset miettivät, millaista olisi eläminen, joka olisi kaikille hyvää ja riittävää, ja tekevät muutosta yhdessä. Arvostamaani Arto O.Salosta lainaten: Se lisääntyy, mistä puhutaan. Ja puhe on hyvä, mutta teot ratkaisevat.

Yleisöä kiinnostaa myös: Miten JAPAttajuus näkyy elämässäsi muutoin?
Ajattelen, että kestävät elämäntavat, kestävä elämä on kohtuullisuutta. Kohtuullinen elämä on hyvää elämää luonnon kantokyvyn rajoissa pysyen. Yksilön valintoja paljon kysytään ja onhan niillä merkitystä: keskivertosuomalaisen ilmastoa lämmittävät päästöt ovat 10 000 CO2e/v (kun pitäisi viimeistään 2030 päästä 2500 CO2e:hen tai allekin) ja me suomalaiset kulutamme lähes neljän maapallon verran vuodessa. Omasta ruokavaliosta ovat karsiutuneet eläinperäiset tuotteet pääosin pois. Välimatkat kuljen mieluiten kävellen tai pyörällä jo senkin takia, että ulkona oleminen ja liikkuminen lihasvoimin parantavat oloa ja unta. Tavaratarpeissa mietin tarkkaan, onko tarpeeni oikeasti todellinen; jos on niin sovellan jo omistamaani tai lainaan tai vuokraan. Jo kotoa on peruja oppi siitä, että jos jotain on hankittu niin siitä pidetään huolta. Uutena ostaminen on tosi vähäistä. Asumisen osalta on toiveena löytää pienempi koti, vaikka ns. vihreää sähköä käytetäänkin; paras energia on säästetty energia. Sitran ja SYKE:n mittareilla voi testata suuntaa-antavasti oman elämisensä jälkiä.
Mutta yksilön valinnoista haluaisin nostaa isosti esille yhteiskunnallisen vaikuttamisen: yhteiskunnan rakenteita täytyy muuttaa sellaisiksi, että elämme kaikki luonnon kantokyvyn rajoissa ja että se on se normaali tapa elää ja olla ja nauttia elämästä. Tekoja rakenteiden muuttamiseksi tarvitaan erityisesti päättäjiltä, kaikilta toimialoilta, rahoitusalalta, yrityksiltä ja meiltä yksilöiltä, kansalaisilta. Ymmärrän, että monia ihmisiä voi väsyttää tai arastuttaa muutoksen tarpeesta puhuminen. Tilanne, jossa olemme, herättää monenlaisia, rankkojakin tunteita, myös itsessä, siitä, miten tilanne on päässyt näin pahaksi ja miten hitaasti yhteiskunnat näyttävät reagoivan tutkijoiden jo vuosikymmeniä antamiin tietoihin muutostarpeesta. Toivon, että uskallamme ja jaksamme nyt toimia ja osallistua, jokainen omien voimavarojensa mukaan, ei ole varaa enää olla passiivinen ja ajatella, että joku muu hoitaa.

Mitä haluaisit ihmisten tietävän JAPAsta?
Monipuolisuuden! Historiaa on kohta jo 20 vuotta ja JAPA on ollut monessa mukana. On ollut lähiruokapiirejä, liikkumisen ohjausta, ympäristökasvatusta ja vaikka mitä mielenkiintoisia yhteistyöhankkeita. JAPAan on matala kynnys ottaa yhteyttä, voi esittää omia ajatuksia ja ehdottaa yhteistyötä. JAPAlla on ihana henkilökunta, joka innostuu asioista. JAPAlla on tekemisen meininki, teot ratkaisevat!

Villein kestävän elämäntavan haaveesi, jonka toteuttaisit heti, jos voisit?
Ajattelen, että tärkeintä olisi ymmärtää se, miten täysin riippuvaisia olemme muusta luonnosta, sekä elottomasta että elollisesta. Etenkin ns. länsimaisessa ajattelussa on yritetty tehdä ero ihmisen ja luonnon välille ja näemme nyt, mihin se johtaa. Luonnolla on itsessään arvo, eikä arvo tule siitä, miten me sitä hyödynnämme. Rinnalla kulkee jakamaton ihmisarvo. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, emme voi ajatella ympäristöongelmia erikseen tai sosiaalisia ongelmia erikseen. Villiä tässä olisi se, että nyt vain pysähdymme miettimään ja päätämme ymmärtää.

Edelliseltä haastateltavalta Helmiltä kysymys: Mikä on lempikasvisruokasi?
Kiitos Helmille kysymyksestä! Syön pääosin sesongin mukaan, siitä tehdään, mitä on saatavilla. On niin valtavasti hyviä kasviksia, juureksia, vihanneksia, marjoja ja viljatuotteita, ettei pysty valitsemaan yhtä, mutta sanotaan nyt vaikka uunijuurekset ja kanttarellikastike. Nykyään on hyvät mahdollisuudet syödä hyvin monipuolisesti ilman eläinperäisiä tuotteita. Kun jätin lihan pois 30 vuotta sitten, en saanut koulussa käytännössä mitään tilalle. Nyt vaihtoehtoja on paljon, toivottavasti myös kouluissa. Ostan mieluusti lähituottajilta ja olen tykästynyt Jolppiin, sillä sieltä saa kotiinkuljetuksen.

Seuraavaksi haastattelemme JAPAn perustajajäsentä, mitä haluaisit kysyä häneltä?
Jos saisit suunnitella itsellesi kaupungin luonnon monimuotoisuus edellä, minkälainen kaupunki siitä tulisi?

Lämmin kiitos Hannalle voimauttavasta retkestä Iso-Urtissa sekä syvällisestä haastattelusta!

Seuraava haastattelu ilmestyy tammikuussa, jolloin starttaa myös JAPAn 20-vuotis juhlavuosi! Luvassa historian havinaa perustajajäsenen silmin. 

JAPAttaja Netta

Tänään JAPAttajien esittelyvuorossa Helmi, JAPAn harjoittelija.

Olimme äsken satumaisissa maisemissa. Kertoisitko missä kävimme?
Kävimme Tourujoen luontopolulla kävelemässä. Se on 700 metriä pitkä ja aika vaikeakulkuista osittain. Siellä oli kivat maisemat ja tosi paljon vanhoja lehtipuita. Pyöräilen työmatkalla siitä ohi ja olen monta kertaa halunnut käydä siellä. Nyt kävimme tutustamassa ja otimme sieltä myös muutamat kuvat. Muutin heinäkuun lopussa Jyväskylään, joten kaupunki on vielä minulle uusi.   

Mitä muuta elämääsi kuuluu Jyväskylään tutustumisen lisäksi?
Käyn töissä JAPAlla maanantaista perjantaihin. Viime viikonloppuna kävin kotona Kajaanissa. Muutoin viikonloppuisin käyn usein kirpputoreilla. Kirpparilla on kiva käydä kävelemässä, katselen vanhoja tavaroita, en aina edes osta mitään. Aika paljon menee aikaa kotoiluun, en käy missään tietyssä harrastuksessa. Kotona siivoan, järjestelen ja yritän karsia tavaroita. Se on ikuisuusprojekti, haluaisin, että olisi vähemmän tavaraa. Kuuntelen myös podcasteja ja katson myös ”aivot narikkaan” -ohjelmia. Olen nyt miettinyt, mitä rupeaisin harrastamaan. Yritän kehitellä jotain kehittävää, vaikka toisaalta en tiedä, tarvitseeko aina olla jotain kehittävää tekemistä.

Miten päädyit JAPAan harjoitteluun?
Opiskelen Lapin yliopistossa politiikkatieteitä. Olen ollut pitkään kiinnostunut ympäristöasioista ja suunnannut opintojani ympäristöpolitiikkaan. Kandin työni käsitteli Zero waste -elämäntapaa. Se oli silloin vielä aika uusi aihe, eikä siitä oltu vielä tehty opinnäytetöitä. Myös jäteasiat kiinnostavat, sekä arkielämän ympäristöpolitiikka. Korkeamman tason ympäristöpolitiikka on minulle vähän “pimeämpää” aluetta. Olen enemmän kiinnostunut ihmisten elämän politiikasta – mitä päätöksiä he tekevät elämässään ja minkälainen elämäntapa heillä on. Graduni aihe liittyy myös ihmisten elämäntapaan, tutkin vapaaehtoista lapsettomuutta ympäristösyistä. Ehkä voisi sanoa, että minua kiinnostaa arkisen elämäntavan suhde globaaleihin ympäristöongelmiin: miten globaali näkökulma on tullut osaksi päivittäistä ajatteluamme ja valintojamme. Aloin etsimään harjoittelupaikkoja ja huomasin pian, että Rovaniemellä niitä ei ole. Etsin kaikenlaisia ympäristöalan työpaikkoja eri kaupungeista. Löysin JAPAn ja huomasin, että siellä edistetään kestävää elämäntapaa. JAPA kuulosti paikalta, joka sopisi minulle. Sitten oli haastattelu ja pääsin harjoitteluun.

Ja yleisöltä kysymys: Mitä haluat saavuttaa tehtävässäsi?
Tämä on vaikea kysymys. En tiedä, onko mitään tiettyä tavoitetta. Haluan oppia uutta ja saada työkokemusta. Haluan kehittää itseäni ja toivottavasti pystyn myös antamaan JAPAlle jotain uutta. Tietysti ajattelen myös, että tällainen työ on eettisesti oikein ja edistää hyvää. Itselle tuntui luontaiselta ja mukavalta mennä työpaikkaan, jossa edistetään ja kehitetään ympäristöpuolta. Voi hyvillä mielin tehdä töitä. Työni kautta pystyn myös vaikuttamaan muihin. Ihailen luonnonsuojelijaihmisiä ja ”aktivisteja”, mutta en usko, että itse pystyisin siihen. Se vie tosi paljon energiaa ja pitää olla vahva persoona, että jaksaa ajaa asioita. JAPAttajana olen edistämässä kestävää elämäntapaa Jyväskylässä ja se tapahtuu mukavasti työni kautta.

Yleisöä kiinnostaa myös: Miten JAPAttajuus näkyy elämässäsi muutoin?
Varmaan se näkyy siinä, että yrittää tehdä parhaansa, niissä valinnoissa, mitä pystyy tekemään elämässä. Lajittelen tietysti jätteet, yritän syödä kasvispainotteisesti, olen todella pitkään ostanut suurimman osan vaatteista kirpputoreilta ja myös huonekalut ovat aika lailla käytettyjä. Asun pienessä yksiössä kerrostalossa, en omista autoa ja olen ajatellut, etten hankikaan. Ruokapuoli on oikeastaan vaikein asia, koska olen huono tekemään ruokaa. Kävin juuri kasvisruokakurssilla ja ehkä sieltä jotain ideaa sai. Minua kiinnostaisi myös dyykkaus, mutta siihen en taida kuitenkaan ruveta. Meidän taloyhtiön jätekatoksesta olen kyllä yhden esineen pelastanut. Sähköpyörän hankkimista mietin, se olisi ihan mukava tulevaisuudessa. Olen Lastipyörälainaamon pyöriä kokeillessa huomannut, miten hyvin sähköpyörällä pääsee pitkiäkin matkoja. Kaiken kaikkiaan yritän elää pienesti.

Mitä haluaisit ihmisten tietävän JAPAsta?
Ihan se, että on olemassa Lastipyörälainaamo, josta voi lainata pyörän. Se on etu, jota kannattaa hyödyntää. Ja yleensä ottaen, että tällainen yhdistys on olemassa, josta voi saada neuvoja ja ostaa palveluita. Ei ole itsestäänselvyys, että tällainen on, kaikissa kaupungeissa ei ole tällaista toimintaa. Tämä kertoo minusta siitä, että Jyväskylässä on aktiivisempia ympäristöihmisiä, kun tällainen yhdistys on olemassa.

Villein kestävän elämäntavan haaveesi, jonka toteuttaisit heti, jos voisit?
Se, että saisi herätettyä ihmiset näkemään luonnon arvon itsessään. Luonto ei ole vain sitä varten, että sitä hyväksikäytetään, vaikka nyt niin tehdäänkin. Ja että myös eläimet nähtäisiin arvokkaina. Kaikki eläimet ovat minusta tosi ihmeellisiä. Olen pienestä asti ihmetellyt, miten on mahdollista, että on olemassa tällainen ötökkä tai perhonen tai joku muu. Eläimet, luonto ja kaikki – ihme. Toivon, että aina ei tarvitsisi rahallisesti hyötyä, että luontoarvot menisivät joskus talousarvojen edelle. Tämä on se ydinongelma, josta pitäisi vaihtaa ihan uuteen systeemiin. Olennaista olisi ehkä, että kapitalistisesta järjestelmästä siirryttäisiin vähitellen pois.

Työkavereilta kysymyksiä: Mikä sinusta tulee isona? Ja mikä on lempieläimesi?
Koulutukseltani minusta pitäisi tulla yhteiskuntatieteiden maisteri. En oikein tiedä, mikä minusta tulee isona, ja sitä paitsi minähän olen jo iso! Minulla ei ole mitään selkeää elämänsuunnitelmaa. Olisi kiva olla ympäristöasiantuntija. Nyt teen tätä hommaa ja olen tyytyväinen. Katsotaan, mitä sitten tapahtuu. Minulla ei oikeastaan ole mitään kovin selkeitä tai kunnianhimoisia tavoitteita. Kunhan voisin hyvin ja olisi mukava työ, jossa viihtyy. Ehkä tutkijan homma kiinnostaa vähän, mutta en ehkä täyspäiväiseksi tutkijaksi haluaisi. Yhteiskuntatieteellinen ympäristötutkimus voisi olla minun tulevaisuuden alani. Lempieläimeni lemmikeistä on koira, ja tietysti kaikki luonnon eläimet ovat kivoja. En ajattele, että mikään eläin olisi jollain tapaa ällöttävä tai “hirveä peto”, vaan kaikki kuuluvat luontoon, niillä on tärkeä osa siellä ja kaikki ovat yhtä arvokkaita.

Haluaisitko kysyä, jotain seuraavalta haastateltavalta?
Mikä on lempikasvisruokasi?

Lämmin kiitos Helmille taianomaisesta retkestä Tourujoen luontopolulla sekä värikkäästä haastattelusta!

Jatketaan haastattelujen kanssa vielä myöhemmin syksyn aikana!

JAPAttaja Netta

Tänään JAPAttajien esittelyvuorossa Jyry, JAPAn hanke- ja vapaaehtoistyöntekijä.

Saavuimme ihanaan satumetsään. Kertoisitko missä olemme? Miksi paikka on sinulle tärkeä?

Olemme Touruvuoren luonnonsuojelualueella. Muutin aikanaan maalta tänne kaupunkiin Jyväskylään, tuohon tosi lähelle. Näin Touruvuoren kotipihastani ja katsoin, että onpa hienon näköinen paikka ja lähdin katsomaan. Sitten löysin täältä ihan luontopolunkin. Tämä kaunis metsä on luonnonsuojelualuetta, eli ihan eri verrattuna talouskäytössä olevaan metsään. Vaikka en enää asu Palokassa, käyn täällä silloin tällöin, bussilla pääsee keskustasta. Tämä oli Jyväskylästä ensimmäinen luontokohde, jonka löysin ja johon ihastuin heti.

Mitä muuta elämääsi kuuluu metsän lisäksi?

Tällä hetkellä opiskelua aika paljon, opiskelen yhteisöpedagogiikkaa Humanistisessa ammattikorkeakoulussa. Ja sitten, miten sen nyt sanoisi, aktivismia tai aktiivisuutta näissä ympäristöasioissa. Se on melkeinpä kaikista päällimmäisin, jopa opiskeluakin keskeisempi, vaikka ei ehkä pitäisi olla niin. Luen myös tosi paljon kirjoja. Viime aikoina enimmäkseen tietokirjoja, mutta tykkään paljon myös kaunokirjallisuudesta, ja sen parissa kulutan aikaa.

Touruvuorelta löytyvät hyvät opasteet.

Miten päädyit JAPAan töihin?

Olin ensin työkokeilussa. Olimme juuri muuttaneet uudestaan Jyväskylään ja jotain tekemistä piti keksiä. Olin kuullut JAPAsta aikasemmin ja ajattelin, että onpa mielenkiintoista toimintaa. Päätin mennä kysymään, pääsisikö teille työkokeiluun ja heti otettiin innolla vastaan. Oli tervetullut ja arvostettu fiilis, se oli tosi kiva! Puolisen vuotta olin työkokeilussa ja tykkäsin hirveästi. Sain tehdä kaikkea mahdollista ja olla monessa mukana. Sitten alkoi Astetta Coolimpi Ilmasto -hanke ja Anna kysyi, haluanko tulla tekemään siihen taustaselvitystä ja sitä kautta työllistyin. Viime aikoina olen tehnyt hankkeessa tunteja silloin tällöin, ohjannut ilmastotiimiä.

Lisäksi vedän vapaaehtoisena JAPAn ilmapiiriä, joka on avoin keskustelupiiri ilmastonmuutoksesta. Nyt toiminta on tauolla, mutta toivottavasti syksyllä jatketaan. Ilmapiiri syntyi, kun IPCC:n 1,5 asteen raportti julkaistiin ja pohdimme, miten siitä noussutta keskustelua, mielenkiintoa ja innostusta voisi kanavoida rakentavasti. Ja käsitellä niitä tunteita ja ajatuksia, mitä se herätti. Siitä syntyi idea ilmapiiristä. Olin heti tosi innoissani ajatuksesta ja päädyin vetäjäksi.

Ja yleisöltä: mitä haluat saavuttaa tehtävässäsi?

Ilmapiiriä ajatellen, haluan kehittää itseäni dialogin vetäjänä ja keskustelijana. Ja nimenomaan rakentavan ja kaikkien ymmärrystä lisäävän dialogin luomisessa. Ja on myös hienoa, että voi tarjota muille kokemuksen ja mahdollisuuden keskustella. Hanketyötä ajatellen, haluan kehittyä kaikenlaisessa vaikuttamistoiminnassa ja sen edistämisessä.

Yleisökysymys: Miten JAPAttajuus näkyy elämässäsi muutoin?

Kyllähän se muodostaa perustan elämälle, se vastuullisuuden ajatus. Se näkyy ihan jokapäiväisissä valinnoissa ja kriittisyydessä, millä tarkastelee totuttuja toimintatapoja monissa eri yhteyksissä. Esimerkiksi tuolla opiskelumaailmassa kriittisyyttä ja kyseenalaistamista tehdään yllättävän vähän. Sitä näkee luonnostaan asiat sen kautta. Ja tietysti vapaa-ajalla tykkään käydä metsässä ja henkilökohtainen luontosuhde on tärkeä. Toimin myös näiden asioiden puolesta vapaaehtoisena. Siitä on niin vilpittömän kiinnostunut, että sen parissa viihtyy.

Mitä haluaisit ihmisten tietävän JAPAsta?

JAPAlaiset ovat tosi omistautuneita kestävän elämäntavan edistämiselle. Luulen, että hirveän montaa työtä ei voi tehdä niin sydämellä, kuin tuota työtä tehdään. Se lähtee omista arvoista ja puhtaasti niiden edistämisestä. JAPA on myös kaikille avoin. Kaikki, ketkä asian tiimoilta haluavat jotain tehdä, ovat varmasti tervetulleita. JAPAn toiminta ei ole mitään turhantuntuista velvollisuuksien täyttämistä, vaan siellä pidetään vilpittömästi tärkeinä niitä asioita, joiden eteen toimitaan. Ja ylipäänsä se, miksi itsekin haluan työskennellä nimenomaan järjestökentällä, on se, että niiden ensisijainen päämäärä ei ole tehdä voittoa. Vaan tärkein juttu on edistää niitä asioita. Se on minusta tosi siistiä.

Löydettiin ”pikkuinen” muurahaiskeko!

Villein kestävän elämäntavan haaveesi, jonka toteuttaisit heti, jos voisit?

Vaikea miettiä, mistä lähtisi liikkeelle – ajattelen, että sellainen kokonaisvaltainen muutos pitäisi saada aikaan. Että ihmisten arvostukset muuttuisivat tosi radikaalisti. Tällöin henkilökohtaisessa elämässä tärkeintä ei olisikaan enää se, että pystyy ostamaan jatkuvasti enemmän tavaroita, vaatteita ja elektroniikkaa, ja isompia asuntoja ja autoja. Vaan, että oikeasti on laadukkaita sosiaalisia suhteita ja henkilökohtainen luontosuhde, ja niitä arvostetaan. Arvojen muutos johtaisi siihen, että jatkuvasta talouskasvun tavoittelusta yhteiskunnassa luovuttaisiin ja resursseja alettaisiin kohdentamaan oikeasti tärkeisiin asioihin. Nykyisellään kaikkea toimintaa ohjaa ajatus, että tulosta pitää kasvattaa ja ihmisten kuluttaa koko ajan enemmän. Nämä arvot ovat johtaneet siihen, että kasvavassa määrin ihmiset masentuvat ja loppuunpalaminen lisääntyy Suomessakin, hyvinvointiyhteiskunnassa. Paradoksaalisesti työn tekeminen syö niitä hyvinvoinnin peruselementtejä, eli perhesuhteita, luontosuhdetta ja terveydestä huolehtimista. Arvostusten muutos pitäisi siis tapahtua. Se on radikaalia, eikä tapahdu tuosta vain.

Ja viimeisenä edellisen haastateltavan Johannan kysymys: Miten aiot yhdistää opiskelut ja ilmastoasiat – mitä haluaisit tehdä tulevaisuudessa?

Haluan edistää vaikuttamistoimintaa ja yhteiskunnallista ymmärrystä ja osallisuutta, esimerkiksi juuri ilmastoasioissa. Tämähän on voimakkaasti oikeudenmukaisuuskysymys, sillä ilmastonmuutoksen aiheuttajat ovat eri, kuin ne, jotka siitä kärsivät. Tässä puolustetaan oikeuksia ihmisarvoiseen elämään, ei pelkästään omia, vaan myös toisten. Toisaalta myös muun luonnon oikeuksia, joka ei pysty itseään puolustamaan. Siksi lähdin opiskelemaan yhteisöpedagogiikkaa, jotta osaa tukea tällaista ja edesauttaa kansanliikkeitä. Yhteisöosaaminen on tosi keskeistä, koska kaikkihan tapahtuu sen kautta. Yhteisöllisyys on iso voimavara tekemisen merkityksen ja asioiden saavuttamisen kannalta. Haluan toimia jatkossa kansalaistoiminnan kentillä.

Olet viimeinen haastateltava, joten haluaisitko lähettää terveisiä tai kenties jonkin haasteen yleisölle?

Ehkä voisi miettiä, mitä tässä koronaelämän järjestelyssä on sellaista, mistä voisi ammentaa kestävään elämäntapaan?

Paljastetaan viimeisen haastattelun kunniaksi tee-se-itse-äänitysviritelmä!

Lämmin kiitos Jyrylle Touruvuoren ja satumaisen metsän esittelystä sekä meditatiivisesta haastattelusta!

Tämä oli tosiaan tältä erää viimeinen esittelymme. Voimia kevääseen ja palataan taas!

JAPAttaja Netta

Tänään JAPAttajien esittelyvuorossa Johanna, JAPAn ympäristöneuvoja.

Saamme ihastella kaunista keltaista taloa. Kertoisitko missä olemme? Miksi paikka on sinulle tärkeä?

Olemme Kinkomaalla Muuramessa. Paikka on tärkeä, koska kotini on täällä. Tällä hetkellä teen myös töitä kotona poikkeustilanteesta johtuen.

Mitä muuta elämääsi kuuluu kotoilun lisäksi?

Sen lisäksi olen myös kotona, heh! Olen viihtynyt täällä ihan hyvin nyt, kotona on mukavasti tekemistä myös vapaa-ajalle. Toisaalta on kiva päästä näkemään muitakin ihmisiä, kun kerran viikossa käymme ruokakaupassa. Sellaista pitkälti nyt. Tavallisessa arjessa on harrastuksia kodin ulkopuolella iltaisin. Olen erään marttayhdistyksen toiminnassa aktiivisesti mukana. Harrastan myös aktiivisesti ruokaa. Suunnittelen mitä ruokia laittaisin, puhun ruoasta ystävieni kanssa ja toki myös kokkailen. Erityisesti pidän erilaisten ruokien maistelusta.

Lumisateen ihmettelyä.

Miten päädyit JAPAan töihin? Mitä haluat saavuttaa tehtävässäsi?

Opiskelin Turun ammattikorkeakoulussa kestävän kehityksen koulutusohjelmassa ympäristösuunnittelijaksi ja tulin JAPAan harjoitteluun kymmenisen vuotta sitten. Japa kiinnosti, koska se tekee juuri sitä, mitä oltiin opiskeltu. Valmistumisen jälkeen minut otettiin töihin, olen ollut erilaisissa pätkissä ja projekteissa. Nyt viime joulukuussa minut vakinaistettiin, eli olen JAPAn kolmas vakituinen työntekijä. Haluan jakaa tietoa ihmisille siitä, miten elää tavallista arkeaan fiksummin ja sitä saankin tehdä.

Mitä haluaisit ihmisten tietävän JAPAsta?

Haluan tuoda esille, että JAPAlla ei ole mitään ”pääsykokeita”, että ketä toimintaamme saa osallistua. Kaikki voivat tulla toimintaamme mukaan, kiinnostus aiheeseen riittää. Ei tarvitse yrittää olla muuta mitä on. Tietenkin toimintamme ydintä on viestiä siitä, mikä se hyvä elämäntapa maapallon kannalta olisi. Emme kuitenkaan oleta, että jokainen sen mukaan eläisi tai ajattele, ettei saisi tulla mukaan toimintaan, jos ei tee niin.

Yleisökysymys: Miten JAPAttajuus näkyy vapaa-ajallasi?

Tietenkin, kun on jatkuvasti kestävään kehitykseen liittyvien asioiden kanssa tekemisissä työn puolesta, se vaikuttaa myös siihen, miten elämää työajan ulkopuolella viettää. Esimerkiksi minkälaisia valintoja kuluttajana tekee, mitä asioita suosii ja mitä haluaa rahoillansa tukea. Auto on tietenkin biokaasuauto, ja siitä pidän kovasti! Kesällä ajattelin ottaa uuden yrityksen työmatkapyöräilyn suhteen, vaikka matkan vähän pitkäksi koenkin. Omakotitalossa asuminen ei ole välttämättä se paras ratkaisu kestävän kehityksen kannalta, mutta olemme esimerkiksi tehneet ympäristöystävällisiä energiaratkaisuja. Ja toki ne roskatkin lajitellaan, heh!

Pidämme molemmat reissaamisesta, mutta se ei tarkoita sitä, että pitää lähteä jonnekin kauas, vaan kotimaassakin on paljon nähtävää. Ihan samanlaisen irtioton ja kokemuksen sitä voi saada lähelläkin, kuin mitä monet ehkä lähtevät kaukaa hakemaan. Marttailussakin on vahvasti kyse yhteisten kokemusten tuottamisesta, ei tarvitse lähteä tekemään suuria asioita tai hankintoja, vaan ne pienetkin ovat yhdessä koettuna tärkeitä asioita. JAPAttajanakin voi siis olla ihan ”tavallinen ihminen”, ei tarvitse elää mitenkään äärimmäisesti.

Villein kestävän elämäntavan haaveesi, jonka toteuttaisit heti, jos voisit?

Tasa-arvoinen koulutus globaalisti.

Ja viimeisenä edellisen haastateltavan Annan kysymys: mikä on JAPAttajan ja marttailijan yhteneväisyys?

Aika paljonkin on yhteneväisyyksiä. JAPAlla korostetaan yhdessä tekemistä, otetaan kaikki mukaan ja pyritään löytämään vahvuuksia, sama on marttailussakin. Molemmissa organisaatioissa toimitaan samojen tavoitteiden äärellä. Martatkin hakevat vahvasti kohtuullisuutta, samoin JAPA. Näkökulmatkin ovat loppujen lopuksi aika samanlaisia, esimerkiksi ruoasta puhuttaessa. Marttojen tämän vuoden yksi ruokateema on kestävää ruokaa arkeen, ja sitähän JAPAkin hakee toiminnallaan.

Haluatko kysyä jotakin seuraavalta haastateltavalta?

Miten aiot yhdistää opiskelut ja ilmastoasiat – mitä haluaisit tehdä tulevaisuudessa?

Lämmin kiitos Johannalle kotipihansa ja Kinkomaan esittelystä sekä riemukkaasta haastattelusta!

Ensi perjantaina ilmestyykin tältä erää viimeinen esittelymme,

JAPAttaja Netta

Tänään JAPAttajien esittelyvuorossa Anna, JAPAn toiminnanjohtaja.

Saavuimme Annan, Lakun ja Papun kanssa polkua pitkin kauniiseen paikkaan. Kertoisitko missä olemme? Miksi paikka on sinulle tärkeä?

Olemme lähimetsässä. Täällä käymme vähintään viikoittain, mutta melkein päivittäin. Jyväskylässä on ihanaa, kun täällä on tosi hyvin lähimetsäkohteita, ei tarvitse lähteä mihinkään kauemmas. Itse olen löytänyt nämä, kun on ollut lemmikkejä. Useammassa sellaisessa paikassa käydään, joihin ei ehkä muuten olisi tullut lähdettyä. Tätä metsää ihmiset hyödyntävät paljon, vaikka tämä ei olekaan pinta-alaltaan kovin iso. Täällä käy luontokoululaisia ja päiväkotilaisia ja koiranulkoiluttajia kulkee paljon. Maastopyöräilijöitä näkyy myös ja jotkut kulkevat oikopolkuja metsän läpi. Ulkoilijoita riittää ja polut pysyvät talvellakin auki. Harvemmin täällä kuitenkaan törmää ihmisiin.

Mitä muuta elämääsi kuuluu metsäkävelyiden lisäksi?

Koiria ja hevosia. Käyn ratsastamassa ja auttamassa hevosten liikuttamisessa. Paljon painottuu ulkona olemiseen ja siellä liikkumiseen. Sitten myös vapaaehtoishommia ja improvisaatioteatteria. Sivutyönä teen näyttelijänkeikkaa Työpajateatteri Taivaltajissa. Draaman mahdollisuudet kasvatuksessa ja opetuksessa ovat lähellä sydäntä, tämän puolen koulutusta tulee päivitettyä säännöllisesti. Taiteen eri menetelmien opiskelu lisää omaa hyvinvointia, mutta tuo paljon hyötyä myös työelämään.

Metsän täydeltä taikaa ja tutkittavaa.

Miten päädyit JAPAan töihin?

Olen aloittanut JAPAlla tammikuussa 2007. Jätepuolen kautta ajauduin hommiin. Roskat ovat minulle verenperintöä, isä oli kaatopaikalla töissä. Kaikki jäteasiat ja vanhan hyödyntäminen tulee pitkälti kotoa. Olin ollut pari vuotta kotipaikkakunnalla kunnan jäteneuvonnassa kesätöissä. Jyväskylän kaupungin ensimmäinen eskariprojekti alkoi 2005 ja olin siinä mukana. JAPAlla alkoi vähän sen jälkeen kaupungin kanssa yhteinen jäteneuvonta-hanke ja tulin siihen töihin. Sen hankkeen pohjalta lähti sitten muita yhteistyöprojekteja. Hallintopuolta olen tehnyt koko ajan ja vastuut ovat pysyneet pitkälti samana. Minulle on käynyt, niin kuin muillekin JAPAlaisille, että tänne jäädään.

Ja yleisöltä: Mitä haluat saavuttaa tehtävässäsi?

JAPAlla juurikin se arkipäiväistäminen on se juttu. Monella arjen kestävyyteen kasvamisen tie alkaa lajittelun kautta, vaikka se onkin valitettavasti hyvin pieni osa kokonaiskuvaa. Sitä kautta on kuitenkin hyvä lähteä avaamaan asiaa. Itse käytän paljon esimerkkinä biokaasua ja biojätteen lajittelua, sitä kautta voi johdattaa liikenteeseen, ruokaan, ruokahävikkiin, lajitteluun ja muuhun vastaavaan. Roskat ovat edelleen ehkä suurin juttu, jossa meitä lähestytään. Ja roskathan ovat hirveän mielenkiintoisia! Jätehuollon vaikuttamismahdollisuus on ihan mieletön. Kiitollinen olen, että niiden parissa on saanut työtä tehdä, ensin kaupungin ja nyt Mustankorkean kanssa. Ihanaa on ollut, kun olemme myös muita kestävän elämän teemoja pystyneet tuomaan laaja-alaisemmin esille rahoituksen ja yhteistöiden avulla. 

Tietysti olisi hienoa saada myös tässä Jyväskylässä tehtävää laajaa yhteistyötä esille ja toimia esimerkkinä muille. Voisimme olla mukana luomassa mallialuetta siinä, miten tämä maailma saataisiin raiteilleen. Ja, että se olisi ihmisten perusarki. Jyväskylässä ollaan siitä onnellisessa asemassa, että täällä on tehty todella paljon ja kokeiltu ennakkoluulottomasti. On ollut onneakin mukana, kun kunta on saanut rahoituksia, tästä on syntynyt esimerkiksi Resurssiviisas Jyväskylä. Parannettavaa toki riittää ja ympäristön kannalta ajateltuna vieläkin rohkeampiin päätöksiin olisi hyvä ryhtyä. Jos meillä ei ole tätä metsää, niin eihän meillä ole mitään muutakaan. Ehkä sen syvempi sisäistäminen on yhtenä tavoitteena. Että oikeasti muistettaisiin, mitä siellä biologian tunneilla on puhuttu.

Kävimme myös Annan kodin takapihalla kurkkaamassa talvehtivaa ruukkuruusua, jonka JAPAlaiset ovat saaneet Jyryltä viime vuonna (Jyry esittelyssämme parin viikon päästä). Anna kuvaili, että ruukkuruusu kukkii ja kasvaa kauniisti – aivan kuin Jyryn aikana syntyneet ideatkin!

Yleisökysymys: Miten JAPAttajuus näkyy vapaa-ajallasi?

Edellisen haastateltavan Paulan kanssa on tästä hyvin samoja ajatuksia – itse on kasvanut tähän, ja elänyt kestävän elämäntavan elämää tajuamattaan. Tämä ei ole mitään ihmeellistä elämää. En koe, että mistään olisin luopunut, kun erilaisia valintoja arjessa on tehnyt. Jos ne nyt edes ovat olleet valintoja, elämää vain. Vuosien varrella olen oppinut työn kautta paljon enemmän ja laaja-alaisemmin. Liikkumisessa se näkyy siinä, että minulla on oma laatikkopyörä, jota tulee käytettyä paljon, sekä biokaasuauto. Tällaisiin ratkaisuihin on päässyt tutustumaan työn kautta ja olen kokenut ne sieltä tarpeellisiksi ja oikeiksi ratkaisuiksi. Sitten se näkyy ruokavaliossa. Itselläni on muita ruokavaliohaasteita, mutta meillä syödään vegaanipainotteisesti allergioiden sallimissa puitteissa. Lähiruokapiirien kautta on helppo elää kasvisten satokauden mukaan. Tutuilta tuottajilta ostetaan myös lihaa, mutta vähän sitä menee, kun seuraa määrissä terveyssuosituksia. Koen, että minun on ollut helppo muuttaa omaa käyttäytymistäni tiedon lisääntyessä, koska olen joutunut muuttamaan sitä muiden asioiden kanssa radikaalisti. Olen saanut hyvät valmiudet, eikä ole pelottava ajatus alkaa kokeilemaan erilaisia asioita. Se on antanut myös armollisuutta muita kohtaan. Lisäksi näkyy toki siinä, että pidän tavaroista huolta, huollan ja korjaan, jotta kestävät pidempään. Tämä on ollut normaalia arkea lapsesta saakka.

Mitä haluaisit ihmisten tietävän JAPAsta?

Että on olemassa taho, joka näiden asioiden kanssa tekee työtä tällä seudulla ja pystyy auttamaan. Toki käytettävissä olevat resurssit ovat jatkuva haaste, mutta tarvittaessa osaamme ohjata eteenpäin. JAPAlla tulee ensi vuonna 20 toimintavuotta, joten pitkän alueellisen historian kautta on myös verkostotietoa. Loistava yhteistyöesimerkki ovat lähiruokahankkeet, jossa meidän luokse tultiin ongelman kanssa, lähdimme yhdessä rakentamaan toimintaa ja pystyimme valmiina, vakaana ja arvostettuna organisaationa hakemaan rahoitusta. Eli taustaresurssia tällaiseen on, vaikka emme voi tietenkään luvata, että hanke saa rahoitusta. Mielellään lähdemme yhteistyöhankkeisiin mukaan näiden teemojen edistämiseksi. Niissä saa kohderyhmääkin ihan eri tavalla, kuin yksin tehdessä.

Niin ja, me ollaan vaan niin hyviä! Juuri menneillään olevaa sidosryhmäkyselyn vastausta lainaten: ”Ideoita riittää, ja jos Japalla olis enemmän resursseja, niin luoja tietää mitä ne sais aikaan.” Kiitos vain vastaajalle, kuka olitkin.

Kukintaa ja kasvua viime vuodelta.

Villein kestävän elämäntavan haaveesi, jonka toteuttaisit heti, jos voisit?

Palattaisiin liikkumisessa siihen aikaan, kun lentokone ei ollut ykkösvaihtoehto. Mentäisiin tavallaan nykypäivänä entiseen. Ja voitaisiin alkaa pitämään oikeasti sunnuntaita, ajatellen vaikka ruokavalion tai vastaavan suhteen. Miksi jokaista arkipäivää pitäisi elää, kuin se olisi juhlapäivä ja sunnuntai. Ne, mitä nykyisin katsotaan arkiruoiksi, olivat ne ennen sunnuntairuokia. Arki itsessään on ihana asia. Ei meidän tarvitse luopua tässä maailmassa ihan kaikesta, mutta kohtuullistaminen olisi tarpeen. Ja esimerkiksi teknologialla on omat hyvät puolensa, mutta sellainen ihmisluonteen jatkuva ”lisäälisää”, ”enemmänenemmän” ja vielä ”minäminä” päälle – onko se lisännyt hyvinvointiamme loppujen lopuksi?

Ja viimeisenä edellisen haastateltavan Paulan kysymys: Miten rentoudut?

Metsässä hevosen kanssa. Ja koirien. Pelkästään kosketus eläimeen rentouttaa, se ei vaadi mitään ja se antaa palautteen samantien. Silloin on pakko unohtaa mieltä vaivaavat asiat. Ihmisen mielentilat heijastuvat hevoseen helposti.

Haluatko kysyä jotakin seuraavalta haastateltavalta?

Mikä on JAPAttajan ja marttailijan yhteneväisyys?

Lämmin kiitos Annalle, Lakulle ja Papulle Kuokkalan lähimetsän ja asuinalueen esittelystä sekä herkästä haastattelusta!

Ensi viikolla blogi ilmestyy jo torstaina pääsiäisen kunniaksi,

JAPAttaja Netta

Tänään JAPAttajien esittelyvuorossa Paula, JAPAn koordinaattori.

Saavuimme Paulan ja Väinön kanssa ihanaan ulkoleikkipaikkaan. Kertoisitko missä olemme? Miksi paikka on sinulle tärkeä?

Olemme Anttonin leikkipuistossa Lohikoskella, Palokkajärven rannalla. Tämä on kaupungin ylläpitämä puisto, tosi kaunis paikka. Tässä tulee käytyä aika paljon ympäri vuoden. Kävimme tässä rannalla usein jo ennen Väinön syntymää ja tietysti Väinön kanssa olemme sitten käyneet tässä leikkipuistossa. Asumme kävelymatkan päässä Tourujoen rannassa. Meiltä tullessa saa hyvän kävelylenkin, ensin Tourujoen vartta tähän Palokkajärven rannalle, ja sitten jatkaen aina tuonne Tyyppälänlahteen saakka. Vaikka olemme lähellä keskustaa, on tämä kuitenkin hyvin puistomaista ja metsäistä aluetta. Tuntee olevansa luonnon helmassa kaupungissa. Tykkään tosi paljon tästä puolesta Jyväskylää.

Mitä muuta elämääsi kuuluu leikkipuistoilun lisäksi?

Töissä käyminen ja vapaa-ajalla sitten yhteistä tekemistä. Ulkona olemme mahdollisimman paljon. Kesällä käydään kalassa ja veneillään. Tykkäämme retkeilystä ja luonnossa olemisesta. Haluamme Väinöllekin opettaa, että kävely ja pyöräily ovat luonteva osa arkea. Meillä on biokaasuauto, jota kuitenkin käytämme aika vähän, koska asumme lähellä keskustaa, eivätkä työmatkat sitä välttämättä vaadi.

Leikkipuisto sijaitsee aivan Palokkajärven rannalla. Kuvan vasemmalle puolelle jää joutsenpariskunnan perinteinen pesimispaikka – näyttäytyipä uljas pari meillekin.

Miten päädyit JAPAan töihin? Ja yleisöltä: mitä haluat saavuttaa tehtävässäsi?

Tänä keväänä tuli itseasiassa kymmenen vuotta JAPAlla täyteen. Tulin alunperin silloisen koordinaattorin äitiysloman sijaiseksi ja sen jälkeen olen tehnyt JAPAlla useita sijaisuuksia ja välillä ollut muuallakin töissä. Muutama vuosi sitten JAPAlla aukesi vakipaikka ja minut vakinaistettiin tuolloin.

Omalta osaltani olen ollut mukana kehittämässä JAPAn toimintaa. Ylipäätään haluan kasvattaa tietoisuutta ympäristöasioista ja vahvistaa viestiä, ettei tämä ole mitään kovin ihmeellistä, vaan ihmisten arkipäivää. Joskus häiritsee, kun nämä asiat nähdään erillisinä – ihmisillä on se oma arki ja sitten erikseen tehdään uhrauksia ympäristön hyväksi. Se on kuitenkin osa elämää ja valintoja, eivät mitään suuria uhrauksia. Enemmänkin tiedostamatonta toimintaa. Esimerkiksi pyöräily on useimmiten vain helpompi tapa liikkua. Toivoisin näiden asioiden juurruttamista meidän ympäristöviestinnällä. JAPAssa meillä onkin ajatus kestävän elämäntavan arkipäiväistämisestä.

Yleisökysymys: Miten JAPAttajuus näkyy vapaa-ajallasi?

Aikaisemmin ehkä enemmänkin sellaisena paasaamisena lajittelusta ja muusta, mutta nyt se on lieventynyt. Olen huomannut, ettei se välttämättä edistä asiaa yhtään. Kyllähän se vieläkin nostaa päätään ja toki kotona olen lajitteluasioista tarkka. Valinnat tulevat hyvin luonnostaan, ei tarvitse erikseen ajatella, että säästänpä luontoa ja menenpä kävellen. Joskus, jos ostan jotain, saatan tuntea piston sydämessäni, mutta lohduttaudun sillä, että kulutuksemme on muutoin hyvin pientä ja esimerkiksi ostamaani vaatetta käytän yleensä useita vuosia siitä eteenpäin. Nuuka elämäntapa on luontaista, koska tavaroiden ostaminen ei tuo millään lailla onnea, pikemminkin vähentää sitä. Se on oikeastaan kääntynyt päinvastoin, että mielihyvää tuottaa vähäinen kulutus tai vaikkapa ruokahävikin minimointi. Oikeastaan voisin sanoa, että elän niin kuin opetan. Yhdessä asiassa voisin kyllä skarpata enemmän – olemme sekasyöjiä, vaikka kasvispainotteisesti mennäänkin. Suosimme kuitenkin lähituottajia lihatuotteissa.

Mitä haluaisit ihmisten tietävän JAPAsta?

Nykyään JAPA tunnetaan kestävän elämäntavan asiantuntijana jo ehkä hieman paremmin kuin ennen. Edelleen kuitenkin törmää siihen, etteivät ihmiset tiedä JAPAsta. Teemme paljon ostopalveluna töitä, joten vaikka olemme paljon esillä esimerkiksi esikouluissa ja eppuluokilla, niin emme tee sitä JAPAlaisina. Ja niin sen kuuluukin mennä, kun palvelu ostetaan meiltä. Mutta toivoisin ihmisten mieltävän meidät alueellisena asiantuntijana, jolta voi tarvittaessa kysyä neuvoa.  

Villein kestävän elämäntavan haaveesi, jonka toteuttaisit heti, jos voisit?

Varmaan sellaista järkeä ihmisten päihin. Jos olisi taikasauva, jolla pääsisi rahan ahneudesta ja asioita tehtäisiin järkevästi ja kestävästi, siitä olisi kaikille etua. Ajattelen, että hyvinvointia voidaan saavuttaa myös kestävästi. Jälkiviisaus on helppoa, mutta onhan ilmastonmuutoksesta puhuttu jo 1800-luvun lopussa. Jos silloin olisi ymmärretty keksiä keinot saastuttamisen ehkäisemiseksi, tasavertaisella ja kestävällä elämäntavalla olisi pystytty saavuttamaan myös hyvinvointia. Sanotaan, että nykyinen tilanne on ollut hyvinvoinnin hinta, mutta onko tämä yltäkylläisyys kuitenkaan tarpeen, vähempikin riittäisi. Tekisi mieli kääntää aikaa taaksepäin ja tämän hetkisellä tiedolla tehdä aiemmin tapahtuneet asiat toisin. Yksittäisenä esimerkkinä vaikka merten muovit – jos muovin keksimisen aikaan olisi ymmärretty, että se voi olla myös ongelma, ja olisi kehitetty kierrätysjärjestelmä jo siinä vaiheessa. Paperiahan on kierrätetty jo 20-luvulta asti, muoville olisi voinut tehdä saman.

Ja viimeisenä edellisen haastateltavan Netan kysymys: Mitä uutta sisältöä kestävä elämäntapa on tuonut elämääsi?

Jos ajatellaan JAPAn näkökulmasta, niin lastipyörät ovat sellainen hauska tuttavuus, mikä ei ehkä olisi muutoin tullut tutuksi. Yleisesti ottaen, ikä on ehkä tuonut perusarvojen äärelle ja arvostaa erilailla esimerkiksi yhdessä oloa ja nukkumista.

Haluatko kysyä jotakin seuraavalta haastateltavalta?

Miten rentoudut?

Lämmin kiitos Paulalle ja Väinölle Anttonin leikkipuiston ja Lohikosken esittelystä sekä Paulalle rehellisestä haastattelusta!

Ensi perjantaihin,

JAPAttaja Netta

Tänään JAPAttajien esittelyvuorossa Netta, JAPAn hallituksen varajäsen ja projektityöntekijä. Netta, eli minä, olen näiden haastattelujen toteuttaja, siis tähän asti ollut kysyjän roolissa ja kameran takana. Käännetään nyt asetelma hetkeksi toisinpäin.

Lempipaikkasi ja miksi se on sinulle tärkeä?

Oma takapiha. Siihen on helppo mennä happihypylle heti aamusta ja päivän aikana. Teen töitä kotona – ja välillä myös takapihalla, esimerkiksi materiaaleja lukiessa. Hommat luistavat paremmin happihyppelyjen siivittämänä!

Mitä muuta elämääsi kuuluu?

Töiden lisäksi tärkeä osa arkeani ovat erilaiset vapaaehtoistyöt. Äskettäin tuli täyteen 10 vuotta eri yhdistysten hallitustoiminnassa mukana oloa ja sillä tiellä jatkan edelleen. Vapaaehtoistyö antaa elämään hirmuisesti kaikkea hyvää! Lisäksi opiskelen avoimessa yliopistossa bio- ja ympäristötieteitä ja olen kirjaston vakioasiakas – rakastan lukemista. Meillä on ihana lähikirjasto Kuokkalassa ja kirjastoauto käy pihassamme joka viikko (paitsi nyt poikkeusolojen vuoksi). Ulkoilen myös paljon, metsä- tai järvenrantakävely antaa parasta vastapainoa arjen touhuihin. Arvostan ja tarvitsen paljon ”hyggeilyä” arkeen.

Kupponen kuumaa maistuu hyvin ulkosalla.

Miten päädyit JAPAn hallitukseen ja työntekijäksi?

Muutin viime syksynä Jyväskylään ja hain JAPAan ensin töihin, jonka jälkeen osallistuin syyskokoukseen, jossa tulin valituksi hallitukseen. Työpaikka ja rahoitus varmistui loppuvuodesta, työt aloitin tammikuun alussa. Alunperin ”löysin” JAPAn ollessani tutustumassa Kansalaistoiminnankeskus Mataraan – tutkailin vaikuttuneena Mataran esitettä, josta selvisi, että keskuksella toimii 30 yhdistystoimijaa! Ympyröin sieltä muutaman itseäni kiinnostavan yhdistyksen, ensimmäisenä soitin JAPAn toiminnanjohtajalle ja sillä tiellä ollaan. Enpä ole aiemmin ollut niin sydämellisessä ja innokkaassa työhaastattelussa. JAPAn yhteisö on uskomattoman avoin ja ymmärtäväinen erilaisille ihmisille ja tilanteille. Kiitollisena saan kuulua tähän joukkoon.

Mitä haluaisit ihmisten tietävän JAPAsta?

JAPAn toimintoihin tutustuessa olen saanut aina uudelleen yllättyä toimintojen laajuudesta, vaikka palettia pyörittävä porukka on pieni! Pelkästään vuosittaisiin yhteistyöprojekteihin kuuluvilla ympäristö- ja liikennekasvatuksella on vuosien varrella kohdattu 20 000 esi- ja alkuopetusikäistä lasta. Erilaisten hankkeiden avulla on saavutettu pysyviä toimintoja, esimerkkinä lähiruokaringit. Lastipyörälainaamo on laajuudessaan ainoa laatuaan ja se onkin saanut tunnustusta: vuonna 2016 valtakunnallinen Vuoden pyöräilyteko -tunnustus ja vuonna 2018 esimerkkitoimenpiteenä Euroopan liikkujan viikon parhaiden käytäntöjen oppaassa. JAPA tekee pienesti isoja asioita!  

Villein kestävän elämäntavan haaveesi, jonka toteuttaisit heti, jos voisit?

Palauttaisin ja juurruttaisin maailman ja ihmiset perusasioiden äärelle. Kun elämä koostuu läsnäolosta, kiitollisuudesta, kohtuullisuudesta ja yhteyden kokemisesta, ei ole tarvetta sirkushuveille. Samalla tärkeille asioille on aina aikaa. Kun ihminen toimii tästä olotilasta käsin, hän automaattisesti kohtelee itseään, muita ja luontoa kunnioittavammin. Silloin ratkaisut eivät ole luopumista, vaan aitoa ja rikasta elämää.

Uskon, että tämä yhteiskunnassa oleva poikkeustilanne herkistää juurikin näiden perusasioiden äärelle. Toivon, että toimintojen normalisoituessa, voisimme samalla herkkyydellä ja tarmolla jatkaa muiden muassa ilmastokriisin ratkaisemista. Voisimme tehdä jokainen tahollamme, sekä yhteiskunnallisesti, kaikki tarvittavat toimenpiteet pallomme pelastamiseksi, jo tänään. Yhdessä meillä on mahdollisuus saavuttaa suuria asioita.

Yleisökysymys: Miksi sinä olet JAPAttaja? Mitä haluat saavuttaa tehtävässäsi?

Ympäristöasiat ovat olleet minulle aina tärkeitä. Kuitenkin vasta viime vuosien huiskeet elämässäni ovat luoneet edellä kuvatun maadoittumisen kohdalleni ja silmät ovat oikeasti auenneet. Paljon olen osannut tehdä ympäristön säästämisen eteen aiemminkin, mutta paljon olen myös tietämättömänä ja itsekkäänä tehnyt ympäristöä tuhoavasti. Moni varmasti samaistuu tähän ja se on inhimillistä tässä ajassa, kun ilmastokriisiä ei käsitellä kriisin tavoin. Nyt elämä johdatti minut JAPAan ja täältä käsin saan vaikuttaa asioihin. Yksilön vastuun lisäksi haluan korostaa yhteiskunnallista vastuuta ja linjausten tarpeellisuutta. Päätöksiä täytyy alkaa tekemään maapallon hyvinvointi edellä, jotta säilytämme hyvinvoinnin ja elämän myös tulevaisuudessa.

Viimeisenä edellisen haastateltavan Martin kysymys: Suomessa on usein syyllistävä keskustelukulttuuri, joka johtaa siihen, etteivät ihmiset innostu ja ryhdy tekoihin. Mitkä tekijät koet tärkeiksi syyllistävän keskustelukulttuurin vähentämiseksi?  

Näen, että tämä on iso ongelma ilmastoon liittyvässä ja monessa muussakin keskustelussa. Syyllistäminen ja syyllistyminen vievät turhaan voimavaroja toimimiselta. Toivoisin ”armahdusta” ihmisille tehdyistä ja tekemättömistä asioista – niillehän ei enää mitään voi – ja mahdollisuuden aloittaa puhtaalta pöydältä. Heitetään siis heristävä sormi romukoppaan, pysytään avoimena ja rauhallisena, katsotaan peiliin ja pohditaan, mitä minä voin tehdä ja sitten tehdään se. Samalla tarvitsemme yhteisesti oikeaa ja konkreettista tietoa, koviakin linjauksia ja tekoja. Ja muiden kannustamista!

Haluatko kysyä jotakin seuraavalta haastateltavalta?

Mitä uutta sisältöä kestävä elämäntapa on tuonut elämääsi?

Nyt siirryn takaisin toimittajan rooliin ja ensi perjantaina jatketaan!

JAPAttaja Netta