Jyväskylän kestävä kehitys JAPA ry – tuttavallisemmin JAPA – täytti viime vuonna 20 vuotta. JAPA syntyi aikana, jolloin kestävän kehityksen käsite eli keke ei ollut samalla tavalla ihmisten huulilla kuin nyt. Tänä päivänä niin uutisissa, yritysten julkaisuissa kuin kahvipöydän keskusteluissakin vilahtelevat luontevasti tuon tuosta kestävän kehityksen termit, kuten hiilineutraalius, ilmastonmuutos, hiilijalanjälki ja kiertotalous.
Kestävän kehityksen termeistä on tullut arkipäiväisempiä. Mitä sitten ovat kestävän kehityksen arkipäiväiset teot? Niitä on paljon ja useimmat ihan tavallisia: joku saattaa ponnistella sen puolesta, että hävikkiruokaa syntyisi mahdollisimman vähän, toinen kierrättää, kolmas siirtyy ajamaan biokaasulla kulkevalla autolla. Tekojen on hyvä olla itselle riittävän helppoja toteuttaa, että ne asettuvat arkeen luontevasti. Ja kun yksi asia on otettu haltuun, on kiva opetella toinenkin. Kestävää arkea opetellaan taito kerrallaan.
Helmikuun viimeisenä päivä julkaistiin tuore IPCC-raportti, joka on karua luettavaa. Raportti kertoo lohduttomasti, että peruuttamattomia muutoksia ilmastossamme on jo tapahtunut eikä kurssia voi enää kokonaan kääntää. Tässä tilanteessa voi tuntua siltä, että omilla pienillä teoilla ei ole merkitystä. Mutta se ei ole totta. Pienet arkiset teot ovat tärkeitä, koska juuri niitä me voimme tehdä. Ne ovat meidän helpoin keinomme vaikuttaa ympäristöön ja ennen kaikkea omaan hiilijalanjälkeemme.
Aloitin JAPA:n toiminnanjohtajan sijaisena vuoden alussa. Vaikka JAPA:n pääjapattaja onkin nyt eri, itse toiminta jatkaa sitkeästi ja kestävästi samalla tiellä. Tavoitteenamme on edelleen kestävän kehityksen arkipäiväistäminen. Auttaa jyväskyläläisiä asukkaita ymmärtämään, mitä kestävän kehityksen termit ovat käytännön tekoina ja arkipäivän valintoina sekä kannustaa siihen, että pienetkin teot merkitsevät.
JAPA:n arkeen kuuluu tänä vuonna samoja asioita kuin aiempinakin vuosina. Eskarilaisille suunnattu Mustankorkean Kierrätysmahtikiertue jatkaa edelleen, samoin Jyväskylän seudun joukkoliikenteen epuille tarjoama Bussiloikkakiertue. Kesällä torjumme vieraslajeja Jyväskylän kaupungin kanssa yhteistyössä, kuten olemme tehneet jo 18 vuoden ajan. Erilaisten hankkeiden avulla etsimme ratkaisuja ilmastofiksun liikkumisen tukemiseksi. Jäteneuvonnasta on nykyään tullut kierrätysvalmennusta, mutta asia on edelleen sama: pyritään siihen, että mahdollisimman moni jäte saa uuden elämän kiertotaloudessa.
Keke, kestävyys ja kehitys kulkevat käsi kädessä. Vaikka JAPA:n toiminta onkin vakaalla kestävällä pohjalla, sitä pitää myös kehittää. Tänä vuonna meillä on tarkoitus lisätä kestävän kehityksen arkivinkkejä somessa ja uutiskirjeessä. Ja jos sinulla on toiveita, ajatuksia tai ehdotuksia JAPA:lle, laita meille viestiä toimisto (at) japary.fi.
Ollaan yhteyksissä, aurinkoa kevääseen!
t. Minna
ps.
Ja hei, tänäkään vuonna emme peri jäseniltä maksua, silla haluamme, että toimintamme on mahdollisimman avointa ja mukaan tuleminen helppoa. Jos haluat pysytellä kuulolla toiminnastamme, liity meihin japalaisiin!
Kävellään! – kampanja syntyi tarpeesta kannustaa ihmisiä kävelemään arkimatkat. Keskimäärin suomalainen valitsee auton lyhyille, alle 3 kilometrin matkoille. Kesän ja syksyn aikana pilotoin kävelyyn kannustavan kampanja Kypärämäki-Köhniö-Kortemäki asuinalueelle. Kampanja pyrittiin luomaan toimintamalliksi, joka on jatkossa monistettavissa myös muille alueille.
Kävellään! -kampanja alkoi osaltani toukokuun alussa, kun aloitin tapahtumakoordinaattorina Jyväskylän kestävän kehityksen yhdistyksessä JAPAssa. Nopeasti huomasin, kuinka yhdistyksen toiminta tuki samoja arvoja kuin omassa elämässäni. Koin innostusta tulevasta projektista koskien arkiliikkumista ja innostus herätti minussa luovuutta lähteä työstämään kävelyteemaisia kokonaisuuksia.
Kävellään! -kampanjan suunnittelu starttasi tutustumalla aiemmin toteutuneisiin viisaan liikkumisen projekteihin. Minulle annettiin heti alussa vapaat kädet ideoimisessa ja päätehtäväni oli ohjata kävelyteemaista projektia tapahtumakoordinaattorina.
Suunnitteluprosessi eteni hyvin, tiiviin yhteistyön kukkiessa pilottialueen Kypärämäki-Köhniö-Kortemäki asukasyhdistyksen kanssa. Kesän edetessä keräsin suunnitteluryhmään lisää alueen paikallisia toimijoita. Asukasyhdistyksen lisäksi kampanjaan lähti innokkaasti mukaan Köhniö-Kypärämäen Mannerheimin Lastensuojeluliiton paikallisyhdistys.
Teemakävelyitä ja tapahtumia
Aluksi lähdin kartoittamaan kohdealuetta ja sen erilaisia kävelyreittejä. Yhteisvoimin kävimme kartoittamassa MLL:n paikallisyhdistyksen puheenjohtaja Anna Sorkon ja varapuheenjohtaja Sanna Veteläisen kanssa erilaisia kävelypolkuja. Kokoustimme ja ideoimme viikoittain, välillä kasvotusten mutta eniten etäyhteyksien välityksellä.
MLL:n paikallisyhdistys ylläpitää alueella ilmaista perhekahvilatoimintaa. Tämän toiminnan ympärille kehitimme vaunuttelukävelyn kampanjan nimissä. Muita teemakävelyitä kehitimme uusille asukkaille sekä lapsiperheille. Pop up -kävelyitä oli yhteensä kolme, sisältäen kaikki erilaiset kävelyreitit.
Kävellään! -kampanjassa pop up kävelyiden rinnalla tapahtui paljon muutakin. Euroopan laajuisella Liikkujan viikolla toteutimme sisältöä sosiaaliseen mediaan päivittäin ja järjestimme erilaisia tempauksia, kuten esimerkiksi Kävelijän aamupalan yhteistyössä Liikenneturvan kanssa. Tapahtumassa oli tarjolla aamupalaa, heijastimia ja tietoa kävelijän liikennesäännöistä sekä ajankohtaisista hankkeista. Lisäksi osallistuimme Huhtasuon Eloiloihin sekä Mataran markkinoille.
Markkinoin aktiivisesti kävelyteemaisista aiheista joka tiistai. Instagram ja Facebook täyttyi kävelijöille suunnatusta informaatiosta kantaen nimeä Tiistaitärppi. Toteutin myös erilaisia kävelykyselyitä ja liikkumisaiheisia haastatteluja. Oli hienoa kuulla Jyväskylän asukkaiden liikkumismuodoista ja siitä että kaupunkimme on oiva kävelykaupunki, koska palvelut ovat lyhyiden matkojen päässä. Näistä aiheista pääsin myös puhumaan Radio Keskisuomalaisen suoraan aamulähetykseen.
Roolissani tapahtumakoordinaattorina pääsin hanketyöskentelyn ytimeen ja omaksuin työhön kuuluvat osa-alueet, esimerkiksi markkinoinnin ja ohjaamisen kannalta. Sain toimia omalla tavallani ja onnistuin tekemään suunnitellut tehtävät hyvin. Työtehtäviini kuului luonnollisesti myös paljon organisointia ja johtamista, jota en ollut tehnyt näin vastuullisessa tehtävässä ennen. Pääsin myös hyödyntämään omia taitojani kulttuurituottajaopiskelijana ja käyttämään omaa luovuuttani, esimerkiksi tekemällä verkkosivuille kuvitukset pop up -kävelyiden kartoista.
Haluan kiittää jokaista, joka työskenteli kanssani Kävellään! -kampanjan kanssa, niin yhteistyökumppaneita sekä Japan kaikkia kannustavia työntekijöitä. Mukavia kävelyhetkiä!
Tänään on luvassa historian havinaa JAPAn perustajajäsenen silmin. JAPA juhlii tänä vuonna 20-vuotis syntymäpäiviään. Kysytään siis Eskolta, mistä kaikki oikein alkoi.
Miten JAPAn tarina alkoi? Täällä oli sellainen Keke Jyvänen, seitsemän kunnan yhteinen neuvottelutyöryhmä. Sen toiminta oli määritelty määräaikaiseksi projektiksi. Tämä työryhmä oli kokenut tarpeelliseksi asukasyhdistysten aktivoimisen paikallisen kestävän kehityksen toimintaohjelman laatimiseen. Sitten ympäristökeskuksessa alettiin puhumaan, että saataisiin jyväskyläläinen kestävän kehityksen yhdistys. Silloinen ympäristökeskuksen johtaja Niilo Frilander oli tärkeä yhteyshenkilö ja JAPAn ”kummisetä”. Hän kokosi meidät yhteen ja tilatkin saatiin kokousta varten Tuomiojärven rannasta. Siitä se lähti liikkeelle ja yhdistys perustettiin. Nimeä mietittiin ja tulin ehdottaneeksi JAPAa – Jyväskylän asukkaiden paikallisagenda.
JAPAn historiikissa kuvataan yhdistyksen tarkoituksesta seuraavaa: ”Yhdistyksen tarkoituksena on aikaansaada Jyväskylään YK:n Ympäristö- ja kehityskonferenssin Rio de Janeirossa 1992 maailman kaikille kunnille suosittelema paikallisagenda ja sitä edelleen kehittää, sekä edesauttaa ja valvoa sen soveltamista käytännössä. Paikallisagenda on paikallistason toimintaohjelma kestävän kehityksen toteuttamiseksi. Paikallisagenda on kuntayhteisön eri osapuolten yhteinen käsitys kestävästä kehityksestä.”
Mukana JAPAssa oli asukasyhdistysten edustajia, monesti puheenjohtaja tai sihteeri. Ihan kaikista asukasyhdistyksistä ei kuitenkaan ollut edustusta, mutta noin kymmenkunnasta. Sitten Kari Lehtinen pestattiin JAPAn toimintaa vetämään.
Keke Jyväsessä mukana olleet kunnat. Esko ystävällisesti luovutti historiallisen kangaskassin toimitukselle.
Mitä JAPAn alkuvuosiin kuului? Alkuvaiheessa haasteeksi tuli, että kaikenlaista olisi haluttu tehdä, mutta se vaati rahaa. Toiminta laajeni myös muihin kuntiin, kun Jyväskylä innosti lähikuntia mukaan yhteisiin jäteneuvontaprojekteihin, esimerkiksi Anssu-peikon esikoulukiertueeseen. Se oli hieno idea. Anssu-peikko opasti lapsille jätteiden lajittelua ja he sitten kotona valistivat vanhempiaan. Ja vievät sanaa eteenpäin edelleenkin.
JAPA oli alkuun ainoa kestävän kehityksen yhdistys Suomessa. Muualla kunnat sisäistivät kestävän kehityksen ohjelmia oman kuntaorganisaationsa toimintaan. Teimme paljon vierailuja ja meille tehtiin vastavierailuja. Kävimme pääkaupunkiseudullakin kertomassa JAPAn toiminnasta. JAPAssa on saatu paljon aikaan ja oltu edelläkävijöitä monessa asiassa. Viime vuosilta esimerkiksi Lastipyörälainaamo on ollut erinomainen keksintö, joka on edelleen ainoa laatuaan.
Anssu-peikko oli hyvin suosittu kouluttaja. Tuhannet esikoululaiset saivat hyödyllistä ja mieliin painuvaa opastusta jätteiden lajittelun ja kierrätyksen saloihin. Keväällä 2008 Anssu-Peikko kiersi kaikissa Jyväskylän, Jyväskylän maalaiskunnan, Laukaan, Muuramen ja Uuraisten esikouluryhmissä. Jäteneuvontakampanjan rahoittivat em. kunnat. Anssu-peikko jäi ansaitulle eläkkeelle vuonna 2017 ja esikoululaisten ilona kiertää nykyään Mustankorkea Oy:n tutkija Into yhdessä Älli-robottinsa kanssa.
Mitä halusit ja haluat saavuttaa tehtävässäsi? Sosiaalista, ekologista ja kulttuurista kestävää kehitystä. Ekologisuus liippasi työnsarkaani (puutarha-alan yritys) paljon ja se poikii myös sosiaalista kestävää kehitystä, kun ympäristö laitetaan mukavaan kuntoon ja ihmiset voivat olla siellä ja tulee sosiaalista kanssakäymistä. Kulttuuripuolella voisi vielä koota voimia yhteen, että se tulisi myös tasaveroisesti esille JAPAlla. Monia asioita jo tehdään, eikä kaikkeen eväät riitäkään, mutta uskon, että näihin voisi löytyä tarvittaessa rahoitusta. Esimerkiksi opintoretket lähiluontoon olisivat hyviä. Aluksi mainituissa kolmessa kestävän kehityksen osa-alueessa tulee useimmiten hyvin esille myös taloudellisuus.
Mitä haluaisit ihmisten tietävän JAPAsta? Informaatiotulva on aika suuri ja kaikki eivät kaikkeen huomaa tai kerkeä tarttumaan. Nettisivut ovat erinomaisen tärkeä asia, mutta osaako sinne mennä oma-aloitteisesti katsomaan. Yksittäisiä asioita voisi täkyinä tuoda esille. Vaikkapa opintoretkiin liittyen JAPA voisi kysyä lehtikirjoituksen muodossa kiinnostaisiko tämmöinen ja ihmiset voisivat sitten vastailla ja antaa palautetta. Tai sitten asukkailta voisi kysyä, mitä he haluaisivat, että tehtäisiin kestävän kehityksen suhteen. Mitä kannattaisi asukkaiden mielestä erityisesti tuoda esille, kun työnsarkaa on paljon?
Olisi kiinnostavaa, jos JAPA tekisi historiikin siitä, millä tavalla tottumukset ovat muuttuneet. Arvioida, mitä kymmenen ja kahdenkymmenen vuoden aikana JAPA on saanut aikaan – ja se on saanut. Ilmastonmuutoksesta puhutaan paljon ja se katsotaan niin maailmanlaajuiseksi, että ajatellaan, että en minä mahda sille mitään. Vaikka yhdenkin ihmisen aikaansaannos on tärkeä. Tällaisia asioita JAPAn kannattaa viljellä. Näitä tulevaisuuden suunnitelmia varmasti työstetäänkin vielä tulevissa strategiapalavereissa.
Esko on koostanut historiikin JAPAn ensimmäisestä kymmenestä vuodesta.
Tähän mennessä olimme keskustelleet jo muiden muassa oman ruoan kasvattamisesta rantapalstalla, luonnonkasvien voimasta, kävelystä, punaisen lihan jättämisestä ja kierrätyksestä. Esko esitteli upeaa teevalikoimaansa, josta hän saa tehtyä helposti kolmesta neljään sataa erilaista teesekoitusta. Hänen maustekaappinsa oli siis täynnä itse kerättyjä ja kuivattuja – sanojensa mukaan ihan tavallisia ”rikkaruohoja” – nokkosta, horsmaa, herukan, mustikan ja vadelman lehtiä, koivua ja niin edelleen. Niistä hän tekee jokailtaisen teesekoituksensa. Myös hänen aamupalansa on täynnä luonnonvoimaa ja vertaansa vailla. Innostuimme myös taittelemaan sanomalehdestä biojätepusseja ja Esko antoikin pari uutta vinkkiä! Tuliaisina matkaan tarttui vuoden 2015 isoarkkisesta Keskisuomalaisesta taiteltu iso biojätepussi. Tämä vanhojen sanomalehtien säästäminen ja kaikki muut kuulemani arjen pienet ja suuret teot kuvastavat hyvin Eskon säästeliästä ja luontoa kunnioittavaa elämäntapaa. On siis ymmärrettävää, miksi Esko on ollut JAPAa perustamassa – hän on varsin toimelias ja kekseliäs kestävän elämäntavan kehittäjä!
Miten JAPAttajuus näkyy elämässäsi muutoin? Yritykseni on arvostanut luontoa. Olemme istuttaneet tuhansia puita, kymmeniä tuhansia pensaita ja satoja hehtaareja nurmikkoa. Siis vihreää rakennusten ympärille. Olemme saaneet toimia myös Jyväskylän ulkopuolella, ympäri Etelä-Suomea. Siihen aikaan ei ollut paljon tämän alan yrityksiä ja tarjouspyyntöjä tuli. Tarjosimme ja aina tärppäsi, joten ei kun menoksi. Näitä alueita on ollut mukava käydä jälkikäteen katsomassa. Viime kesänä viimeksi Savonlinnassa kävimme Olavinlinnan lähellä Kyrönsalmen sillan ympäristössä istuskelemassa ja muistelemassa. Eihän näitä kukaan siellä tiedä, siitä on aikaa vuosikymmeniä. Mielenkiintoista oli myös olla vuoden 2014 Jyväskylän asuntomessupihojen suunnittelun ja toteutuksen valvonnassa. Silloin kiinnitettiin erityistä huomiota hulevesien imeyttämisessä ja viivyttämisessä tontilla. Mahdolliset ylivirtaamavedet ohjattiin yhteisiin imeytysojiin ja viimeksi imeytyslampeen ja vasta siitä vedet saattoivat virrata avo-ojia myöten luonnonvesistöön.Tämä ympäristötyö on mielestäni luontevasti kuulunut yhteen JAPAn kestävän kehityksen teemojen kanssa.
Edelliseltä haastateltavalta Hannalta kysymys: Jos saisit suunnitella itsellesi kaupungin luonnon monimuotoisuus edellä, minkälainen kaupunki siitä tulisi? Keski-Suomen museo halusi minulta muutamia suunnitelmia tallennettavaksi heille ja lupasin katsoa niitä muutaman. Lopulta vein sinne 502 suunnitelmaa tallennettavaksi. Minusta ne ovat kaikki hyviä ja niistä kun ottaisi hyvät puolet, niin siitä se syntyisi. Korkeat pilvenpiirtäjät, joita Jyväskyläänkin tulee, eivät puolla ihan sitä monimuotoisuutta, kun tumpataan niin lähekkäin, mutta se on tiettyä kestävää kehitystä sekin. 1800-luvulla yksi englantilainen tutkijaprofessori esitti sellaisen vision, että rakennetaan omavaraisia puutarhakaupunkeja. Asukkaat eläisivät keskustan kauniissa taloissa ja puutarhoissa, kävelisivät kaupungin laitamilla oleviin tehtaisiin ja saisivat ruokansa uloimman vyöhykkeen maatiloilta. Kun yksi kaupunki täyttyisi, olisi aika rakentaa seuraava. Hänen laskelmiensa mukaan sopiva kaupungin asukasmäärä olisi 32 000. Sen jälkeen on tullut paljon uusia visioita.
Vuonna 2011 niinikään englantilainen ekonomisti Glaeser julkaisi kirjan ”Kaupungin riemuvoitto”. Nykyään puhutaan aivan toisen kokoluokan kaupungeista. Kuitenkin, vaikka asukkaita suurkaupungeissa on miljoonia ja useimpien niiden laitamat täynnä slummeja, pidetään hänen mukaansa näitä tiheitä kaupunkeja enemmänkin lääkkeenä – parhaana mahdollisuutena nostaa ihmisiä ylös tuhoamatta planeettaa. Suurkaupunkilaiset askeltavat ekologisesti kevyemmin. Tiet, viemärit, vesijohdot ja sähkölinjat ovat lyhyempiä. Asunnot kuluttavat vähemmän energiaa. He myös autoilevat vähemmän. Ympäristöväeltä tällaisen ajattelutavan hyväksyminen vie enemmän aikaa. Mutta tärkeää on säilyttää isot puistot ja viheralueet ja täydentää tiiviisti rakentuvaa kaupunkikeskustaa viherseinillä ja kattopuutarhoilla. Muutoin kaupunki-ilmaston eli pienilmaston puhtaana pitämisessä saattaa tulla ajoittain suuriakin vaikeuksia. Mielelläni kyllä vastaisin tähän Hannan kysymykseen piirustuksena, mutta en nyt. Tämä on hyvä kysymys.
Mitä haluat toivottaa 20-vuotiaalle JAPAlle? Arvostan suuresti sitä, mitä JAPAlaiset yhdessä asukkaiden kanssa ovat saaneet aikaan. Nyt olen enemmänkin seurannut sivusta JAPAn toimintaa. Siellä on tekemisen meininki, vaikka koronapandemia onkin rajoittanut kuluneen vuoden aikana monin tavoin toimintaa. Toivon vilpittömästi, että tilanne helpottuu lähestyvään kevääseen mennessä ja Jyväskylän ja naapurikuntien asukkaat voisivat harjoittaa sosiaalista kanssakäymistä. Tehdään yhdessä ympäristöretkiä sopivan kokoisissa ryhmissä. Tutustutaan ympäristön monimuotoisuuteen, kerätään luonnonmarjoja ja perehdytään omatarveviljelyyn. Ensin lyhyitä luontoretkiä, jotta perheen pienimmätkin kävelemään oppineet pääsevät mukaan. Varttuneempien ryhmät voivat kiertää jo pitempiäkin kansallispuistoreissuja. Siellä voidaan pitää tarvittaessa riittäviä turvaetäisyyksiäkin. Mutta, hyvät eväät pitää olla mukana ja hötkyily jätettävä kotiin.
LÄMPIMÄT ONNITTELUT 20-VUOTIAALLE JAPALLE JA MENESTYSTÄ JATKOSSAKIN!
Lopuksi lainaan vielä Eskon viisaita sanoja historiikin alkutekstin ensimmäisestä kappaleesta: ”Yksi vuosikymmen ei tavanomaisessa historiallisessa mielessä ole kovin pitkä ajanjakso. Usein todetaan, että kylläpäs kymmenen vuotta on vierähtänyt nopeasti. Meidän arkipäiväisessä elämässämme tapahtuu kuitenkin valtavasti asioita joka päivä, joka kuukausi ja joka vuosi. Suurin osa on sellaista arjen rutiinia, joka tulee ja menee saman tien. Asian unohtuvat sitä mukaa, kun uutta tulee tilalle. Jos mitään asioita ei talleteta tuoreeltaan sanoin ja kuvin muistiin, niin vaikea niitä on kaivaa esille myöhemminkään.”
Lämmin kiitos Eskolle haastattelusta! Ihailtavaa ja kunnioitettavaa työtä.
Tämä oli tältä erää viimeinen JAPAttajien haastattelu ja esittely. Sydämellinen kiitos jokaiselle haastateltavalleni, oli ilo ja kunnia kohdata!
Nyt on juhlan aika – paljon onnea 20-vuotiaalle JAPAlle!
Vasta Jyväskylään muuttaneena olen vähitellen tutustunut uuteen kotikaupunkiini. Minua on kiinnostanut erityisesti, voiko Jyväskylässä elää kestävästi ja millaisia kestävän elämäntavan palveluita Jyväskylässä on tarjolla. Tutkimalla JAPAn Arjen ilmastotekoja Jyväskylässä -sivustoa olen päässyt tutustumaan Jyväskylän seudun palveluihin ja vinkkeihin kestävään liikkumiseen, ruokaan, asumiseen sekä kuluttamiseen liittyen. Tässä tekstissä tarkastelenkin tätä tarjontaa uuden jyväskyläläisen näkökulmasta.
Liikenteessä Linkillä, pyörällä, kävellen tai vaikka biokaasulla!
Liikun yleensä paikasta toiseen pyörällä tai kävellen. Koska asun keskustassa, useimmat kaupat ja palvelut ovat lähettyvilläni, mutta joskus on kuitenkin käytävä myös keskustan ulkopuolella ja tällöin kuljen yleensä Linkillä. Ensimmäistä kertaa Linkillä matkustaessani yllätyin positiivisesti bussilipun huokeasta hinnasta, sillä yksi mobiililippu maksaa vain 2,70 euroa. Linkin kätevyys ja lipun halpa hinta tekeekin Linkillä matkustamisesta itselleni varsin houkuttelevaa. On myös mukavaa, että Linkillä pääsee luonnon äärelle. Jyväskylän paikallisliikenteen linjojen varrella olevien luontopysäkkien avulla autotonkin pääsee vaivattomasti tutustumaan Jyväskylän luontopolkuihin. Luontopysäkkien ansioista luontopolut ovatkin yhä useamman asukkaan saatavilla.
Jos on kiinnostunut sähköpyöräilystä ja kestävämmästä liikkumisesta, kannattaa tutustua JAPAn Lastipyörälainaamoon. Lainaamo tarjoaa mahdollisuuden kokeilla erilaisia sähköavusteisia pyöriä sekä erikoispyöriä. Lainaamon avulla voi testata, sopisiko vaikkapa laatikkopyörä osaksi omaa arkea. Parhaimmassa tapauksessa sähköavusteinen pyörä voi korvata auton käytön. Koen, että lastipyörälainaamo on hyvin ainutlaatuinen ja harvinainen juttu Suomessa ja myös kansainvälisesti, siksi jokaisen Jyväskyläläisen kannattaisikin kokeilla sitä. Näin JAPAttajana olen itsekin saanut kokeilla sähköpyöriä työni ohessa. Haaveilen jo oman sähköpyörän hankinnasta tulevaisuudesta – sähköpyöräily on niin kevyttä ja mukavaa!
Jos autolle on tarvetta, voi Jyväskylässä myös kätevästi vuokrata biokaasu- ja sähköautoja. Kankaan biokaasuautot sekä kaupungin sähköautot ovat kaikkien asukkaiden vuokrattavissa (kaupungin sähköautot virka-ajan jälkeen ja viikonloppuisin). En ole vielä kokeillut näiden autojen vuokraamista, mutta on kuitenkin hyvä tietää, että tarpeen tullessa tällainen vuokrauspalvelu on olemassa. Autojen vuokraus tarjoaa asukkaille tilaisuuden tutustua ympäristöystävällisempiin autoihin, mikä voi myös motivoida asukkaita hankkimaan ympäristön kannalta kestävämpiä autoja. Jyväskylässä kannattaa harkita erityisesti biokaasuauton hankkimista, sillä kaupungissa on oma biokaasulaitos. Jyväskylästä löytyy jo neljä biokaasun tankkauspistettä. Uutena jyväskyläläisenä olenkin todella ylpeä siitä, että meillä on oma biokaasulaitos, jossa asukkaiden biojätettä hyödyntämällä tuotetaan ekologista ja edullista polttoainetta autoilijoille.
Kirppareilta edullisia löytöjä
Jyväskylässä voi myös kuluttaa kestävästi. Esimerkiksi käytettynä ostaminen onnistuu, sillä Jyväskylässä on paljon kirpputoreja. Melko aktiivisena kirppari-ihmisenä olen suurimpaan osaan Jyväskylän kirppareista jo käynyt tutustumassa. Kirppareilla hinnat ovat mielestäni kohtuullisia myös keskusta-alueella, joten käytettynä ostaminen ei tule täällä kalliiksi. Olen löytänyt Jyväskylän kirppareilta muun muassa syystakin sekä astioita. Käytettyjä huonekaluja löytyy parhaiten isoimmilta kirppareilta kuten Talentti Seppälänkankaalta sekä Kirpparilla.fi -itsepalvelukirppikseltä. Keskustan kirppis sekä Fida ovat taas mielestäni hyviä paikkoja käytettyjen vaatteiden metsästämiseen. Jos tavaraa on kertynyt nurkkiin, voi Jyväskylässä lahjoittaa hyväkuntoista tavaraa esimerkiksi Talentille tai Fidaan. Arjen ilmastotekoja Jyväskylässä -sivustolta selvisi myös, että Jyväskylästä löytyy vaatelainaamo Vaatepuu. Jos tarvitsee juhlavaatteita satunnaisesti, on Vaatepuu oiva vaihtoehto, mutta toki Vaatepuun avulla saa vaihtelua myös arkivaatetukseen. Jyväskylästä löytyy myös ekokaupat Ekolo sekä Ruohonjuuri, joista löytyy monipuolisesti erilaisia ekotuotteita.
Omia kirppislöytöjäni viime ajoilta. Sievä kulho löytyi Vaajapörssistä kahdella eurolla. Kirppareilla onkin paljon astioita, joten jos niille on tarvetta, kannattaa ensin käydä katsomassa kirpparilta. Syystakki taas löytyi UFFilta viidellä eurolla.
Lähi- ja hävikkiruokaa helposti ja edullisesti
Jyväskylässä on tarjolla myös kestävään ruokaan liittyviä palveluita. Arjen ilmastotekoja Jyväskylässä -sivustolla esitellään esimerkiksi Jyväskylän ja sen lähiseutujen lähiruokatuottajia sekä lähiruokapiirejä. Lähiruokapiireistä REKOon olen tutustunut jo aiemmassa kotikaupungissani. Ongelmalliseksi REKOn täällä Jyväskylässä tekee omalla kohdallani se, etten omista autoa, eikä ruokien hakupaikka ole ihan naapurissani. Kiinnitinkin huomiota Jolppi-lähiruokapiiriin, joka tarjoaa myös kotiinkuljetuspalvelun edulliseen hintaan. Tällainen palvelu helpottaakin autottoman lähiruokailijan arkea. Jos kokee olevansa viherpeukalo, on oman lähiruuan kasvattaminen myös mahdollista Jyväskylässä viljelypalstan vuokraamisen avulla. Jos taas hävikkiruoka kiinnostaa, on Jyväskylässä saatavilla sitäkin. Kaupungin hävikkilounasta ei valitettavasti tarjota tällä hetkellä koronatilanteen takia, mutta ResQ Club -sovelluksen kautta voi ostaa ravintoloiden, kahviloiden sekä kauppojen hävikkiruokaa halpaan hintaan.
Kaiken kaikkiaan koen, että Jyväskylässä on hyvät mahdollisuudet kestävään elämäntapaan. Monet edellä mainitut Jyväskylän palvelut ovat ainutlaatuisia ja suosittelenkin kaikkia jyväskyläläisiä kokeilemaan niitä. Kun me asukkaat alamme toimia kestävämmin, kuljemme vähitellen kohti vähähiilisempää ja entistä kestävämpää Jyväskylää.
Tänään JAPAttajien esittelyvuorossa Hanna, JAPAn hallituksen varajäsen.
Olemme kauniin maiseman äärellä. Kertoisitko missä olemme? Olin täällä Iso-Urtissa viimeksi vuosi sitten luonnonsuojeluyhdistyksen Hiljaisuutta ja luonnon äänimaisemaa -retkellä ja halusin nyt tulla katsomaan ja kuuntelemaan, onko täällä hiljaisuutta yhä. Kuten huomaamme, mm. liikenteen melu tänne kuuluu ainakin näin arkena.Mukavaa on, että tästä löytyy metsää ja järvi, monia eri elementtejä. Läheinen pieni Sarvivuoren luonnonsuojelualue puroineen on todella nätti paikka. Iso-Urtti on saavutettavissa paikallisliikenteen bussilla ja fillarilla jaksaa kaupungistakin kivasti. On tärkeää, että virkistysalueiden läheisyyteen pääsee julkisilla.
Mitä muuta elämääsi kuuluu luonnossa oleilun lisäksi? Luonnossa oleminen on tosi iso juttu. Luonnon havainnointi eri aisteilla tuo valtavasti kokemuksia ja elämyksiä, omaa vointia ja elämää rikastuttavia ja tervehdyttäviä juttuja, erään ystäväni sanoilla “ilon omavaraisuutta”. Tärkeäksi on tullut myös oma piha, jonne luonto on saanut tulla aika vapaasti. Oman ruoan tuottaminen kiinnostaa ja siihen on innostus omilta vanhemmilta, joilla on ollut iso kasvimaa ja puutarha niin kauan kuin jaksan muistaa. Ehkä vielä joskus löydän oman paikan, jossa viljellä ja vaalia maata permakulttuurin periaatteilla. Kansalaistoiminta kuuluu arkeeni ja toimintaa varten tiedon hankinta: Nyt korona-aikana on tullut lisää mahdollisuuksia osallistua, hankkia tietoa ja verkostoitua netin kautta, sillä webinaareja, paneelikeskusteluja ja luentoja järjestetään paljon. Seuraan erityisesti luontokadon ja ilmastokriisin seurantaan ja ratkaisemiseen liittyvää tarjontaa. Vinkkinä vaikka Ympäristötiedon Foorumin ja Helsingin yliopiston Tiedekulma Live -tilaisuudet. Löydän itseni usein myös radion ajankohtaisohjelmien ääreltä. Ja liikkuminen on tärkeää tietysti, pääasiassa hyötyliikunnan kautta, kävelen ja pyöräilen paljon.
Niemeen kulkevalla tiellä oli rauhallista. Tien alkupäässä on puomi ja vain luvan saaneet pääsevät autoilemaan.
Miten päädyit JAPAn hallitukseen? Pari vuotta sitten olin kuuntelemassa kaupungin metsäohjelman esittelyä ja sen jälkeisessä JAPAn vuosikokouksessa lähdin hallitukseen mukaan. JAPAn toiminta on hallituksesta käsin avautunut ihan eri lailla. Nyt, kun olen seurannut JAPAn toimintaa, niin ajattelen, että esimerkiksi JAPAn Facebook-sivu on jokaisen jyväskyläläisen ”must”-sivusto.
Ja yleisöltä kysymys: Mitä haluat saavuttaa tehtävässäsi? Nyt täytyy todeta, että en kovin paljon ehdi olla juuri JAPAn hallitustoimessa mukana, mutta jos voin puhua tässä laajemmin: Elämme luontokadon, ilmastokriisin ja luonnonvarojen ylikulutuksen ratkaisemisessa tosi kriittistä vuosikymmentä. Länsimaisen maailmankuvamme ravistelu on tarpeen ja JAPA on siinä auttamassa ja tukemassa käytännön tasolla. JAPA tarjoaa työkalut kestävämpään elämäntapaan siirtymiseen niillekin, joilla ei ole voimavaroja tai aikaa lähteä itse niitä selvittämään. On mahtavaa nähdä, kun ihmiset miettivät, millaista olisi eläminen, joka olisi kaikille hyvää ja riittävää, ja tekevät muutosta yhdessä. Arvostamaani Arto O.Salosta lainaten: Se lisääntyy, mistä puhutaan. Ja puhe on hyvä, mutta teot ratkaisevat.
Yleisöä kiinnostaa myös: Miten JAPAttajuus näkyy elämässäsi muutoin? Ajattelen, että kestävät elämäntavat, kestävä elämä on kohtuullisuutta. Kohtuullinen elämä on hyvää elämää luonnon kantokyvyn rajoissa pysyen. Yksilön valintoja paljon kysytään ja onhan niillä merkitystä: keskivertosuomalaisen ilmastoa lämmittävät päästöt ovat 10 000 CO2e/v (kun pitäisi viimeistään 2030 päästä 2500 CO2e:hen tai allekin) ja me suomalaiset kulutamme lähes neljän maapallon verran vuodessa. Omasta ruokavaliosta ovat karsiutuneet eläinperäiset tuotteet pääosin pois. Välimatkat kuljen mieluiten kävellen tai pyörällä jo senkin takia, että ulkona oleminen ja liikkuminen lihasvoimin parantavat oloa ja unta. Tavaratarpeissa mietin tarkkaan, onko tarpeeni oikeasti todellinen; jos on niin sovellan jo omistamaani tai lainaan tai vuokraan. Jo kotoa on peruja oppi siitä, että jos jotain on hankittu niin siitä pidetään huolta. Uutena ostaminen on tosi vähäistä. Asumisen osalta on toiveena löytää pienempi koti, vaikka ns. vihreää sähköä käytetäänkin; paras energia on säästetty energia. Sitran ja SYKE:n mittareilla voi testata suuntaa-antavasti oman elämisensä jälkiä. Mutta yksilön valinnoista haluaisin nostaa isosti esille yhteiskunnallisen vaikuttamisen: yhteiskunnan rakenteita täytyy muuttaa sellaisiksi, että elämme kaikki luonnon kantokyvyn rajoissa ja että se on se normaali tapa elää ja olla ja nauttia elämästä. Tekoja rakenteiden muuttamiseksi tarvitaan erityisesti päättäjiltä, kaikilta toimialoilta, rahoitusalalta, yrityksiltä ja meiltä yksilöiltä, kansalaisilta. Ymmärrän, että monia ihmisiä voi väsyttää tai arastuttaa muutoksen tarpeesta puhuminen. Tilanne, jossa olemme, herättää monenlaisia, rankkojakin tunteita, myös itsessä, siitä, miten tilanne on päässyt näin pahaksi ja miten hitaasti yhteiskunnat näyttävät reagoivan tutkijoiden jo vuosikymmeniä antamiin tietoihin muutostarpeesta. Toivon, että uskallamme ja jaksamme nyt toimia ja osallistua, jokainen omien voimavarojensa mukaan, ei ole varaa enää olla passiivinen ja ajatella, että joku muu hoitaa.
Mitä haluaisit ihmisten tietävän JAPAsta? Monipuolisuuden! Historiaa on kohta jo 20 vuotta ja JAPA on ollut monessa mukana. On ollut lähiruokapiirejä, liikkumisen ohjausta, ympäristökasvatusta ja vaikka mitä mielenkiintoisia yhteistyöhankkeita. JAPAan on matala kynnys ottaa yhteyttä, voi esittää omia ajatuksia ja ehdottaa yhteistyötä. JAPAlla on ihana henkilökunta, joka innostuu asioista. JAPAlla on tekemisen meininki, teot ratkaisevat!
Pysähdyimme Iso-Urtissa rantamaisemiin matkan varrelle. Niemen päädystä löytyy kuulemma upeat järvimaisemat myös!
Villein kestävän elämäntavan haaveesi, jonka toteuttaisit heti, jos voisit? Ajattelen, että tärkeintä olisi ymmärtää se, miten täysin riippuvaisia olemme muusta luonnosta, sekä elottomasta että elollisesta. Etenkin ns. länsimaisessa ajattelussa on yritetty tehdä ero ihmisen ja luonnon välille ja näemme nyt, mihin se johtaa. Luonnolla on itsessään arvo, eikä arvo tule siitä, miten me sitä hyödynnämme. Rinnalla kulkee jakamaton ihmisarvo. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, emme voi ajatella ympäristöongelmia erikseen tai sosiaalisia ongelmia erikseen. Villiä tässä olisi se, että nyt vain pysähdymme miettimään ja päätämme ymmärtää.
Edelliseltä haastateltavalta Helmiltä kysymys: Mikä on lempikasvisruokasi? Kiitos Helmille kysymyksestä! Syön pääosin sesongin mukaan, siitä tehdään, mitä on saatavilla. On niin valtavasti hyviä kasviksia, juureksia, vihanneksia, marjoja ja viljatuotteita, ettei pysty valitsemaan yhtä, mutta sanotaan nyt vaikka uunijuurekset ja kanttarellikastike. Nykyään on hyvät mahdollisuudet syödä hyvin monipuolisesti ilman eläinperäisiä tuotteita. Kun jätin lihan pois 30 vuotta sitten, en saanut koulussa käytännössä mitään tilalle. Nyt vaihtoehtoja on paljon, toivottavasti myös kouluissa. Ostan mieluusti lähituottajilta ja olen tykästynyt Jolppiin, sillä sieltä saa kotiinkuljetuksen.
Seuraavaksi haastattelemme JAPAn perustajajäsentä, mitä haluaisit kysyä häneltä? Jos saisit suunnitella itsellesi kaupungin luonnon monimuotoisuus edellä, minkälainen kaupunki siitä tulisi?
Kuulokkeet ja pyykkipojat kuuluvat haastattelutekniikkaan. 😉
Lämmin kiitos Hannalle voimauttavasta retkestä Iso-Urtissa sekä syvällisestä haastattelusta!
Seuraava haastattelu ilmestyy tammikuussa, jolloin starttaa myös JAPAn 20-vuotis juhlavuosi! Luvassa historian havinaa perustajajäsenen silmin.
Jyväskylän keskustassa asuva Jasmiina on noudattanut kestävää elämäntapaa jo pitkään. Jasmiinalle ekologisuudesta on tullut luontainen osa elämää ja se vaikuttaakin kaikkiin arkisiin valintoihin. Kun on kerran herännyt ympäristöasioiden äärelle, on ympäristönäkökulma myös aina mielessä.
-Kai se loppujen lopuksi näkyykin vähän kaikessa. Varsinkin nyt, kun se on ollut jo niin monta vuotta läsnä meidän elämässä. Aina on takaraivossa, kun ostaa tai tekee jotain valintoja, että onkohan tämä paras mahdollinen tapa, Jasmiina kertoo.
Aluksi Jasmiina ryhtyi muokkaamaan elämäntapaansa eettisten syiden takia. Nähdessään videon sikalasta yläasteikäisenä, järkytys oli niin suuri, että Jasmiina ryhtyi salaa vegaaniksi. Hiukan vanhempana hän alkoi kyseenalaistaa myös käyttämiään kosmetiikkatuotteita. Eläimillä testatut ja eläinperäisiä aineita sisältävät tuotteet saivatkin pian jäädä. Myöhemmin Jasmiina ymmärsi, että eettisesti toimiminen on myös usein ekologinen valinta. Esimerkiksi lihansyönnin poisjättäminen on sekä eläinten että ympäristön kannalta hyvä valinta. Jasmiina on saanut myös lapsuudenkodistaan vaikutteita. Vanhemmat ovat opettaneet kunnioittamaan luontoa, myös kierrätys ja kirppareilla käyminen ovat kotoa opittuja taitoja.
Tällä hetkellä Jasmiinan mieltä painaa eniten huoli ilmastonmuutoksesta. Se puskee häntä tekemään valintoja entistä ekologisemmin. Jasmiinan mielestä on turhauttavaa, että yksilön roolia ilmastonmuutoksen ehkäisyssä usein vähätellään. Hänen mukaansa asiat eivät koskaan etene, jos vain odotetaan, että joku muu tekisi jotain. Jasmiinan mukaan myös yksilön kulutusvalinnoilla on valtaa, sen voi nähdä esimerkiksi kauppojen vegaanivalikoimissa.
-Ehkä isoimpana esimerkkinä on tämä vegaanivalikoima. Se on kasvanut ihan räjähdysmäisesti ja se johtuu siitä, että kuluttajat on halunneet vegaanisia vaihtoehtoja. Niin kyllä se muutos ja paine lähtee mun mielestä yksilöistä ja sitä kautta vaikuttaa niihin isompiin tahoihin, Jasmiina pohtii.
Kaupunkiasumista, kirpparilöytöjä ja jätteettömämpää elämää
Jasmiina asuu kumppaninsa Seetin ja pienen koiransa kanssa kaksiossa. Sopivaa kotia etsittäessä pyrittiin valitsemaan sellainen asunto, jossa ei olisi hukkaneliöitä. Tavoitteena oli asua mahdollisimman tiiviisti, mutta silti mukavasti. Tärkeää oli myös asunnon sijainti lähellä keskustaa, sillä pariskunnalla ei ole autoa. Jasmiina liikkuukin paikasta toiseen kävellen, kimppakyydeillä sekä bussilla. Pienessä asunnossa lämmitys- ja sähkökulut jäävät myös pieniksi. Jasmiina on myös vaihtanut sähkösopimuksensa ekosähköön ja energiaa sekä vettä pyritään säästämään eri tavoin.
Jasmiinan tavoitteena on ollut hankkia kodin huonekalut ja sisustustavarat käytettynä. Tällä hetkellä suurin osa asunnon tavaroista onkin kirppareilta löydettyjä tai omia DIY-projekteja. Uniikit kirpparilöydöt tekevät asunnosta Jasmiinan mielestä persoonallisen ja kodikkaan. Joitain tavaroita on kuitenkin hankittu myös uutena, kun kirppareilta etsiminen ei ole tuottanut tulosta. Jasmiinan mielestä tärkeintä onkin yrittää parhaansa valintoja tehdessä, mutta samalla myös ymmärtää, ettei aina ole mahdollista tehdä sitä kaikista kestävintä valintaa.
Jasmiina on kiinnostunut myös zero waste -elämäntavasta. Ruokaostoksilla Jasmiina käyttää kestokasseja ja -hedelmäpusseja sekä suosii irtotuotteita. Kertakäyttötuotteita ja erityisesti kertakäyttöistä muovia hän pyrkii välttelemään mahdollisuuksien mukaan. Hammasharjana Jasmiina käyttää muovisen sijasta bambuhammasharjaa ja kosmetiikassa hän suosii muovittomia vaihtoehtoja. Jasmiina kokee zero waste -elämäntavan kuitenkin olevan melko vaativaa, sillä esimerkiksi ruokakaupassa ei välttämättä aina ole tarjolla irtotuotteita. Jätteettömämpi elämä on kuitenkin edelleen mielessä ja siihen Jasmiinan perheessä pyritään.
Muovitonta zero waste -kosmetiikkaa sekä ekohammastahna ja bambuhammasharjat.
Itselle sopiva kasvisruokavalio
Jasmiina suosii ruokavaliossaan vegaanisia ruokia. Joitakin eläinperäisiä tuotteita ruokavaliossa vielä kuitenkin on. Esimerkiksi juustosta luopuminen on tuntunut vaikealta, joten Jasmiina on päättänyt pitää sen toistaiseksi osana ruokavaliotaan. Jasmiinan mukaan kaikkea ei tarvitse muuttaa heti, jos muutos tuntuu vaikealta. Tärkeintä on löytää itselle sopiva kestävä ruokavalio, joka tukee hyvinvointia sekä tuottaa iloa.
-Olen löytänyt sellaisen kultaisen keskitien, että syön pääsääntöisesti vegaanisesti, mutta en kiellä itseltäni sellaisia tuotteita, jotka edelleen tuottavat iloa. Lähinnä just nuo maitotuotteet, erityisesti juusto, on sellaisia. Liha on jäänyt ajan saatossa kokonaan pois, Jasmiina kertoo.
Kasviruokavalion lisäksi Jasmiina pyrkii suunnittelemaan ruokaostokset tarkasti ruokahävikin välttämiseksi ja suosii myös sesongin mukaisia ruokia. Jasmiina myös kasvattaa ruuantähteistä kuten valkosipulista ja punajuuren kantapaloista versoja, joita voi hyödyntää esimerkiksi maustamisessa tai salaatissa. Näin ruuantähteet tulevat hyödynnetyksi hauskalla tavalla.
Jasmiinan ikkunalaudan kasvatukset. Vasemmalla kasvaa valkosipulin versoja ja oikealla punajuuren naatteja.
Ekologisuus on asennekysymys
Merkittävin muutos Jasmiinan elämäntapamatkalla on hänen mukaansa ollut oman asenteen muuttuminen. Hän pitää tärkeänä sitä, että hän on alun perin kiinnostunut ympäristöaiheista ja alkanut kyseenalaistaa omia valintojaan. Jasmiina uskookin, että kestävän elämäntavan arkipäiväistyminen vaatisi ihmisten asenteiden muutoksen. Ihmisillä on usein ennakkoluuloja ja vääriä käsityksiä siitä, mitä ekologinen elämäntapa lopulta on.
-Ehkä ihmiset helposti ajattelee, että ekologinen elämäntapa on jotenkin vaikeaa tai, että se muuttaa kaiken. Loppujen lopuksi kyse on vaan sen oman ajattelutavan muutoksesta, eikä siitä, että joutuisi elämään suppeammin, huonommin tai vajaammin, että mikään muu ei estä ekologista elämäntapaa kuin ne omat ajatukset ja ennakkoluulot, Jasmiina pohtii.
Jasmiinan mukaan kestävä elämäntapa paremminkin antaa kuin ottaa. Elämäntapa on hänen mukaansa antanut muun muassa hyvän omantunnon, vapauden materiataakasta sekä herättänyt innon uuden oppimiseen. Elämäntavan myötä myös itsetutkiskelu on lisääntynyt. Se on herätellyt Jasmiinan pohtimaan, mitä hän todella tarvitsee ja mitkä ovat sellaisia asioita, joita voisi omassa elämässä vielä muuttaa. Jasmiinan mukaan kestävä elämäntapa tukeekin hyvin kokonaisvaltaista hyvinvointia: kasvispainotteinen ravinto, turhan kulutuksen välttäminen sekä itsetutkiskelu tuottavat hyvää ja vapaampaa oloa.
Blogilla vaikuttamista ja elämäntavan kehittämistä
Jasmiina kirjoittaa myös blogia. Blogissaan hän kertoo elämäntyylistään, testaa luonnonkosmetiikkaa, jakaa vege-reseptejä ja kirjoittaa erilaisista ekologisuuteen sekä hyvinvointiin liittyvistä aiheista (slowandsimple.fi, @jvsmiina). Tavallisessa arjessaan Jasmiina ei kovin aktiivisesti kerro elämäntavastaan. Jos joku kuitenkin kysyy tai haluaa tietää enemmän, hän kertoo siitä mielellään. Jasmiina kertoo olleensa vielä teini-ikäisenä kärkkäämpi puheissaan. Erityisesti lihansyöntiä hän saattoi nuorempana kommentoida hyvin suoraan. Nyt tyyli on muuttunut neutraalimmaksi.
-Nyt myöhemmin olen hoksannut, että ihmisten ajatusmaailmaa ei muuteta sillä, että heidän valintojaan vastaan hyökätään, koska silloin ihminen menee aina puolustuskannalle ja sitten voi jopa alkaa sotimaan sitä sinun ajatusmaailmaasi vastaan, Jasmiina kertoo.
Vaikka Jasmiina on elänyt varsin kestävästi jo kuuden vuoden ajan, hän kuitenkin kokee, ettei elämäntapa ole koskaan valmis, vaan sitä on aina mahdollisuus kehittää. Elämäntapa onkin ehkä paremminkin prosessi tai matka kuin pysähtynyt tila. Jos vasta aloittelee ekompaa elämää, Jasmiinan mukaan paras tapa on lähteä liikkeelle helpoista muutoksista.
-Kannattaa miettiä, mikä olisi helpoin asia, minkä voisi muuttaa. On se vaikka biojäteastian hommaaminen, kaksi kasvisruokapäivää viikossa, kestokuppi työmatkalle tai mitä vaan. Harvalle ihmiselle sopii se, että muuttaa elämänsä kertarysäyksellä, koska se tuntuu helposti ylivoimaiselta ja jossain vaiheessa joutuu luovuttamaan. Parasta on muuttaa sellaiset asiat, jotka on helppo muuttaa ja sitten aina säännöllisin väliajoin kysyy itseltään, että mitä voisin seuraavaksi tehdä paremmin, Jasmiina ohjeistaa.
Ennin kolmihenkisessä perheessä ekologisuus näkyy päivittäisessä arjessa niin asumisessa, ruokavaliossa, liikkumisessa kuin kulutuksessakin. Mutta onko kestävän elämäntavan toteuttaminen vaikeaa lapsiperheessä? Ennille siitä on muodostunut osa arkea, eikä se vaadi ylimääräistä ponnistelua. -Se on elämäntapa, ei mikään erillinen tavoite tai prosessi, vaan osa arkea. Elämme näin, en koe tekeväni sen eteen töitä ihmeemmin, Enni kertoo.
Halu toimia ekologisesti kumpuaa vastuuntunteesta: luonnon monimuotoisuuden sekä laajemmin maapallon elinkelpoisena säilyttäminen on Ennin mielestä meidän jokaisen vastuulla. Toisaalta taustalla vaikuttaa myös nuorena saatu kemikaaliherätys. Teini-iässä Enni havahtui esimerkiksi Kemikaalicocktailin kaltaisen blogien kautta kemikaaleihin ja jätti sen seurauksena pois muun muassa lihansyönnin. Vasta hiukan myöhemmin ilmastonäkökulma alkoi kiinnostamaan. Enni on saanut vaikutteita myös vanhemmiltaan, sillä kotona on aina lajiteltu sekä korjattu ja tehty itse tavaroita. Myös ympäristödokumenteilla on ollut osuutensa Ennin ympäristöheräämisessä.
Pyöräily osana arkea
Ennin perheessä liikutaan enimmäkseen pyörällä. Aikoinaan kodin valintaan vaikuttikin paljon asunnon sijainti. Tärkeää oli, että kodista pääsisi helposti pyöräilemään joka paikkaan, sillä perhe ei omista autoa. Enni pitääkin autottomuutta hyvin merkittävänä ilmastotekona. Perhe on myös hankkinut pyörään kiinnitettävän perävaunun perheenlisäyksen myötä. Taapero matkustaakin vaunussa mieluusti. Vaunu helpottaa myös ostosten ja muiden tavaroiden kuljettamista.
Perävaunu on oiva lisä pyörään. Takatilaan mahtuu kätevästi ruokaostokset.
Koska Enni pyöräilee paljon, on hän myös kiinnittänyt erityistä huomiota Jyväskylän liikenneratkaisuihin. Ennin mukaan ratkaisut tehdään usein autoilijoiden ehdoilla. Hän toivookin, että Jyväskylän liikennesuunnittelussa otettaisiin jatkossa paremmin huomioon pyöräilijät. Näin pyöräilystä voitaisiin tehdä houkuttelevampi ja helpompi tapa liikkua. Edistämällä pyöräilyä voitaisiin myös vähentää Jyväskylän kasvihuonepäästöjä.
-Esimerkiksi sairaalan rakennustyömaa on hyvä esimerkki siitä, että autoilla on hienot suorat tiet ja pyöräilijät joutuu menemään alikulkuun ja tekemään yhdeksänkymmenen asteen käännöksen. Siellä joutuu ajamaan jarrut pohjassa, että edes pääsee tien ali. Kaikki tällaiset asiat tekevät pyöräilystä vaikeaa erityisesti niille, jotka pyöräilevät harvemmin. Pyöräilystä tulee jotenkin epämiellyttävää ja vaikean tuntuista, Enni harmittelee.
Kasvispainotteista ruokaa ja ruokien suunnittelua
Ennin perheessä syödään kasvispainotteisesti. Ruoka on usein vegaanista, perheessä suositaan maitotuotteiden sijasta kasvipohjaisia vaihtoehtoja. Joskus syödään myös kalaa ja tällöin suositaan mieluiten järvikalaa. Myös perheen puolitoistavuotias taapero syö kasvis-kalaruokaa niin kotona kuin päiväkodissakin. Arjen ruuanlaittoa perheessä helpottaa tarkka ruokien suunnittelu. Sen avulla ylimääräistä ruokaa ei tule ostettua ja ruokahävikki vähenee.
-Me noudatetaan aina etukäteen tehtyä ruokalistaa. Meillä on käytössä kuuden viikon ruokalista, joka kiertää, eikä sitten tarvitse miettiä, että ”mitähän ruokaa tehdään” tai ”kokeillaan nyt jotain reseptiä, no, ei tämä ollut hyvää”. Näin ei myöskään tule ostettua ylimääräistä kaupasta, Enni selvittää.
Perheen pienimmälle maistui päiväunien jälkeen kiivi sekä kasvipohjainen jugurtti uudelleenkäytettävästä doddlebagista.
Kestävää kulutusta, kierrätystä ja kestovaippoja
Enni kuluttaa harkiten ja pyrkii ostamaan vain tarpeeseen. Usein hän pyrkii ostamaan vaatteet ja tavarat käytettynä. Erityisesti hyväkuntoisia lastenvaatteita hän ostaa kirpputoreilta. Omia vaatteitaan Enni kertoo käyttävänsä niin pitkään, kun ne vain kestävät. Valintoja tehdessä tärkeintä Ennin mielestä on suosia mahdollisimman kestäviä ja pitkäikäisiä tuotteita. Heräteostokset perheessä minimoidaan ”kahden viikon säännön” avulla.
-Jos jotain haluaa ostaa, niin meillä on sellainen kahden viikon sääntö, että kaksi viikkoa pitää harkita ennen kuin ostaa. Se auttaa jo tosi paljon siinä, ettei tule mitään sellaisia heräteostoksia. Minä olen kyllä myös onnekas mun luonteenpiirteiltä siinä, että ei ehkä niin kiinnostakaan ostella.
Lapsen ulkovaatteet on ostettu käytettynä.
Perheessä myös lajitellaan jätteet ja myydään tai annetaan pois tarpeettomaksi jääneet tavarat. Perheessä käytetään myös kestotuotteita, esimerkiksi perheen taapero käyttää kestovaippoja. Välillä kuitenkin käytetään myös kertakäyttövaippoja niiden helppouden takia. Tärkeintä on, että suurin osa ajasta kestovaippaillaan. Perheen taaperon vaipat ovat säädettäviä, joten samat vaipat ovat olleet käytössä koko vauva-ajan.
-Me ollaan otettu kestovaipat käyttöön silloin, kun lapsi oli nelikiloinen ja edelleen on samat vaipat käytössä. Ne on säädettäviä vaippoja, jotta ei tarvitse ostaa erikokoisia, koska silloin se vaipan hiilijalanjälki voi kolminkertaistuakin siitä, jos ostaa ensin S-koon, M-koon ja sitten vielä L-koon vaipat. Se on kyllä ollut hyvä, että samat vaipat ovat käyneet ihan pienestä tähän asti, Enni pohtii.
Esimerkillä vaikuttamista
Omien ekologisten valintojen lisäksi Enni pyrkii myös vaikuttamaan muihin ihmisiin. Ennin mukaan esimerkkiä näyttämällä voi vaikuttaa tehokkaasti, sillä sen avulla joku lähipiiristä voi innostua kestävästä elämäntavasta. Näin kävi Ennin vanhempien kohdalla, jotka innostuivat kasvisruuasta, kun pääsivät Ennin luona maistelemaan sitä. Ennillä on myös instagram-tili @tarakalla, jossa hän kertoo elämäntavastaan. Somen kautta hän on löytänyt myös yhteisön, jossa on helppo jakaa omia ajatuksia. Some on Ennille myös inspiraation ja motivaation lähde.
-Somen kautta olen ainakin löytänyt kestävän elämäntavan yhteisön. Omissa ajatustavoissa ja olemisessa ei ole mitään kummallista siinä yhteisössä. Se oma tapa elää on normalisoitunut enemmän somen myötä, kaikkein kestotuotteiden käyttö tai se, että ei kulje kaikkialle autolla tai ei lennä niin usein ulkomaille, Enni kertoo.
Elämäntavan anti ja vinkit ekompaan elämään
Ennin mukaan ekologinen elämäntapa on tuonut tyytyväisyyttä sekä vapautta elämään. Se on kokonaisuudessaan antanut kyvyn hahmottaa, mitä todella tarvitsee ja mikä tekee onnelliseksi. Enni kertoo, että avain tyytyväiseen elämään löytyy lopulta siitä, että tiedostaa omat elämänarvonsa ja myös elää niiden mukaisesti.
Mistä sitten lähteä liikkeelle, jos haluaa muokata elämäänsä kestävämmäksi? Ennin mukaan ekologisesta elämäntavasta voi innostua vaikkapa oman terveyden kautta. Syömällä terveellisesti ravitsemussuositusten mukaan, ollaan jo melko lähellä kestävää ruokavaliota. Hän kannustaa lisäämään omaan ruokavalioon kasvisruokaa ja harjoittelemaan sen valmistamista. Enni kannustaa myös pyöräilemään kaikki alle viiden kilometrin matkat. Päivittäisen pyöräilyn seurauksena myös kunto pysyy hyvänä kuin itsestään. Samalla kun tekee hyvää ympäristölle, tekee hyvää myös itselleen. Enni kuitenkin muistuttaa, että uusien tapojen oppiminen voi viedä paljon aikaa. Siksi itselleen pitää olla armollinen.
-Ehkä se on tämän meidän ajan ongelma, että ollaan hirmu armottomia ja on usein sellainen ”onnistut tai epäonnistut” asenne. Pitäisi kuitenkin ymmärtää, että uuden tavan oppiminen vie tosi paljon aikaa. Joskus voi luisua siihen vanhaan tapaan, mutta sitten voi aina palata korjaamaan sitä uudelleen. Se ei ole epäonnistumista, vaan se on sitä uuden tavan opettelua ja se vie aikaa, Enni kannustaa.
Tässä pieni kurkistus siihen, millaista lähiruokaa voi löytää lautaselleen kasvipohjaisesti.
Kasviperäinen ruoka on lähes aina ympäristön kannalta parempi vaihtoehto, riippumatta onko se tuotu kauempaa vai kasvatettu lähellä, ja varmasti aina paras valinta eläinten kannalta. Ei siis ole tarpeen vältellä ulkomailtakaan tuotuja kasviperäisiä ruokia, mutta lähiruoan suosimisella on erityisen paljon positiivia vaikutuksia. Itsekin löysin tätä juttua kirjoittaessani itselleni uuden suomalaisen kasviksen – juuripersiljan, ja olin aivan innoissani.
Usein voi olla vaikea selvittää, mistä maasta jonkin tuotteen raaka-aine on peräisin. Valmistajan suomalainen nimi ei kerro vielä mitään. Hyvää Suomesta-merkki lupaa muun muassa, että tuotteen raaka-aine on joko kokonaan tai pääosin suomalainen. Kaikki valmistajat eivät kuitenkaan hanki tätä merkkiä.
Uutta inspiraatiota kausikasviksista
Kausikasvisajattelusta voi saada paljon iloa ja innoitusta kokkailuihin vuoden ympäri. Juuri se, ettei kaikkea tuoretta ole kaudessa jatkuvasti, voi tehdä ruokien suunnittelusta mielenkiintoista ja vaihtelevaa. Samalla voi tuoda itsensä osaksi vuodenajan vaihteluita- näinhän luonnonvaraiset eläimetkin elävät ja sopeutuvat kukin tavallaan eri vuodenaikoihin.
Kesä ja syksy ovat tietysti kotimaisten kasvisten, marjojen ja hedelmien runsauden aikaa, ja siitä kannattaa todellakin ottaa kaikki ilo ja vitamiinit talteen.
Esimerkkejä marraskuun kotimaisista kausikasviksista: hokkaidokurpitsaa, myskikurpitsaa, punajuurta, porkkanaa, perunaa, valkosipulia sekä kukkakaalia, jonka satokausi on pian ohi.
Vaikka talven edetessä suomalaisten tuorekasvisten valikoima muuttuu pienemmäksi, niin usein mielikuva kauden kasviksista saattaa olla turhan suppea. Syksyn pimetessä loka-, marras- ja joulukuussa elämme vielä melkoisessa runsaudessa kotimaisten vihannesten ja jopa hedelmien suhteen. Kannattaakin avoimin mielin tutkia kaupan hevi-osastoa, paikallisten lähiruokapiirien tarjontaa (Jyväskylän alueella Jolppi ja Reko) sekä Satokausikalenteria.
Satokausikalenterin sivuilla on todella kattava Sesongissa nyt -osio, josta voi etsiä uutta innostusta joka kuukaudelle. Suomalaiset sesonkituotteet on selkeästi näkyvissä. Keittokirjan muodossa aiheeseen pääsee tutustumaan vaikkapa Sanna Autereen ja Sanna Peurakosken kirjan Vegesato! kautta. Kirja löytyy myös Keski-kirjastojen valikoimasta.
Nämä juurekset saattavat helposti unohtua kauppaan. Vasemmalta oikealle juuripersiljaa, mukulaselleriä ja palsternakka. Lisäksi siitakesieniä.
Tässä muutamia kotimaisia kasvishelmiä vanhojen tuttujen porkkanan ja perunan kavereiksi
runsas valikoima erilaisia kaaleja kesä- ja syyskaudella, vaikkapa ruusukaali ja mustakaali
herkulliset talvikurpitsat, kuten hokkaido-, spagetti- ja myskikurpitsa syyskaudella
puna-, kelta- ja raitajuuri, palsternakka ja maa-artisokka saatavilla pitkälle kevääseen
vaatimattomat näköiset, mutta erittäin maukkaat juuri/mukulaselleri, piparjuuri sekä juuripersilja, joita on saatavilla pitkälle kevääseen
kotimaista omenaa saa kaupoista nykyään läpi talven uuden säilytystavan ansiosta
ihanat suomalaiset päärynät syksystä jopa joulukuuhun saakka – päärynät ovat hieman pienempiä kuin eteläisempien maiden sisarensa, mutta todella makeita ja herkullisia!
talven salaatiksi sopii erityisen hyvin ekologiset mikroversot, kuten Silmusalaatti
pakasteista löytyy myöskin jonkin verran suomalaisia kasviksia- esimerkiksi sulatetuista pakasteherneistä saa piristystä talven salaatteihin. Nykyään kaupan pakasteosastosta saa myös täysin kotimaisia wok-kasvissekoituksia.
Muinaista proteiinia ja mahtavia siemeniä
Tärkeimpiä runsaasti proteiinia sisältäviä kotimaisia kasveja ovat härkäpapu ja herne. Molemmista on saatavilla myös helppokäyttöistä, nopeasti kypsyvää rouhetta.
Härkäpapu on todella pitkään pohjolassa viljelty ekologinen kasvi, joka on taas pitkän ajan jälkeen nostanut ansaittua suosiotaan ihmisten ravintona. Se saattaa sopia niillekin, joille herne aiheuttaa vatsanpuruja. Härkäpapu on oma suosikkini helppokäyttöisyytensä ja pehmeän täyteläisen makunsa vuoksi. Härkäpapurouheella voi helposti korvata vaikkapa soijarouheen ja se kypsyy nopeasti.
Kaurasta valmistetaan muiden tuoteinnovaatioiden lisäksi erilaisia kasviproteiinituotteita, ja tietysti käsittelemätön kaurakin sisältää kohtuullisesti proteiinia. Kaurasta on myös saatavilla jauhemaista proteiinilisää.
Kotimaisissa siemenissä on kaksi erityisen timanttista yksilöä, joihin kannattaa tutustua. Hampunsiemen ja pellavansiemen sisältävät molemmat omega3-rasvahappoja. Hampunsiemenissä on lisäksi muun muassa erittäin arvokasta gammalinoleenihappoa. Kannattaa tässäkin tarkistaa pakkauksen kylki, jos haluat nimenomaan Suomessa viljeltyä.
Hampunsiemenet voi olla hyödyllistä ostaa kuorittuina versioina, jotta elimistö saa varmasti käyttöönsä sen huikeat ravintoarvot. Pellavansiemenet taas suositellaan rouhittavaksi ennen käyttöä samasta syystä. Voit myös ostaa valmista rouhetta, joka säilytetään tiiviisti suljettuna jääkaapissa. Siemenet ovat hyvien rasvojen ohella mainioita proteiininlähteitä. Hampunsiemeniä voi ripotella ruoka-annoksen tai leivän päälle, salaatin sekaan tai surauttaa smoothien joukkoon.
Pellavansiemenrouhe sopii hyvin puuron sekaan, mysliannokseen tai sekoitettuna johonkin muuhun nestepitoiseen ruokaan. Jossain vegaanisissa leivontaresepteissä saattaa nähdä käytettävän pellavansiemenrouheesta ja vedestä tehtyä seosta munan asemasta.
Kvinoaa, speltistä tehtyjä mannaryynejä, tattarijauhoa sekä hampunsiemeniä. Keskellä Hevihärkä-härkäpapurouhetta, joka on luomuviljelty Vaajakoskella.
Spelttiä, kvinoaa ja tattaria
Ruis, vehnä, ohra ja kaura ovat niitä tutuimpia kotimaisia viljoja. Ruokavaliotaan voi monipuolistaa vaikkapa ravinteikkaalla speltillä, josta on saatavilla jauhojen lisäksi vaikka minkälaisia tuotteita, kuten muroja, näkkäriä, risottojyviä ja vaikkapa lakua. Suomessa viljellään nykyään myös proteiinipitoista kvinoaa, josta syntyy täyttävä puuro tai ruuan lisuke.
Tattarin viljelystä on Suomessa erityistä osaamista. Etelä-Suomesta on tehty löydös, jonka perusteella proteiinipitoista, luontaisesti gluteenitonta tattaria olisi viljelty Suomessa jo 5000 vuotta eaa. Lisätessäni gluteenittomaan joulupiparitaikinaani viime vuonna tattarijauhoa, sain aikaiseksi rapeimmat ja herkullisimmat piparit, joita olin koskaan tehnyt.
Villiruokaa ja ruokainnovaatioita
Suomen ihmeellisessä luonnossa kasvaa pohjoisen karuista oloista aina eteläisimpään Suomeen huikeaa villiruokaa. Omaan tahtiinsa, kaikessa rauhassa, ihmisen puuttumatta kasvuprosessiin. Nämä ruuat ovatkin yleensä ravintoarvoiltaan vailla vertaansa, ja myös makuun on tiivistynyt ainutlaatuisia aromeja.
Hilloja Kurjenrahkan kansallispuistossa sekä metsänpohjan seassa piilottelevia kultakimpaleita kantarellien muodossa.
Villiruokaan tutustumisessa kannattaa pitää kynnys matalana. Mitä sellaista löytyy ihan läheltä, vaikka lähimetsästä kaupunkialueella, jonka tunnistat? Tiesitkö, että joitain villiyrttejä löytyy jo hyvin varhain keväällä ja vastaavasti vielä joulukuussa voi keräillä vaikkapa suppilovahveroita tai karpaloita?
Villiruuan arvokuutta ei lasketa määrissä. On todella hienoa, jos tulee keränneeksi vaikka yhdet nokkoset alkukesästä nokkoslättyihin tai iltakävelyllä kipollisen marjoja puuron päälle. Marjojen keruuta ei siis kannata arvioida vanhaan tapaan ämpäreissä, vaan marjoissa 🙂 Jos et kerännyt itse marjoja talvivarannoiksi, niin villimarjat ovat ruokien aatelia myös kaupasta ostettuna. Pakastemarjojen ja marjajalosteiden lisäksi kauppoihin on putkahdellut enenevissä määrin myös muita villiruokaa hyödyntäviä tuotteita. Martat järjestävät erilaisia kursseja aiheeseen liittyen, kuten villiyrttikursseja keväisin ja sienikursseja syksyllä, jos villiruokataitojen syventäminen kiinnostaa.
Lähiruuan ei tarvitse aina tarkoittaa aikaa vievää ruuanlaittoa, tai raaka-aineiden käsittelyä alusta lähtien, sillä nykyään kaupoista löytyy mitä mielenkiintoisimpia ruokainnovaatioita myös supernopeisiin kokkailuihin. Suomalaista härkäpapua hyödynnetään maukkaissa Beanit-tuotteissa, jotka ovat jo valmiiksi kypsiä ja osa valmiiksi maustettujakin.
Kaurasta löytyy lähes kaikkea, mitä kuvitella saattaa, muun muassa todella laajasti erilaisten maitotuotteiden korvaajia. Kaupan hyllyjen välissä kannattaakin liikuskella silmät erityisen auki, aivan kuten metsäkävelylläkin.
Vasemmalla puikulaperunamuusia, muutamassa minuutissa valmistunut Beanit-härkäpapusuikalekastike kaurakermalla sekä puolukoita. Oikealla puolukkapirtelö, jossa mm.syksyn päärynää, omenamehua, kauramaitoa ja kaurajugurttia. Kuvassa myös kuivattuja suppilovahveroita sekä nokkosensiemeniä, jotka sopivat hyvin vaikkapa peston joukkoon.
Tänään JAPAttajien esittelyvuorossa Helmi, JAPAn harjoittelija.
Olimme äsken satumaisissa maisemissa. Kertoisitko missä kävimme? Kävimme Tourujoen luontopolulla kävelemässä. Se on 700 metriä pitkä ja aika vaikeakulkuista osittain. Siellä oli kivat maisemat ja tosi paljon vanhoja lehtipuita. Pyöräilen työmatkalla siitä ohi ja olen monta kertaa halunnut käydä siellä. Nyt kävimme tutustamassa ja otimme sieltä myös muutamat kuvat. Muutin heinäkuun lopussa Jyväskylään, joten kaupunki on vielä minulle uusi.
Mitä muuta elämääsi kuuluu Jyväskylään tutustumisen lisäksi? Käyn töissä JAPAlla maanantaista perjantaihin. Viime viikonloppuna kävin kotona Kajaanissa. Muutoin viikonloppuisin käyn usein kirpputoreilla. Kirpparilla on kiva käydä kävelemässä, katselen vanhoja tavaroita, en aina edes osta mitään. Aika paljon menee aikaa kotoiluun, en käy missään tietyssä harrastuksessa. Kotona siivoan, järjestelen ja yritän karsia tavaroita. Se on ikuisuusprojekti, haluaisin, että olisi vähemmän tavaraa. Kuuntelen myös podcasteja ja katson myös ”aivot narikkaan” -ohjelmia. Olen nyt miettinyt, mitä rupeaisin harrastamaan. Yritän kehitellä jotain kehittävää, vaikka toisaalta en tiedä, tarvitseeko aina olla jotain kehittävää tekemistä.
Luontopolulla on paljon pitkospuita ja portaita märän ja liettyvän maaperän vuoksi.
Miten päädyit JAPAan harjoitteluun? Opiskelen Lapin yliopistossa politiikkatieteitä. Olen ollut pitkään kiinnostunut ympäristöasioista ja suunnannut opintojani ympäristöpolitiikkaan. Kandin työni käsitteli Zero waste -elämäntapaa. Se oli silloin vielä aika uusi aihe, eikä siitä oltu vielä tehty opinnäytetöitä. Myös jäteasiat kiinnostavat, sekä arkielämän ympäristöpolitiikka. Korkeamman tason ympäristöpolitiikka on minulle vähän “pimeämpää” aluetta. Olen enemmän kiinnostunut ihmisten elämän politiikasta – mitä päätöksiä he tekevät elämässään ja minkälainen elämäntapa heillä on. Graduni aihe liittyy myös ihmisten elämäntapaan, tutkin vapaaehtoista lapsettomuutta ympäristösyistä. Ehkä voisi sanoa, että minua kiinnostaa arkisen elämäntavan suhde globaaleihin ympäristöongelmiin: miten globaali näkökulma on tullut osaksi päivittäistä ajatteluamme ja valintojamme. Aloin etsimään harjoittelupaikkoja ja huomasin pian, että Rovaniemellä niitä ei ole. Etsin kaikenlaisia ympäristöalan työpaikkoja eri kaupungeista. Löysin JAPAn ja huomasin, että siellä edistetään kestävää elämäntapaa. JAPA kuulosti paikalta, joka sopisi minulle. Sitten oli haastattelu ja pääsin harjoitteluun.
Ja yleisöltä kysymys: Mitä haluat saavuttaa tehtävässäsi? Tämä on vaikea kysymys. En tiedä, onko mitään tiettyä tavoitetta. Haluan oppia uutta ja saada työkokemusta. Haluan kehittää itseäni ja toivottavasti pystyn myös antamaan JAPAlle jotain uutta. Tietysti ajattelen myös, että tällainen työ on eettisesti oikein ja edistää hyvää. Itselle tuntui luontaiselta ja mukavalta mennä työpaikkaan, jossa edistetään ja kehitetään ympäristöpuolta. Voi hyvillä mielin tehdä töitä. Työni kautta pystyn myös vaikuttamaan muihin. Ihailen luonnonsuojelijaihmisiä ja ”aktivisteja”, mutta en usko, että itse pystyisin siihen. Se vie tosi paljon energiaa ja pitää olla vahva persoona, että jaksaa ajaa asioita. JAPAttajana olen edistämässä kestävää elämäntapaa Jyväskylässä ja se tapahtuu mukavasti työni kautta.
Polku sijaitsee Tourujoen varressa rannan luonnonvaraisella osuudella, joka on luonnonsuojelualuetta. Opastaulut löytyvät polun molemmista päistä ja matkalla on yhdeksän rastitaulua.
Yleisöä kiinnostaa myös: Miten JAPAttajuus näkyy elämässäsi muutoin? Varmaan se näkyy siinä, että yrittää tehdä parhaansa, niissä valinnoissa, mitä pystyy tekemään elämässä. Lajittelen tietysti jätteet, yritän syödä kasvispainotteisesti, olen todella pitkään ostanut suurimman osan vaatteista kirpputoreilta ja myös huonekalut ovat aika lailla käytettyjä. Asun pienessä yksiössä kerrostalossa, en omista autoa ja olen ajatellut, etten hankikaan. Ruokapuoli on oikeastaan vaikein asia, koska olen huono tekemään ruokaa. Kävin juuri kasvisruokakurssilla ja ehkä sieltä jotain ideaa sai. Minua kiinnostaisi myös dyykkaus, mutta siihen en taida kuitenkaan ruveta. Meidän taloyhtiön jätekatoksesta olen kyllä yhden esineen pelastanut. Sähköpyörän hankkimista mietin, se olisi ihan mukava tulevaisuudessa. Olen Lastipyörälainaamon pyöriä kokeillessa huomannut, miten hyvin sähköpyörällä pääsee pitkiäkin matkoja. Kaiken kaikkiaan yritän elää pienesti.
Mitä haluaisit ihmisten tietävän JAPAsta? Ihan se, että on olemassa Lastipyörälainaamo, josta voi lainata pyörän. Se on etu, jota kannattaa hyödyntää. Ja yleensä ottaen, että tällainen yhdistys on olemassa, josta voi saada neuvoja ja ostaa palveluita. Ei ole itsestäänselvyys, että tällainen on, kaikissa kaupungeissa ei ole tällaista toimintaa. Tämä kertoo minusta siitä, että Jyväskylässä on aktiivisempia ympäristöihmisiä, kun tällainen yhdistys on olemassa.
Tourujoen värimaisemaa.
Villein kestävän elämäntavan haaveesi, jonka toteuttaisit heti, jos voisit? Se, että saisi herätettyä ihmiset näkemään luonnon arvon itsessään. Luonto ei ole vain sitä varten, että sitä hyväksikäytetään, vaikka nyt niin tehdäänkin. Ja että myös eläimet nähtäisiin arvokkaina. Kaikki eläimet ovat minusta tosi ihmeellisiä. Olen pienestä asti ihmetellyt, miten on mahdollista, että on olemassa tällainen ötökkä tai perhonen tai joku muu. Eläimet, luonto ja kaikki – ihme. Toivon, että aina ei tarvitsisi rahallisesti hyötyä, että luontoarvot menisivät joskus talousarvojen edelle. Tämä on se ydinongelma, josta pitäisi vaihtaa ihan uuteen systeemiin. Olennaista olisi ehkä, että kapitalistisesta järjestelmästä siirryttäisiin vähitellen pois.
Työkavereilta kysymyksiä: Mikä sinusta tulee isona?Ja mikä on lempieläimesi? Koulutukseltani minusta pitäisi tulla yhteiskuntatieteiden maisteri. En oikein tiedä, mikä minusta tulee isona, ja sitä paitsi minähän olen jo iso! Minulla ei ole mitään selkeää elämänsuunnitelmaa. Olisi kiva olla ympäristöasiantuntija. Nyt teen tätä hommaa ja olen tyytyväinen. Katsotaan, mitä sitten tapahtuu. Minulla ei oikeastaan ole mitään kovin selkeitä tai kunnianhimoisia tavoitteita. Kunhan voisin hyvin ja olisi mukava työ, jossa viihtyy. Ehkä tutkijan homma kiinnostaa vähän, mutta en ehkä täyspäiväiseksi tutkijaksi haluaisi. Yhteiskuntatieteellinen ympäristötutkimus voisi olla minun tulevaisuuden alani. Lempieläimeni lemmikeistä on koira, ja tietysti kaikki luonnon eläimet ovat kivoja. En ajattele, että mikään eläin olisi jollain tapaa ällöttävä tai “hirveä peto”, vaan kaikki kuuluvat luontoon, niillä on tärkeä osa siellä ja kaikki ovat yhtä arvokkaita.
Haluaisitko kysyä, jotain seuraavalta haastateltavalta? Mikä on lempikasvisruokasi?
Lämmin kiitos Helmille taianomaisesta retkestä Tourujoen luontopolulla sekä värikkäästä haastattelusta!
Jatketaan haastattelujen kanssa vielä myöhemmin syksyn aikana!
Hei! Perjantaina loppui meidän kesätyöt JAPA ry:llä. Nyt ajateltiin yhdessä kertoa, mitä kaikkea ollaan päästy tekemään näiden kahden viikon aikana!
Tänä vuonna JAPA ry rekrytoi siis neljä nuorta kahdeksi viikoksi työskentelemään. Meitä on siis Helmi, Helmi, Arttu ja Nelli. Meidän tehtävänä oli tuottaa somemateriaalia arjen ilmastoteoista, joita voidaan jo nyt tehdä Jyväskylässä. Tarkoituksena on siis saada ihmisiä toimimaan nyt eikä huomenna, ei siis jäädä odottelemaan.
Tourujoen luontopolku
Tässä kahden viikon aikana ollaan päästy kokeilemaan lastipyöriä, käymään luontopoluilla, kirppareilla, biokaasuasemalla, viljelypalstoilla ja paljon muuallakin! Tehtiin yhdessä aikataulu jokaiselle päivälle, jotta ehdittäisiin vierailla kaikissa kohteissa ja tehdä kaikki tarvittava kuvamateriaali valmiiksi. Liikuttiin kaikkialle pääasiassa pyörällä ja kävellen, mutta päästiin myös julkisen liikenteen ja biokaasuauton kyytiin.
Vierailu biokaasutankkausasemalla
Monena päivänä myös ilahdutettiin mataralaisia miellyttävillä tuoksuilla, jotka kulkeutuivat keittiöstä työpaikan käytäville. Kokattiin yhdessä yhteensä viitenä eri päivänä, aina vegaanista ja ympäristöystävällistä ruokaa! (Mikäli reseptit kiinnostavat, käy ihmeessä kurkkaamassa @japary- stooreja lähiaikoina!). Kokkaaminen oli tosi mukavaa ja joka kerta saatiin jotain herkullista aikaiseksi.
Sienikastiketta itse kerätyistä sienistä Hävikkiperunamuusista perunarieskat
Kuvatusta materiaalista ja keräämästämme tiedosta me ollaan koottu visuaalisia Instagram -tarinoita ja -postauksia. Nämä meidän postaukset julkaistaan myöhemmin neljän viikon aikana eri teemojen alla: kulutus, liikenne, ruoka ja asuminen. Jokaiselle päivälle ollaan tehty jotain sisältöä. Postaukset tulee myös JAPAn Instagram-sivulle, joten kannattaa seurata, mikäli kiinnostaa, mitä ollaankaan saatu aikaan! Postausten tekemiseen on kulunut suurin osa työajastamme ja ollaan kehitytty niissä selvästi tässä kahden viikon aikana.
Itsekerätyt nokkoset nokkoslettuja varten
Viimeisen päivän ohjelmassa meillä oli itsetehtyjen pizzojen syömistä ja Laajavuoren Seikkailupuistossa vierailua. JAPAlla on ollut superkivaa olla kesätöissä ja näistä kahdesta viikosta jäi meille kaikille tosi lämpimät muistot. Ollaan saatu vapaat kädet toteuttaa materiaalia ja olla luovia. Työpaikan ilmapiiri on ollut todella mukava ja kesätyötiimillä on ollut hauskaa toimia yhdessä. On voitu nauraa mokille ja palautetta on ollut helppoa antaa ja vastaanottaa. Eri paikoissa vieraileminen on ollut virkistävää ja välillä on huomannut itsekin oppineensa uutta. Työpäivät ovat olleet tasapainoisen kiireisiä ja rentoja. Suositellaan JAPAa työpaikkana siis ihan kaikille ilmastokysymyksistä kiinnostuneille nuorille!
