Blogi

Blogi: Autottomuutta ja kestäviä valintoja, osa 1.

Nuori nainen kädessään pino lasten kestovaippoja.

Ennin kolmihenkisessä perheessä ekologisuus näkyy päivittäisessä arjessa niin asumisessa, ruokavaliossa, liikkumisessa kuin kulutuksessakin. Mutta onko kestävän elämäntavan toteuttaminen vaikeaa lapsiperheessä? Ennille siitä on muodostunut osa arkea, eikä se vaadi ylimääräistä ponnistelua. -Se on elämäntapa, ei mikään erillinen tavoite tai prosessi, vaan osa arkea. Elämme näin, en koe tekeväni sen eteen töitä ihmeemmin, Enni kertoo.

Halu toimia ekologisesti kumpuaa vastuuntunteesta: luonnon monimuotoisuuden sekä laajemmin maapallon elinkelpoisena säilyttäminen on Ennin mielestä meidän jokaisen vastuulla. Toisaalta taustalla vaikuttaa myös nuorena saatu kemikaaliherätys. Teini-iässä Enni havahtui esimerkiksi Kemikaalicocktailin kaltaisen blogien kautta kemikaaleihin ja jätti sen seurauksena pois muun muassa lihansyönnin. Vasta hiukan myöhemmin ilmastonäkökulma alkoi kiinnostamaan. Enni on saanut vaikutteita myös vanhemmiltaan, sillä kotona on aina lajiteltu sekä korjattu ja tehty itse tavaroita. Myös ympäristödokumenteilla on ollut osuutensa Ennin ympäristöheräämisessä.

Pyöräily osana arkea

Ennin perheessä liikutaan enimmäkseen pyörällä. Aikoinaan kodin valintaan vaikuttikin paljon asunnon sijainti. Tärkeää oli, että kodista pääsisi helposti pyöräilemään joka paikkaan, sillä perhe ei omista autoa. Enni pitääkin autottomuutta hyvin merkittävänä ilmastotekona. Perhe on myös hankkinut pyörään kiinnitettävän perävaunun perheenlisäyksen myötä. Taapero matkustaakin vaunussa mieluusti. Vaunu helpottaa myös ostosten ja muiden tavaroiden kuljettamista.

Perävaunu on oiva lisä pyörään. Takatilaan mahtuu kätevästi ruokaostokset.

Koska Enni pyöräilee paljon, on hän myös kiinnittänyt erityistä huomiota Jyväskylän liikenneratkaisuihin. Ennin mukaan ratkaisut tehdään usein autoilijoiden ehdoilla. Hän toivookin, että Jyväskylän liikennesuunnittelussa otettaisiin jatkossa paremmin huomioon pyöräilijät. Näin pyöräilystä voitaisiin tehdä houkuttelevampi ja helpompi tapa liikkua. Edistämällä pyöräilyä voitaisiin myös vähentää Jyväskylän kasvihuonepäästöjä.

-Esimerkiksi sairaalan rakennustyömaa on hyvä esimerkki siitä, että autoilla on hienot suorat tiet ja pyöräilijät joutuu menemään alikulkuun ja tekemään yhdeksänkymmenen asteen käännöksen. Siellä joutuu ajamaan jarrut pohjassa, että edes pääsee tien ali. Kaikki tällaiset asiat tekevät pyöräilystä vaikeaa erityisesti niille, jotka pyöräilevät harvemmin. Pyöräilystä tulee jotenkin epämiellyttävää ja vaikean tuntuista, Enni harmittelee.

Kasvispainotteista ruokaa ja ruokien suunnittelua

Ennin perheessä syödään kasvispainotteisesti. Ruoka on usein vegaanista, perheessä suositaan maitotuotteiden sijasta kasvipohjaisia vaihtoehtoja. Joskus syödään myös kalaa ja tällöin suositaan mieluiten järvikalaa. Myös perheen puolitoistavuotias taapero syö kasvis-kalaruokaa niin kotona kuin päiväkodissakin. Arjen ruuanlaittoa perheessä helpottaa tarkka ruokien suunnittelu. Sen avulla ylimääräistä ruokaa ei tule ostettua ja ruokahävikki vähenee.

-Me noudatetaan aina etukäteen tehtyä ruokalistaa. Meillä on käytössä kuuden viikon ruokalista, joka kiertää, eikä sitten tarvitse miettiä, että ”mitähän ruokaa tehdään” tai ”kokeillaan nyt jotain reseptiä, no, ei tämä ollut hyvää”. Näin ei myöskään tule ostettua ylimääräistä kaupasta, Enni selvittää.

Perheen pienimmälle maistui päiväunien jälkeen kiivi sekä kasvipohjainen jugurtti uudelleenkäytettävästä doddlebagista.

Kestävää kulutusta, kierrätystä ja kestovaippoja

Enni kuluttaa harkiten ja pyrkii ostamaan vain tarpeeseen. Usein hän pyrkii ostamaan vaatteet ja tavarat käytettynä. Erityisesti hyväkuntoisia lastenvaatteita hän ostaa kirpputoreilta. Omia vaatteitaan Enni kertoo käyttävänsä niin pitkään, kun ne vain kestävät. Valintoja tehdessä tärkeintä Ennin mielestä on suosia mahdollisimman kestäviä ja pitkäikäisiä tuotteita. Heräteostokset perheessä minimoidaan ”kahden viikon säännön” avulla.

-Jos jotain haluaa ostaa, niin meillä on sellainen kahden viikon sääntö, että kaksi viikkoa pitää harkita ennen kuin ostaa. Se auttaa jo tosi paljon siinä, ettei tule mitään sellaisia heräteostoksia. Minä olen kyllä myös onnekas mun luonteenpiirteiltä siinä, että ei ehkä niin kiinnostakaan ostella.

Lapsen ulkovaatteet on ostettu käytettynä.

Perheessä myös lajitellaan jätteet ja myydään tai annetaan pois tarpeettomaksi jääneet tavarat. Perheessä käytetään myös kestotuotteita, esimerkiksi perheen taapero käyttää kestovaippoja. Välillä kuitenkin käytetään myös kertakäyttövaippoja niiden helppouden takia. Tärkeintä on, että suurin osa ajasta kestovaippaillaan. Perheen taaperon vaipat ovat säädettäviä, joten samat vaipat ovat olleet käytössä koko vauva-ajan.

-Me ollaan otettu kestovaipat käyttöön silloin, kun lapsi oli nelikiloinen ja edelleen on samat vaipat käytössä. Ne on säädettäviä vaippoja, jotta ei tarvitse ostaa erikokoisia, koska silloin se vaipan hiilijalanjälki voi kolminkertaistuakin siitä, jos ostaa ensin S-koon, M-koon ja sitten vielä L-koon vaipat. Se on kyllä ollut hyvä, että samat vaipat ovat käyneet ihan pienestä tähän asti, Enni pohtii.

Esimerkillä vaikuttamista

Omien ekologisten valintojen lisäksi Enni pyrkii myös vaikuttamaan muihin ihmisiin. Ennin mukaan esimerkkiä näyttämällä voi vaikuttaa tehokkaasti, sillä sen avulla joku lähipiiristä voi innostua kestävästä elämäntavasta. Näin kävi Ennin vanhempien kohdalla, jotka innostuivat kasvisruuasta, kun pääsivät Ennin luona maistelemaan sitä. Ennillä on myös instagram-tili @tarakalla, jossa hän kertoo elämäntavastaan. Somen kautta hän on löytänyt myös yhteisön, jossa on helppo jakaa omia ajatuksia. Some on Ennille myös inspiraation ja motivaation lähde.

-Somen kautta olen ainakin löytänyt kestävän elämäntavan yhteisön. Omissa ajatustavoissa ja olemisessa ei ole mitään kummallista siinä yhteisössä. Se oma tapa elää on normalisoitunut enemmän somen myötä, kaikkein kestotuotteiden käyttö tai se, että ei kulje kaikkialle autolla tai ei lennä niin usein ulkomaille, Enni kertoo.

Elämäntavan anti ja vinkit ekompaan elämään

Ennin mukaan ekologinen elämäntapa on tuonut tyytyväisyyttä sekä vapautta elämään. Se on kokonaisuudessaan antanut kyvyn hahmottaa, mitä todella tarvitsee ja mikä tekee onnelliseksi. Enni kertoo, että avain tyytyväiseen elämään löytyy lopulta siitä, että tiedostaa omat elämänarvonsa ja myös elää niiden mukaisesti.

Mistä sitten lähteä liikkeelle, jos haluaa muokata elämäänsä kestävämmäksi? Ennin mukaan ekologisesta elämäntavasta voi innostua vaikkapa oman terveyden kautta. Syömällä terveellisesti ravitsemussuositusten mukaan, ollaan jo melko lähellä kestävää ruokavaliota. Hän kannustaa lisäämään omaan ruokavalioon kasvisruokaa ja harjoittelemaan sen valmistamista. Enni kannustaa myös pyöräilemään kaikki alle viiden kilometrin matkat. Päivittäisen pyöräilyn seurauksena myös kunto pysyy hyvänä kuin itsestään. Samalla kun tekee hyvää ympäristölle, tekee hyvää myös itselleen. Enni kuitenkin muistuttaa, että uusien tapojen oppiminen voi viedä paljon aikaa. Siksi itselleen pitää olla armollinen.

-Ehkä se on tämän meidän ajan ongelma, että ollaan hirmu armottomia ja on usein sellainen ”onnistut tai epäonnistut” asenne. Pitäisi kuitenkin ymmärtää, että uuden tavan oppiminen vie tosi paljon aikaa. Joskus voi luisua siihen vanhaan tapaan, mutta sitten voi aina palata korjaamaan sitä uudelleen. Se ei ole epäonnistumista, vaan se on sitä uuden tavan opettelua ja se vie aikaa, Enni kannustaa.

Kiitos Ennille haastattelusta!

Japattaja Helmi

Blogi: Kasvissyöjän lähiruoka-aarteita

Hokkaidokurpitsaa, myskikurpitsaa, punajuurta, porkkanaa, perunaa, valkosipulia sekä kukkakaalia.

Tässä pieni kurkistus siihen, millaista lähiruokaa voi löytää lautaselleen kasvipohjaisesti.

Kasviperäinen ruoka on lähes aina ympäristön kannalta parempi vaihtoehto, riippumatta onko se tuotu kauempaa vai kasvatettu lähellä, ja varmasti aina paras valinta eläinten kannalta. Ei siis ole tarpeen vältellä ulkomailtakaan tuotuja kasviperäisiä ruokia, mutta lähiruoan suosimisella on erityisen paljon positiivia vaikutuksia. Itsekin löysin tätä juttua kirjoittaessani itselleni uuden suomalaisen kasviksen – juuripersiljan, ja olin aivan innoissani.

Usein voi olla vaikea selvittää, mistä maasta jonkin tuotteen raaka-aine on peräisin. Valmistajan suomalainen nimi ei kerro vielä mitään. Hyvää Suomesta-merkki lupaa muun muassa, että tuotteen raaka-aine on joko kokonaan tai pääosin suomalainen. Kaikki valmistajat eivät kuitenkaan hanki tätä merkkiä.

Uutta inspiraatiota kausikasviksista

Kausikasvisajattelusta voi saada paljon iloa ja innoitusta kokkailuihin vuoden ympäri. Juuri se, ettei kaikkea tuoretta ole kaudessa jatkuvasti, voi tehdä ruokien suunnittelusta mielenkiintoista ja vaihtelevaa. Samalla voi tuoda itsensä osaksi vuodenajan vaihteluita- näinhän luonnonvaraiset eläimetkin elävät ja sopeutuvat kukin tavallaan eri vuodenaikoihin.

Kesä ja syksy ovat tietysti kotimaisten kasvisten, marjojen ja hedelmien runsauden aikaa, ja siitä kannattaa todellakin ottaa kaikki ilo ja vitamiinit talteen.

Pöydällä perunoita, kaksi kurpitsaa, porkkanoita, kukkakaali, punajuuria ja valkosipulia.
Esimerkkejä marraskuun kotimaisista kausikasviksista: hokkaidokurpitsaa, myskikurpitsaa, punajuurta, porkkanaa, perunaa, valkosipulia sekä kukkakaalia, jonka satokausi on pian ohi.

Vaikka talven edetessä suomalaisten tuorekasvisten valikoima muuttuu pienemmäksi, niin usein mielikuva kauden kasviksista saattaa olla turhan suppea. Syksyn pimetessä loka-, marras- ja joulukuussa elämme vielä melkoisessa runsaudessa kotimaisten vihannesten ja jopa hedelmien suhteen. Kannattaakin avoimin mielin tutkia kaupan hevi-osastoa, paikallisten lähiruokapiirien tarjontaa (Jyväskylän alueella Jolppi ja Reko) sekä Satokausikalenteria.

Satokausikalenterin sivuilla on todella kattava Sesongissa nyt -osio, josta voi etsiä uutta innostusta joka kuukaudelle. Suomalaiset sesonkituotteet on selkeästi näkyvissä. Keittokirjan muodossa aiheeseen pääsee tutustumaan vaikkapa Sanna Autereen ja Sanna Peurakosken kirjan Vegesato! kautta. Kirja löytyy myös Keski-kirjastojen valikoimasta.

Nämä juurekset saattavat helposti unohtua kauppaan. Vasemmalta oikealle juuripersiljaa, mukulaselleriä ja palsternakka. Lisäksi siitakesieniä.

Tässä muutamia kotimaisia kasvishelmiä vanhojen tuttujen porkkanan ja perunan kavereiksi

  • runsas valikoima erilaisia kaaleja kesä- ja syyskaudella, vaikkapa ruusukaali ja mustakaali
  • herkulliset talvikurpitsat, kuten hokkaido-, spagetti- ja myskikurpitsa syyskaudella
  • puna-, kelta- ja raitajuuri, palsternakka ja maa-artisokka saatavilla pitkälle kevääseen
  • vaatimattomat näköiset, mutta erittäin maukkaat juuri/mukulaselleri, piparjuuri sekä juuripersilja, joita on saatavilla pitkälle kevääseen
  • kotimaista omenaa saa kaupoista nykyään läpi talven uuden säilytystavan ansiosta
  • ihanat suomalaiset päärynät syksystä jopa joulukuuhun saakka – päärynät ovat hieman pienempiä kuin eteläisempien maiden sisarensa, mutta todella makeita ja herkullisia!
  • talven salaatiksi sopii erityisen hyvin ekologiset mikroversot, kuten Silmusalaatti
  • pakasteista löytyy myöskin jonkin verran suomalaisia kasviksia- esimerkiksi sulatetuista pakasteherneistä saa piristystä talven salaatteihin. Nykyään kaupan pakasteosastosta saa myös täysin kotimaisia wok-kasvissekoituksia.

Muinaista proteiinia ja mahtavia siemeniä

Tärkeimpiä runsaasti proteiinia sisältäviä kotimaisia kasveja ovat härkäpapu ja herne. Molemmista on saatavilla myös helppokäyttöistä, nopeasti kypsyvää rouhetta.

Härkäpapu on todella pitkään pohjolassa viljelty ekologinen kasvi, joka on taas pitkän ajan jälkeen nostanut ansaittua suosiotaan ihmisten ravintona. Se saattaa sopia niillekin, joille herne aiheuttaa vatsanpuruja. Härkäpapu on oma suosikkini helppokäyttöisyytensä ja pehmeän täyteläisen makunsa vuoksi. Härkäpapurouheella voi helposti korvata vaikkapa soijarouheen ja se kypsyy nopeasti.

Kaurasta valmistetaan muiden tuoteinnovaatioiden lisäksi erilaisia kasviproteiinituotteita, ja tietysti käsittelemätön kaurakin sisältää kohtuullisesti proteiinia. Kaurasta on myös saatavilla jauhemaista proteiinilisää.

Kotimaisissa siemenissä on kaksi erityisen timanttista yksilöä, joihin kannattaa tutustua. Hampunsiemen ja pellavansiemen sisältävät molemmat omega3-rasvahappoja. Hampunsiemenissä on lisäksi muun muassa erittäin arvokasta gammalinoleenihappoa. Kannattaa tässäkin tarkistaa pakkauksen kylki, jos haluat nimenomaan Suomessa viljeltyä.

Hampunsiemenet voi olla hyödyllistä ostaa kuorittuina versioina, jotta elimistö saa varmasti käyttöönsä sen huikeat ravintoarvot. Pellavansiemenet taas suositellaan rouhittavaksi ennen käyttöä samasta syystä. Voit myös ostaa valmista rouhetta, joka säilytetään tiiviisti suljettuna jääkaapissa. Siemenet ovat hyvien rasvojen ohella mainioita proteiininlähteitä. Hampunsiemeniä voi ripotella ruoka-annoksen tai leivän päälle, salaatin sekaan tai surauttaa smoothien joukkoon.

Pellavansiemenrouhe sopii hyvin puuron sekaan, mysliannokseen tai sekoitettuna johonkin muuhun nestepitoiseen ruokaan. Jossain vegaanisissa leivontaresepteissä saattaa nähdä käytettävän pellavansiemenrouheesta ja vedestä tehtyä seosta munan asemasta.

Kvinoaa, speltistä tehtyjä mannaryynejä, tattarijauhoa sekä hampunsiemeniä. Keskellä Hevihärkä-härkäpapurouhetta, joka on luomuviljelty Vaajakoskella.

Spelttiä, kvinoaa ja tattaria

Ruis, vehnä, ohra ja kaura ovat niitä tutuimpia kotimaisia viljoja. Ruokavaliotaan voi monipuolistaa vaikkapa ravinteikkaalla speltillä, josta on saatavilla jauhojen lisäksi vaikka minkälaisia tuotteita, kuten muroja, näkkäriä, risottojyviä ja vaikkapa lakua. Suomessa viljellään nykyään myös proteiinipitoista kvinoaa, josta syntyy täyttävä puuro tai ruuan lisuke.

Tattarin viljelystä on Suomessa erityistä osaamista. Etelä-Suomesta on tehty löydös, jonka perusteella proteiinipitoista, luontaisesti gluteenitonta tattaria olisi viljelty Suomessa jo 5000 vuotta eaa. Lisätessäni gluteenittomaan joulupiparitaikinaani viime vuonna tattarijauhoa, sain aikaiseksi rapeimmat ja herkullisimmat piparit, joita olin koskaan tehnyt.

Villiruokaa ja ruokainnovaatioita

Suomen ihmeellisessä luonnossa kasvaa pohjoisen karuista oloista aina eteläisimpään Suomeen huikeaa villiruokaa. Omaan tahtiinsa, kaikessa rauhassa, ihmisen puuttumatta kasvuprosessiin. Nämä ruuat ovatkin yleensä ravintoarvoiltaan vailla vertaansa, ja myös makuun on tiivistynyt ainutlaatuisia aromeja.

Hilloja Kurjenrahkan kansallispuistossa sekä metsänpohjan seassa piilottelevia kultakimpaleita kantarellien muodossa.

Villiruokaan tutustumisessa kannattaa pitää kynnys matalana. Mitä sellaista löytyy ihan läheltä, vaikka lähimetsästä kaupunkialueella, jonka tunnistat? Tiesitkö, että joitain villiyrttejä löytyy jo hyvin varhain keväällä ja vastaavasti vielä joulukuussa voi keräillä vaikkapa suppilovahveroita tai karpaloita?

Villiruuan arvokuutta ei lasketa määrissä. On todella hienoa, jos tulee keränneeksi vaikka yhdet nokkoset alkukesästä nokkoslättyihin tai iltakävelyllä kipollisen marjoja puuron päälle. Marjojen keruuta ei siis kannata arvioida vanhaan tapaan ämpäreissä, vaan marjoissa 🙂 Jos et kerännyt itse marjoja talvivarannoiksi, niin villimarjat ovat ruokien aatelia myös kaupasta ostettuna. Pakastemarjojen ja marjajalosteiden lisäksi kauppoihin on putkahdellut enenevissä määrin myös muita villiruokaa hyödyntäviä tuotteita. Martat järjestävät erilaisia kursseja aiheeseen liittyen, kuten villiyrttikursseja keväisin ja sienikursseja syksyllä, jos villiruokataitojen syventäminen kiinnostaa.

Lähiruuan ei tarvitse aina tarkoittaa aikaa vievää ruuanlaittoa, tai raaka-aineiden käsittelyä alusta lähtien, sillä nykyään kaupoista löytyy mitä mielenkiintoisimpia ruokainnovaatioita myös supernopeisiin kokkailuihin. Suomalaista härkäpapua hyödynnetään maukkaissa Beanit-tuotteissa, jotka ovat jo valmiiksi kypsiä ja osa valmiiksi maustettujakin.

Kaurasta löytyy lähes kaikkea, mitä kuvitella saattaa, muun muassa todella laajasti erilaisten maitotuotteiden korvaajia. Kaupan hyllyjen välissä kannattaakin liikuskella silmät erityisen auki, aivan kuten metsäkävelylläkin.

Vasemmalla puikulaperunamuusia, muutamassa minuutissa valmistunut Beanit-härkäpapusuikalekastike kaurakermalla sekä puolukoita. Oikealla puolukkapirtelö, jossa mm.syksyn päärynää, omenamehua, kauramaitoa ja kaurajugurttia. Kuvassa myös kuivattuja suppilovahveroita sekä nokkosensiemeniä, jotka sopivat hyvin vaikkapa peston joukkoon.

Blogin kirjoitti työkokeilijamme Anna

Blogi: JAPAttajat uudella vuosikymmenellä – esittelyssä Helmi!

Hymyilevä Helmi istuu portailla

Tänään JAPAttajien esittelyvuorossa Helmi, JAPAn harjoittelija.

Olimme äsken satumaisissa maisemissa. Kertoisitko missä kävimme?
Kävimme Tourujoen luontopolulla kävelemässä. Se on 700 metriä pitkä ja aika vaikeakulkuista osittain. Siellä oli kivat maisemat ja tosi paljon vanhoja lehtipuita. Pyöräilen työmatkalla siitä ohi ja olen monta kertaa halunnut käydä siellä. Nyt kävimme tutustamassa ja otimme sieltä myös muutamat kuvat. Muutin heinäkuun lopussa Jyväskylään, joten kaupunki on vielä minulle uusi.   

Mitä muuta elämääsi kuuluu Jyväskylään tutustumisen lisäksi?
Käyn töissä JAPAlla maanantaista perjantaihin. Viime viikonloppuna kävin kotona Kajaanissa. Muutoin viikonloppuisin käyn usein kirpputoreilla. Kirpparilla on kiva käydä kävelemässä, katselen vanhoja tavaroita, en aina edes osta mitään. Aika paljon menee aikaa kotoiluun, en käy missään tietyssä harrastuksessa. Kotona siivoan, järjestelen ja yritän karsia tavaroita. Se on ikuisuusprojekti, haluaisin, että olisi vähemmän tavaraa. Kuuntelen myös podcasteja ja katson myös ”aivot narikkaan” -ohjelmia. Olen nyt miettinyt, mitä rupeaisin harrastamaan. Yritän kehitellä jotain kehittävää, vaikka toisaalta en tiedä, tarvitseeko aina olla jotain kehittävää tekemistä.

Helmi seisoo pitkospuilla vielä vihreän, mutta syksyisen luonnon keskellä
Luontopolulla on paljon pitkospuita ja portaita märän ja liettyvän maaperän vuoksi.

Miten päädyit JAPAan harjoitteluun?
Opiskelen Lapin yliopistossa politiikkatieteitä. Olen ollut pitkään kiinnostunut ympäristöasioista ja suunnannut opintojani ympäristöpolitiikkaan. Kandin työni käsitteli Zero waste -elämäntapaa. Se oli silloin vielä aika uusi aihe, eikä siitä oltu vielä tehty opinnäytetöitä. Myös jäteasiat kiinnostavat, sekä arkielämän ympäristöpolitiikka. Korkeamman tason ympäristöpolitiikka on minulle vähän “pimeämpää” aluetta. Olen enemmän kiinnostunut ihmisten elämän politiikasta – mitä päätöksiä he tekevät elämässään ja minkälainen elämäntapa heillä on. Graduni aihe liittyy myös ihmisten elämäntapaan, tutkin vapaaehtoista lapsettomuutta ympäristösyistä. Ehkä voisi sanoa, että minua kiinnostaa arkisen elämäntavan suhde globaaleihin ympäristöongelmiin: miten globaali näkökulma on tullut osaksi päivittäistä ajatteluamme ja valintojamme. Aloin etsimään harjoittelupaikkoja ja huomasin pian, että Rovaniemellä niitä ei ole. Etsin kaikenlaisia ympäristöalan työpaikkoja eri kaupungeista. Löysin JAPAn ja huomasin, että siellä edistetään kestävää elämäntapaa. JAPA kuulosti paikalta, joka sopisi minulle. Sitten oli haastattelu ja pääsin harjoitteluun.

Ja yleisöltä kysymys: Mitä haluat saavuttaa tehtävässäsi?
Tämä on vaikea kysymys. En tiedä, onko mitään tiettyä tavoitetta. Haluan oppia uutta ja saada työkokemusta. Haluan kehittää itseäni ja toivottavasti pystyn myös antamaan JAPAlle jotain uutta. Tietysti ajattelen myös, että tällainen työ on eettisesti oikein ja edistää hyvää. Itselle tuntui luontaiselta ja mukavalta mennä työpaikkaan, jossa edistetään ja kehitetään ympäristöpuolta. Voi hyvillä mielin tehdä töitä. Työni kautta pystyn myös vaikuttamaan muihin. Ihailen luonnonsuojelijaihmisiä ja ”aktivisteja”, mutta en usko, että itse pystyisin siihen. Se vie tosi paljon energiaa ja pitää olla vahva persoona, että jaksaa ajaa asioita. JAPAttajana olen edistämässä kestävää elämäntapaa Jyväskylässä ja se tapahtuu mukavasti työni kautta.

Opastaulu, jossa luontopolun kulkijalle ohjeita
Polku sijaitsee Tourujoen varressa rannan luonnonvaraisella osuudella, joka on luonnonsuojelualuetta. Opastaulut löytyvät polun molemmista päistä ja matkalla on yhdeksän rastitaulua.

Yleisöä kiinnostaa myös: Miten JAPAttajuus näkyy elämässäsi muutoin?
Varmaan se näkyy siinä, että yrittää tehdä parhaansa, niissä valinnoissa, mitä pystyy tekemään elämässä. Lajittelen tietysti jätteet, yritän syödä kasvispainotteisesti, olen todella pitkään ostanut suurimman osan vaatteista kirpputoreilta ja myös huonekalut ovat aika lailla käytettyjä. Asun pienessä yksiössä kerrostalossa, en omista autoa ja olen ajatellut, etten hankikaan. Ruokapuoli on oikeastaan vaikein asia, koska olen huono tekemään ruokaa. Kävin juuri kasvisruokakurssilla ja ehkä sieltä jotain ideaa sai. Minua kiinnostaisi myös dyykkaus, mutta siihen en taida kuitenkaan ruveta. Meidän taloyhtiön jätekatoksesta olen kyllä yhden esineen pelastanut. Sähköpyörän hankkimista mietin, se olisi ihan mukava tulevaisuudessa. Olen Lastipyörälainaamon pyöriä kokeillessa huomannut, miten hyvin sähköpyörällä pääsee pitkiäkin matkoja. Kaiken kaikkiaan yritän elää pienesti.

Mitä haluaisit ihmisten tietävän JAPAsta?
Ihan se, että on olemassa Lastipyörälainaamo, josta voi lainata pyörän. Se on etu, jota kannattaa hyödyntää. Ja yleensä ottaen, että tällainen yhdistys on olemassa, josta voi saada neuvoja ja ostaa palveluita. Ei ole itsestäänselvyys, että tällainen on, kaikissa kaupungeissa ei ole tällaista toimintaa. Tämä kertoo minusta siitä, että Jyväskylässä on aktiivisempia ympäristöihmisiä, kun tällainen yhdistys on olemassa.

Värikästä puustoa joen varrella
Tourujoen värimaisemaa.

Villein kestävän elämäntavan haaveesi, jonka toteuttaisit heti, jos voisit?
Se, että saisi herätettyä ihmiset näkemään luonnon arvon itsessään. Luonto ei ole vain sitä varten, että sitä hyväksikäytetään, vaikka nyt niin tehdäänkin. Ja että myös eläimet nähtäisiin arvokkaina. Kaikki eläimet ovat minusta tosi ihmeellisiä. Olen pienestä asti ihmetellyt, miten on mahdollista, että on olemassa tällainen ötökkä tai perhonen tai joku muu. Eläimet, luonto ja kaikki – ihme. Toivon, että aina ei tarvitsisi rahallisesti hyötyä, että luontoarvot menisivät joskus talousarvojen edelle. Tämä on se ydinongelma, josta pitäisi vaihtaa ihan uuteen systeemiin. Olennaista olisi ehkä, että kapitalistisesta järjestelmästä siirryttäisiin vähitellen pois.

Työkavereilta kysymyksiä: Mikä sinusta tulee isona? Ja mikä on lempieläimesi?
Koulutukseltani minusta pitäisi tulla yhteiskuntatieteiden maisteri. En oikein tiedä, mikä minusta tulee isona, ja sitä paitsi minähän olen jo iso! Minulla ei ole mitään selkeää elämänsuunnitelmaa. Olisi kiva olla ympäristöasiantuntija. Nyt teen tätä hommaa ja olen tyytyväinen. Katsotaan, mitä sitten tapahtuu. Minulla ei oikeastaan ole mitään kovin selkeitä tai kunnianhimoisia tavoitteita. Kunhan voisin hyvin ja olisi mukava työ, jossa viihtyy. Ehkä tutkijan homma kiinnostaa vähän, mutta en ehkä täyspäiväiseksi tutkijaksi haluaisi. Yhteiskuntatieteellinen ympäristötutkimus voisi olla minun tulevaisuuden alani. Lempieläimeni lemmikeistä on koira, ja tietysti kaikki luonnon eläimet ovat kivoja. En ajattele, että mikään eläin olisi jollain tapaa ällöttävä tai “hirveä peto”, vaan kaikki kuuluvat luontoon, niillä on tärkeä osa siellä ja kaikki ovat yhtä arvokkaita.

Haluaisitko kysyä, jotain seuraavalta haastateltavalta?
Mikä on lempikasvisruokasi?

Helmi halaa isoa puuta syksyisissä maisemissa

Lämmin kiitos Helmille taianomaisesta retkestä Tourujoen luontopolulla sekä värikkäästä haastattelusta!

Jatketaan haastattelujen kanssa vielä myöhemmin syksyn aikana!

JAPAttaja Netta

Blogi: Ilmastoihmettelijät kesäduunissa!

Neljä ihmistä puun alla.

Hei! Perjantaina loppui meidän kesätyöt JAPA ry:llä. Nyt ajateltiin yhdessä kertoa, mitä kaikkea ollaan päästy tekemään näiden kahden viikon aikana!

Tänä vuonna JAPA ry rekrytoi siis neljä nuorta kahdeksi viikoksi työskentelemään. Meitä on siis Helmi, Helmi, Arttu ja Nelli. Meidän tehtävänä oli tuottaa somemateriaalia arjen ilmastoteoista, joita voidaan jo nyt tehdä Jyväskylässä. Tarkoituksena on siis saada ihmisiä toimimaan nyt eikä huomenna, ei siis jäädä odottelemaan.

Helmi kävelee luontopolun sillalla
Tourujoen luontopolku

Tässä kahden viikon aikana ollaan päästy kokeilemaan lastipyöriä, käymään luontopoluilla, kirppareilla, biokaasuasemalla, viljelypalstoilla ja paljon muuallakin! Tehtiin yhdessä aikataulu jokaiselle päivälle, jotta ehdittäisiin vierailla kaikissa kohteissa ja tehdä kaikki tarvittava kuvamateriaali valmiiksi. Liikuttiin kaikkialle pääasiassa pyörällä ja kävellen, mutta päästiin myös julkisen liikenteen ja biokaasuauton kyytiin.

Biokaasuasema, auto ja Arttu
Vierailu biokaasutankkausasemalla

Monena päivänä myös ilahdutettiin mataralaisia miellyttävillä tuoksuilla, jotka kulkeutuivat keittiöstä työpaikan käytäville. Kokattiin yhdessä yhteensä viitenä eri päivänä, aina vegaanista ja ympäristöystävällistä ruokaa! (Mikäli reseptit kiinnostavat, käy ihmeessä kurkkaamassa @japary- stooreja lähiaikoina!). Kokkaaminen oli tosi mukavaa ja joka kerta saatiin jotain herkullista aikaiseksi.

Ruoka-annos, jossa perunaa ja sienikastiketta
Sienikastiketta itse kerätyistä sienistä
Perunalepuskoja
Hävikkiperunamuusista perunarieskat

Kuvatusta materiaalista ja keräämästämme tiedosta me ollaan koottu visuaalisia Instagram -tarinoita ja -postauksia. Nämä meidän postaukset julkaistaan myöhemmin neljän viikon aikana eri teemojen alla: kulutus, liikenne, ruoka ja asuminen. Jokaiselle päivälle ollaan tehty jotain sisältöä. Postaukset tulee myös JAPAn Instagram-sivulle, joten kannattaa seurata, mikäli kiinnostaa, mitä ollaankaan saatu aikaan! Postausten tekemiseen on kulunut suurin osa työajastamme ja ollaan kehitytty niissä selvästi tässä kahden viikon aikana.

Nokkosia kulhoissa
Itsekerätyt nokkoset nokkoslettuja varten

Viimeisen päivän ohjelmassa meillä oli itsetehtyjen pizzojen syömistä ja Laajavuoren Seikkailupuistossa vierailua. JAPAlla on ollut superkivaa olla kesätöissä ja näistä kahdesta viikosta jäi meille kaikille tosi lämpimät muistot. Ollaan saatu vapaat kädet toteuttaa materiaalia ja olla luovia. Työpaikan ilmapiiri on ollut todella mukava ja kesätyötiimillä on ollut hauskaa toimia yhdessä. On voitu nauraa mokille ja palautetta on ollut helppoa antaa ja vastaanottaa. Eri paikoissa vieraileminen on ollut virkistävää ja välillä on huomannut itsekin oppineensa uutta. Työpäivät ovat olleet tasapainoisen kiireisiä ja rentoja. Suositellaan JAPAa työpaikkana siis ihan kaikille ilmastokysymyksistä kiinnostuneille nuorille!

Seitsemän henkilöä pöydän ääressä syömässä
Hymyilevät ihmiset valjailla ja kypärillä varustettuina seikkailuun lähdössä

Blogi: JAPAn puutarhassa on tilaa kasvattaa ja kokeilla

Vihanneksia viljelylaatikossa.

Maailmalla, lähellä ja kaukana, on käynnissä muutoksia. Luonnon kiertokulku yrittää parhaansa pysyäkseen perässä taustalla tapahtuvassa suuressa myllerryksessä. Yksittäiselle elämän puutarhurille nämä voivat olla vaikeita asioita käsittää. JAPAttaja puutarhureiden tehtävänä on tuoda esille arjen ratkaisuja ja kokeilla, millaisilla asioilla tähän myllerrykseen voisi vastata pienemmässä ja suuremmassa mittakaavassa. Kevään aikana lukijat ovat saaneet tutustua JAPAn puutarhureihin. Mutta mitä kaikkea on tapahtunut JAPAn puutarhassa?

Puutarhassa riittää monenlaista työtä. On kausia, jolloin sitä hoidetaan kahdessa vuorossa, ja kausia, jolloin puutarhurit saavat levätä. Tällöin tutkitaan siemenluetteloita, intohimoinen puutarhuri ei karta uusia kokeiluja tiukempaan juurtuneiden kasvustojen rinnalle. Osa sadosta saadaan nopeasti, ja joihinkin osiin on kylvetty monivuotisia kasveja juurtumaan syvemmälle. Harrastepuutarhureihin voi aina tukeutua vinkkien ja kasteluavun kanssa.

Korona iski varoitteluista huolimatta kuin halla herkälle kasvustolle. Kevätkautemme painottuu perinteisesti kohtaamisen kautta toteutettuihin yhteistyöprojekteihin. Kaiken tämän keskellä rikkaruohot olivat peittää kasvustot alleen, mutta puutarhurijoukkio kävi niiden kimppuun vahvoilla nyppäyksillä. Hyvin perustettu puutarha ei olosuhteiden heilahtelusta onneksi taannu kokonaan. Uusia taimia saatiin myös pian itämään, ja puutarhurit saivat pitää sormensa mullassa. Uusia kasveja on opeteltu hoitamaan niiden vaatimusten mukaan, ja onpa mukana myös vanhoja lajikkeita hieman uudenlaisella alustalla. 

Apunsa puutarhan hoitamiseen on tuonut tuleva puutarhuripolvi. Uudet ideat ja raikas näkemys tulevaisuuden puutarhasta motivoi opettelemaan uusia menetelmiä istutukseen, sekä tarkastelemaan lajivalikoimaa istutuslaatikon ulkopuolelta. Näitä nuoria meidän on muistettava kuunnella herkällä korvalla. Samalla rutinoitunut puutarhuri voi opettaa perustyötä – tunnistamaan hennot sirkkalehdet, kitkemään ja kastelemaan. ReWi Visions ja Astetta coolimpi ilmasto -hankkeissa on laadittu istutuskaavioita, sekä saatu seurata kasvua ja kukoistusta myös laajemmin Keski-Suomessa. Molemmissa hankkeissa puutarhurit ovat yhdistäneet voimiaan. ReWi-hankkeessa kuokkaa on käytetty Jyvässeudun 4H-yhdistyksen kanssa ja Cool-hankkeessa haravan varressa on ollut Nuorten Keski-Suomi ry.  Satokausi jatkuu molempien hankkeiden osalta vuoden 2021 puolelle. Astetta coolimpi ilmasto -hankkeessa vietetään kunnon sadonkorjuujuhlaa – uusi rahoitus Ympäristöministeriöltä varmistui juuri. Seuraavalla kasvukaudella käännetään katsetta maakuntavaikuttamisen ohella tuleviin kuntavaaleihin. Tästä kaikesta kiitos loistaville Keski-Suomen Ilmastotiimin nuorille. Teidän intonne, sitoutuneisuutenne ja asiantuntemuksenne on ollut avainasemassa vakuuttamaan rahoittajat toiminnan tärkeydestä.

Kasvien varttaminen on pitkäjänteistä työtä. Alkuvuosi on osoittanut, kuinka pitkäjänteinen työ alkaa tuottaa tulosta, kun asiaan uskoo, siemeniä on istutettu, ja taimia hoidettu usealla alustalla. Olemme aloittaneet yhteistyötä Jyväskylän yliopiston liikuntatieteiden tiedekunnan ja JYP Junioreiden kanssa. Projekti, jonka siemeniä on idätetty useamman vuoden ajan. Viimein olosuhteet kasvulle olivat suotuisat. Jo alku on osoittanut, että kasvualusta on nyt kohdillaan. Näin motivoituneen porukan kanssa on ollut helppo lähteä istuttamaan taimia kestävämmän ja terveemmän lasten ja nuorten urheiluharrastuksen eteenpäinviemiseksi seuratasolla. Syksyllä korjataan satoa toimenpiteiden merkeissä: kuinka jääkiekkoharrastusta ja harrastajien liikkumista saisi vietyä kestävämpään suuntaan arjen liikkumista tarkastelemalla. Tässä työssä päästään tekemään työtä monella tasolla, valmennuskäytäntöjen tarkastelusta yksittäisten seuralaisten toimintaan. Sadon tuottavuutta myös mitataan, Jyväskylä yliopiston tutkijat mittaavat toimenpiteiden vaikutuksia harrastajien suorituksiin. Oletuksena on, että arjessaan aktiivisella harrastajalla on paremmat mahdollisuudet kasvaa kestäväksi urheilijaksi tai kokonaisvaltaisesti terveemmäksi harrastajaksi. Tällä kasvustolla on kaikki mahdollisuudet juurtua syvään ja levitä laajalle.

On meillä istutettu myös oikeasti. Lasten Ryytimaa Tourujoen puiston yläpuolella alkaa vihertää. Kerhoa ei tänä kesänä järjestetty, mutta hallituksen voimin laatikoihin istutettiin kesäiloa. Kansalaistoiminnankeskus Mataran Aulapalvelun työntekijät toimivat apupuutarhureina huolehtien kastelusta kesän aikana. Satoa saa syksyllä korjata mielensä mukaan, lajitunnisteet löydät lapuilta puiden suojaverkkoihin kiinnitettyinä. Ennen syksyä kitkeminen  ja kastelukin on täysin sallittua!

Syksyllä JAPAn puutarhassa kasvatustyötä kohdennetaan entistä enemmän paikallisiin lajikkeisiin yhteistyössä Jyväskylän kaupungin kanssa. Tulossa on nuorten kanssa tuotettua tietoa siitä, miten me jyväskyläläiset voimme omalla osallamme vaikuttaa tulevaisuuteen omassa kotikaupungissamme. Ilmastotekoja Jyväskylässä -kokeilu odottaa tällöin myös sinun vinkkiäsi. Sitä odotellessa voit napsauttaa itsesi #pidäkyläsiistinä -kampanjaan. Viestin jakaminen on helppo, jo tänään toteutettava ilmastoteko.

Iloisella mielellä satokautta kohti! 

JAPAttaja Anna

Blogi: JAPAttajat uudella vuosikymmenellä – esittelyssä Jyry!

Jyry istuu kivellä metsässä

Tänään JAPAttajien esittelyvuorossa Jyry, JAPAn hanke- ja vapaaehtoistyöntekijä.

Saavuimme ihanaan satumetsään. Kertoisitko missä olemme? Miksi paikka on sinulle tärkeä?

Olemme Touruvuoren luonnonsuojelualueella. Muutin aikanaan maalta tänne kaupunkiin Jyväskylään, tuohon tosi lähelle. Näin Touruvuoren kotipihastani ja katsoin, että onpa hienon näköinen paikka ja lähdin katsomaan. Sitten löysin täältä ihan luontopolunkin. Tämä kaunis metsä on luonnonsuojelualuetta, eli ihan eri verrattuna talouskäytössä olevaan metsään. Vaikka en enää asu Palokassa, käyn täällä silloin tällöin, bussilla pääsee keskustasta. Tämä oli Jyväskylästä ensimmäinen luontokohde, jonka löysin ja johon ihastuin heti.

Mitä muuta elämääsi kuuluu metsän lisäksi?

Tällä hetkellä opiskelua aika paljon, opiskelen yhteisöpedagogiikkaa Humanistisessa ammattikorkeakoulussa. Ja sitten, miten sen nyt sanoisi, aktivismia tai aktiivisuutta näissä ympäristöasioissa. Se on melkeinpä kaikista päällimmäisin, jopa opiskeluakin keskeisempi, vaikka ei ehkä pitäisi olla niin. Luen myös tosi paljon kirjoja. Viime aikoina enimmäkseen tietokirjoja, mutta tykkään paljon myös kaunokirjallisuudesta, ja sen parissa kulutan aikaa.

Touruvuoren kuntoradan ja luonpolut opastekylttejä

Touruvuorelta löytyvät hyvät opasteet.

Miten päädyit JAPAan töihin?

Olin ensin työkokeilussa. Olimme juuri muuttaneet uudestaan Jyväskylään ja jotain tekemistä piti keksiä. Olin kuullut JAPAsta aikasemmin ja ajattelin, että onpa mielenkiintoista toimintaa. Päätin mennä kysymään, pääsisikö teille työkokeiluun ja heti otettiin innolla vastaan. Oli tervetullut ja arvostettu fiilis, se oli tosi kiva! Puolisen vuotta olin työkokeilussa ja tykkäsin hirveästi. Sain tehdä kaikkea mahdollista ja olla monessa mukana. Sitten alkoi Astetta Coolimpi Ilmasto -hanke ja Anna kysyi, haluanko tulla tekemään siihen taustaselvitystä ja sitä kautta työllistyin. Viime aikoina olen tehnyt hankkeessa tunteja silloin tällöin, ohjannut ilmastotiimiä.

Lisäksi vedän vapaaehtoisena JAPAn ilmapiiriä, joka on avoin keskustelupiiri ilmastonmuutoksesta. Nyt toiminta on tauolla, mutta toivottavasti syksyllä jatketaan. Ilmapiiri syntyi, kun IPCC:n 1,5 asteen raportti julkaistiin ja pohdimme, miten siitä noussutta keskustelua, mielenkiintoa ja innostusta voisi kanavoida rakentavasti. Ja käsitellä niitä tunteita ja ajatuksia, mitä se herätti. Siitä syntyi idea ilmapiiristä. Olin heti tosi innoissani ajatuksesta ja päädyin vetäjäksi.

Ja yleisöltä: mitä haluat saavuttaa tehtävässäsi?

Ilmapiiriä ajatellen, haluan kehittää itseäni dialogin vetäjänä ja keskustelijana. Ja nimenomaan rakentavan ja kaikkien ymmärrystä lisäävän dialogin luomisessa. Ja on myös hienoa, että voi tarjota muille kokemuksen ja mahdollisuuden keskustella. Hanketyötä ajatellen, haluan kehittyä kaikenlaisessa vaikuttamistoiminnassa ja sen edistämisessä.

Havupuumaisema

Yleisökysymys: Miten JAPAttajuus näkyy elämässäsi muutoin?

Kyllähän se muodostaa perustan elämälle, se vastuullisuuden ajatus. Se näkyy ihan jokapäiväisissä valinnoissa ja kriittisyydessä, millä tarkastelee totuttuja toimintatapoja monissa eri yhteyksissä. Esimerkiksi tuolla opiskelumaailmassa kriittisyyttä ja kyseenalaistamista tehdään yllättävän vähän. Sitä näkee luonnostaan asiat sen kautta. Ja tietysti vapaa-ajalla tykkään käydä metsässä ja henkilökohtainen luontosuhde on tärkeä. Toimin myös näiden asioiden puolesta vapaaehtoisena. Siitä on niin vilpittömän kiinnostunut, että sen parissa viihtyy.

Mitä haluaisit ihmisten tietävän JAPAsta?

JAPAlaiset ovat tosi omistautuneita kestävän elämäntavan edistämiselle. Luulen, että hirveän montaa työtä ei voi tehdä niin sydämellä, kuin tuota työtä tehdään. Se lähtee omista arvoista ja puhtaasti niiden edistämisestä. JAPA on myös kaikille avoin. Kaikki, ketkä asian tiimoilta haluavat jotain tehdä, ovat varmasti tervetulleita. JAPAn toiminta ei ole mitään turhantuntuista velvollisuuksien täyttämistä, vaan siellä pidetään vilpittömästi tärkeinä niitä asioita, joiden eteen toimitaan. Ja ylipäänsä se, miksi itsekin haluan työskennellä nimenomaan järjestökentällä, on se, että niiden ensisijainen päämäärä ei ole tehdä voittoa. Vaan tärkein juttu on edistää niitä asioita. Se on minusta tosi siistiä.

Jyry seisoo ison muurahaiskeon vieressä

Löydettiin ”pikkuinen” muurahaiskeko!

Villein kestävän elämäntavan haaveesi, jonka toteuttaisit heti, jos voisit?

Vaikea miettiä, mistä lähtisi liikkeelle – ajattelen, että sellainen kokonaisvaltainen muutos pitäisi saada aikaan. Että ihmisten arvostukset muuttuisivat tosi radikaalisti. Tällöin henkilökohtaisessa elämässä tärkeintä ei olisikaan enää se, että pystyy ostamaan jatkuvasti enemmän tavaroita, vaatteita ja elektroniikkaa, ja isompia asuntoja ja autoja. Vaan, että oikeasti on laadukkaita sosiaalisia suhteita ja henkilökohtainen luontosuhde, ja niitä arvostetaan. Arvojen muutos johtaisi siihen, että jatkuvasta talouskasvun tavoittelusta yhteiskunnassa luovuttaisiin ja resursseja alettaisiin kohdentamaan oikeasti tärkeisiin asioihin. Nykyisellään kaikkea toimintaa ohjaa ajatus, että tulosta pitää kasvattaa ja ihmisten kuluttaa koko ajan enemmän. Nämä arvot ovat johtaneet siihen, että kasvavassa määrin ihmiset masentuvat ja loppuunpalaminen lisääntyy Suomessakin, hyvinvointiyhteiskunnassa. Paradoksaalisesti työn tekeminen syö niitä hyvinvoinnin peruselementtejä, eli perhesuhteita, luontosuhdetta ja terveydestä huolehtimista. Arvostusten muutos pitäisi siis tapahtua. Se on radikaalia, eikä tapahdu tuosta vain.

Ja viimeisenä edellisen haastateltavan Johannan kysymys: Miten aiot yhdistää opiskelut ja ilmastoasiat – mitä haluaisit tehdä tulevaisuudessa?

Haluan edistää vaikuttamistoimintaa ja yhteiskunnallista ymmärrystä ja osallisuutta, esimerkiksi juuri ilmastoasioissa. Tämähän on voimakkaasti oikeudenmukaisuuskysymys, sillä ilmastonmuutoksen aiheuttajat ovat eri, kuin ne, jotka siitä kärsivät. Tässä puolustetaan oikeuksia ihmisarvoiseen elämään, ei pelkästään omia, vaan myös toisten. Toisaalta myös muun luonnon oikeuksia, joka ei pysty itseään puolustamaan. Siksi lähdin opiskelemaan yhteisöpedagogiikkaa, jotta osaa tukea tällaista ja edesauttaa kansanliikkeitä. Yhteisöosaaminen on tosi keskeistä, koska kaikkihan tapahtuu sen kautta. Yhteisöllisyys on iso voimavara tekemisen merkityksen ja asioiden saavuttamisen kannalta. Haluan toimia jatkossa kansalaistoiminnan kentillä.

Olet viimeinen haastateltava, joten haluaisitko lähettää terveisiä tai kenties jonkin haasteen yleisölle?

Ehkä voisi miettiä, mitä tässä koronaelämän järjestelyssä on sellaista, mistä voisi ammentaa kestävään elämäntapaan?

Jyry istuu kivellä metsässä. Handsfree on pyykkipojilla kiinni takissa.

Paljastetaan viimeisen haastattelun kunniaksi tee-se-itse-äänitysviritelmä!

Lämmin kiitos Jyrylle Touruvuoren ja satumaisen metsän esittelystä sekä meditatiivisesta haastattelusta!

Tämä oli tosiaan tältä erää viimeinen esittelymme. Voimia kevääseen ja palataan taas!

JAPAttaja Netta

Blogi: JAPAttajat uudella vuosikymmenellä – esittelyssä Johanna!

Johanna keinussa

Tänään JAPAttajien esittelyvuorossa Johanna, JAPAn ympäristöneuvoja.

Saamme ihastella kaunista keltaista taloa. Kertoisitko missä olemme? Miksi paikka on sinulle tärkeä?

Olemme Kinkomaalla Muuramessa. Paikka on tärkeä, koska kotini on täällä. Tällä hetkellä teen myös töitä kotona poikkeustilanteesta johtuen.

Mitä muuta elämääsi kuuluu kotoilun lisäksi?

Sen lisäksi olen myös kotona, heh! Olen viihtynyt täällä ihan hyvin nyt, kotona on mukavasti tekemistä myös vapaa-ajalle. Toisaalta on kiva päästä näkemään muitakin ihmisiä, kun kerran viikossa käymme ruokakaupassa. Sellaista pitkälti nyt. Tavallisessa arjessa on harrastuksia kodin ulkopuolella iltaisin. Olen erään marttayhdistyksen toiminnassa aktiivisesti mukana. Harrastan myös aktiivisesti ruokaa. Suunnittelen mitä ruokia laittaisin, puhun ruoasta ystävieni kanssa ja toki myös kokkailen. Erityisesti pidän erilaisten ruokien maistelusta.

Kissapatsas kivellä lumisateessa

Lumisateen ihmettelyä.

Miten päädyit JAPAan töihin? Mitä haluat saavuttaa tehtävässäsi?

Opiskelin Turun ammattikorkeakoulussa kestävän kehityksen koulutusohjelmassa ympäristösuunnittelijaksi ja tulin JAPAan harjoitteluun kymmenisen vuotta sitten. Japa kiinnosti, koska se tekee juuri sitä, mitä oltiin opiskeltu. Valmistumisen jälkeen minut otettiin töihin, olen ollut erilaisissa pätkissä ja projekteissa. Nyt viime joulukuussa minut vakinaistettiin, eli olen JAPAn kolmas vakituinen työntekijä. Haluan jakaa tietoa ihmisille siitä, miten elää tavallista arkeaan fiksummin ja sitä saankin tehdä.

Mitä haluaisit ihmisten tietävän JAPAsta?

Haluan tuoda esille, että JAPAlla ei ole mitään ”pääsykokeita”, että ketä toimintaamme saa osallistua. Kaikki voivat tulla toimintaamme mukaan, kiinnostus aiheeseen riittää. Ei tarvitse yrittää olla muuta mitä on. Tietenkin toimintamme ydintä on viestiä siitä, mikä se hyvä elämäntapa maapallon kannalta olisi. Emme kuitenkaan oleta, että jokainen sen mukaan eläisi tai ajattele, ettei saisi tulla mukaan toimintaan, jos ei tee niin.

Tervetuloa-kyltti ovessa

Yleisökysymys: Miten JAPAttajuus näkyy vapaa-ajallasi?

Tietenkin, kun on jatkuvasti kestävään kehitykseen liittyvien asioiden kanssa tekemisissä työn puolesta, se vaikuttaa myös siihen, miten elämää työajan ulkopuolella viettää. Esimerkiksi minkälaisia valintoja kuluttajana tekee, mitä asioita suosii ja mitä haluaa rahoillansa tukea. Auto on tietenkin biokaasuauto, ja siitä pidän kovasti! Kesällä ajattelin ottaa uuden yrityksen työmatkapyöräilyn suhteen, vaikka matkan vähän pitkäksi koenkin. Omakotitalossa asuminen ei ole välttämättä se paras ratkaisu kestävän kehityksen kannalta, mutta olemme esimerkiksi tehneet ympäristöystävällisiä energiaratkaisuja. Ja toki ne roskatkin lajitellaan, heh!

Pidämme molemmat reissaamisesta, mutta se ei tarkoita sitä, että pitää lähteä jonnekin kauas, vaan kotimaassakin on paljon nähtävää. Ihan samanlaisen irtioton ja kokemuksen sitä voi saada lähelläkin, kuin mitä monet ehkä lähtevät kaukaa hakemaan. Marttailussakin on vahvasti kyse yhteisten kokemusten tuottamisesta, ei tarvitse lähteä tekemään suuria asioita tai hankintoja, vaan ne pienetkin ovat yhdessä koettuna tärkeitä asioita. JAPAttajanakin voi siis olla ihan ”tavallinen ihminen”, ei tarvitse elää mitenkään äärimmäisesti.

Villein kestävän elämäntavan haaveesi, jonka toteuttaisit heti, jos voisit?

Tasa-arvoinen koulutus globaalisti.

Ja viimeisenä edellisen haastateltavan Annan kysymys: mikä on JAPAttajan ja marttailijan yhteneväisyys?

Aika paljonkin on yhteneväisyyksiä. JAPAlla korostetaan yhdessä tekemistä, otetaan kaikki mukaan ja pyritään löytämään vahvuuksia, sama on marttailussakin. Molemmissa organisaatioissa toimitaan samojen tavoitteiden äärellä. Martatkin hakevat vahvasti kohtuullisuutta, samoin JAPA. Näkökulmatkin ovat loppujen lopuksi aika samanlaisia, esimerkiksi ruoasta puhuttaessa. Marttojen tämän vuoden yksi ruokateema on kestävää ruokaa arkeen, ja sitähän JAPAkin hakee toiminnallaan.

Haluatko kysyä jotakin seuraavalta haastateltavalta?

Miten aiot yhdistää opiskelut ja ilmastoasiat – mitä haluaisit tehdä tulevaisuudessa?

Hymyilevä Johanna istuu penkillä pihassa

Lämmin kiitos Johannalle kotipihansa ja Kinkomaan esittelystä sekä riemukkaasta haastattelusta!

Ensi perjantaina ilmestyykin tältä erää viimeinen esittelymme,

JAPAttaja Netta

Blogi: JAPAttajat uudella vuosikymmenellä – esittelyssä Anna!

Anna istuu kivellä metsässä, koira kurkistaa takaa

Tänään JAPAttajien esittelyvuorossa Anna, JAPAn toiminnanjohtaja.

Saavuimme Annan, Lakun ja Papun kanssa polkua pitkin kauniiseen paikkaan. Kertoisitko missä olemme? Miksi paikka on sinulle tärkeä?

Olemme lähimetsässä. Täällä käymme vähintään viikoittain, mutta melkein päivittäin. Jyväskylässä on ihanaa, kun täällä on tosi hyvin lähimetsäkohteita, ei tarvitse lähteä mihinkään kauemmas. Itse olen löytänyt nämä, kun on ollut lemmikkejä. Useammassa sellaisessa paikassa käydään, joihin ei ehkä muuten olisi tullut lähdettyä. Tätä metsää ihmiset hyödyntävät paljon, vaikka tämä ei olekaan pinta-alaltaan kovin iso. Täällä käy luontokoululaisia ja päiväkotilaisia ja koiranulkoiluttajia kulkee paljon. Maastopyöräilijöitä näkyy myös ja jotkut kulkevat oikopolkuja metsän läpi. Ulkoilijoita riittää ja polut pysyvät talvellakin auki. Harvemmin täällä kuitenkaan törmää ihmisiin.

Mitä muuta elämääsi kuuluu metsäkävelyiden lisäksi?

Koiria ja hevosia. Käyn ratsastamassa ja auttamassa hevosten liikuttamisessa. Paljon painottuu ulkona olemiseen ja siellä liikkumiseen. Sitten myös vapaaehtoishommia ja improvisaatioteatteria. Sivutyönä teen näyttelijänkeikkaa Työpajateatteri Taivaltajissa. Draaman mahdollisuudet kasvatuksessa ja opetuksessa ovat lähellä sydäntä, tämän puolen koulutusta tulee päivitettyä säännöllisesti. Taiteen eri menetelmien opiskelu lisää omaa hyvinvointia, mutta tuo paljon hyötyä myös työelämään.

Koirat tutkivat metsää

Metsän täydeltä taikaa ja tutkittavaa.

Miten päädyit JAPAan töihin?

Olen aloittanut JAPAlla tammikuussa 2007. Jätepuolen kautta ajauduin hommiin. Roskat ovat minulle verenperintöä, isä oli kaatopaikalla töissä. Kaikki jäteasiat ja vanhan hyödyntäminen tulee pitkälti kotoa. Olin ollut pari vuotta kotipaikkakunnalla kunnan jäteneuvonnassa kesätöissä. Jyväskylän kaupungin ensimmäinen eskariprojekti alkoi 2005 ja olin siinä mukana. JAPAlla alkoi vähän sen jälkeen kaupungin kanssa yhteinen jäteneuvonta-hanke ja tulin siihen töihin. Sen hankkeen pohjalta lähti sitten muita yhteistyöprojekteja. Hallintopuolta olen tehnyt koko ajan ja vastuut ovat pysyneet pitkälti samana. Minulle on käynyt, niin kuin muillekin JAPAlaisille, että tänne jäädään.

Ja yleisöltä: Mitä haluat saavuttaa tehtävässäsi?

JAPAlla juurikin se arkipäiväistäminen on se juttu. Monella arjen kestävyyteen kasvamisen tie alkaa lajittelun kautta, vaikka se onkin valitettavasti hyvin pieni osa kokonaiskuvaa. Sitä kautta on kuitenkin hyvä lähteä avaamaan asiaa. Itse käytän paljon esimerkkinä biokaasua ja biojätteen lajittelua, sitä kautta voi johdattaa liikenteeseen, ruokaan, ruokahävikkiin, lajitteluun ja muuhun vastaavaan. Roskat ovat edelleen ehkä suurin juttu, jossa meitä lähestytään. Ja roskathan ovat hirveän mielenkiintoisia! Jätehuollon vaikuttamismahdollisuus on ihan mieletön. Kiitollinen olen, että niiden parissa on saanut työtä tehdä, ensin kaupungin ja nyt Mustankorkean kanssa. Ihanaa on ollut, kun olemme myös muita kestävän elämän teemoja pystyneet tuomaan laaja-alaisemmin esille rahoituksen ja yhteistöiden avulla. 

Tietysti olisi hienoa saada myös tässä Jyväskylässä tehtävää laajaa yhteistyötä esille ja toimia esimerkkinä muille. Voisimme olla mukana luomassa mallialuetta siinä, miten tämä maailma saataisiin raiteilleen. Ja, että se olisi ihmisten perusarki. Jyväskylässä ollaan siitä onnellisessa asemassa, että täällä on tehty todella paljon ja kokeiltu ennakkoluulottomasti. On ollut onneakin mukana, kun kunta on saanut rahoituksia, tästä on syntynyt esimerkiksi Resurssiviisas Jyväskylä. Parannettavaa toki riittää ja ympäristön kannalta ajateltuna vieläkin rohkeampiin päätöksiin olisi hyvä ryhtyä. Jos meillä ei ole tätä metsää, niin eihän meillä ole mitään muutakaan. Ehkä sen syvempi sisäistäminen on yhtenä tavoitteena. Että oikeasti muistettaisiin, mitä siellä biologian tunneilla on puhuttu.

Viljelylaatikoita pihalla

Kävimme myös Annan kodin takapihalla kurkkaamassa talvehtivaa ruukkuruusua, jonka JAPAlaiset ovat saaneet Jyryltä viime vuonna (Jyry esittelyssämme parin viikon päästä). Anna kuvaili, että ruukkuruusu kukkii ja kasvaa kauniisti – aivan kuin Jyryn aikana syntyneet ideatkin!

Yleisökysymys: Miten JAPAttajuus näkyy vapaa-ajallasi?

Edellisen haastateltavan Paulan kanssa on tästä hyvin samoja ajatuksia – itse on kasvanut tähän, ja elänyt kestävän elämäntavan elämää tajuamattaan. Tämä ei ole mitään ihmeellistä elämää. En koe, että mistään olisin luopunut, kun erilaisia valintoja arjessa on tehnyt. Jos ne nyt edes ovat olleet valintoja, elämää vain. Vuosien varrella olen oppinut työn kautta paljon enemmän ja laaja-alaisemmin. Liikkumisessa se näkyy siinä, että minulla on oma laatikkopyörä, jota tulee käytettyä paljon, sekä biokaasuauto. Tällaisiin ratkaisuihin on päässyt tutustumaan työn kautta ja olen kokenut ne sieltä tarpeellisiksi ja oikeiksi ratkaisuiksi. Sitten se näkyy ruokavaliossa. Itselläni on muita ruokavaliohaasteita, mutta meillä syödään vegaanipainotteisesti allergioiden sallimissa puitteissa. Lähiruokapiirien kautta on helppo elää kasvisten satokauden mukaan. Tutuilta tuottajilta ostetaan myös lihaa, mutta vähän sitä menee, kun seuraa määrissä terveyssuosituksia. Koen, että minun on ollut helppo muuttaa omaa käyttäytymistäni tiedon lisääntyessä, koska olen joutunut muuttamaan sitä muiden asioiden kanssa radikaalisti. Olen saanut hyvät valmiudet, eikä ole pelottava ajatus alkaa kokeilemaan erilaisia asioita. Se on antanut myös armollisuutta muita kohtaan. Lisäksi näkyy toki siinä, että pidän tavaroista huolta, huollan ja korjaan, jotta kestävät pidempään. Tämä on ollut normaalia arkea lapsesta saakka.

Mitä haluaisit ihmisten tietävän JAPAsta?

Että on olemassa taho, joka näiden asioiden kanssa tekee työtä tällä seudulla ja pystyy auttamaan. Toki käytettävissä olevat resurssit ovat jatkuva haaste, mutta tarvittaessa osaamme ohjata eteenpäin. JAPAlla tulee ensi vuonna 20 toimintavuotta, joten pitkän alueellisen historian kautta on myös verkostotietoa. Loistava yhteistyöesimerkki ovat lähiruokahankkeet, jossa meidän luokse tultiin ongelman kanssa, lähdimme yhdessä rakentamaan toimintaa ja pystyimme valmiina, vakaana ja arvostettuna organisaationa hakemaan rahoitusta. Eli taustaresurssia tällaiseen on, vaikka emme voi tietenkään luvata, että hanke saa rahoitusta. Mielellään lähdemme yhteistyöhankkeisiin mukaan näiden teemojen edistämiseksi. Niissä saa kohderyhmääkin ihan eri tavalla, kuin yksin tehdessä.

Niin ja, me ollaan vaan niin hyviä! Juuri menneillään olevaa sidosryhmäkyselyn vastausta lainaten: ”Ideoita riittää, ja jos Japalla olis enemmän resursseja, niin luoja tietää mitä ne sais aikaan.” Kiitos vain vastaajalle, kuka olitkin.

Kukoistava ruusu ruukussaan

Kukintaa ja kasvua viime vuodelta.

Villein kestävän elämäntavan haaveesi, jonka toteuttaisit heti, jos voisit?

Palattaisiin liikkumisessa siihen aikaan, kun lentokone ei ollut ykkösvaihtoehto. Mentäisiin tavallaan nykypäivänä entiseen. Ja voitaisiin alkaa pitämään oikeasti sunnuntaita, ajatellen vaikka ruokavalion tai vastaavan suhteen. Miksi jokaista arkipäivää pitäisi elää, kuin se olisi juhlapäivä ja sunnuntai. Ne, mitä nykyisin katsotaan arkiruoiksi, olivat ne ennen sunnuntairuokia. Arki itsessään on ihana asia. Ei meidän tarvitse luopua tässä maailmassa ihan kaikesta, mutta kohtuullistaminen olisi tarpeen. Ja esimerkiksi teknologialla on omat hyvät puolensa, mutta sellainen ihmisluonteen jatkuva ”lisäälisää”, ”enemmänenemmän” ja vielä ”minäminä” päälle – onko se lisännyt hyvinvointiamme loppujen lopuksi?

Ja viimeisenä edellisen haastateltavan Paulan kysymys: Miten rentoudut?

Metsässä hevosen kanssa. Ja koirien. Pelkästään kosketus eläimeen rentouttaa, se ei vaadi mitään ja se antaa palautteen samantien. Silloin on pakko unohtaa mieltä vaivaavat asiat. Ihmisen mielentilat heijastuvat hevoseen helposti.

Haluatko kysyä jotakin seuraavalta haastateltavalta?

Mikä on JAPAttajan ja marttailijan yhteneväisyys?

Anna koira sylissä

Lämmin kiitos Annalle, Lakulle ja Papulle Kuokkalan lähimetsän ja asuinalueen esittelystä sekä herkästä haastattelusta!

Ensi viikolla blogi ilmestyy jo torstaina pääsiäisen kunniaksi,

JAPAttaja Netta

Blogi: JAPAttajat uudella vuosikymmenellä – esittelyssä Paula!

Paula keväisissä maisemissa leikkipuistossa

Tänään JAPAttajien esittelyvuorossa Paula, JAPAn koordinaattori.

Saavuimme Paulan ja Väinön kanssa ihanaan ulkoleikkipaikkaan. Kertoisitko missä olemme? Miksi paikka on sinulle tärkeä?

Olemme Anttonin leikkipuistossa Lohikoskella, Palokkajärven rannalla. Tämä on kaupungin ylläpitämä puisto, tosi kaunis paikka. Tässä tulee käytyä aika paljon ympäri vuoden. Kävimme tässä rannalla usein jo ennen Väinön syntymää ja tietysti Väinön kanssa olemme sitten käyneet tässä leikkipuistossa. Asumme kävelymatkan päässä Tourujoen rannassa. Meiltä tullessa saa hyvän kävelylenkin, ensin Tourujoen vartta tähän Palokkajärven rannalle, ja sitten jatkaen aina tuonne Tyyppälänlahteen saakka. Vaikka olemme lähellä keskustaa, on tämä kuitenkin hyvin puistomaista ja metsäistä aluetta. Tuntee olevansa luonnon helmassa kaupungissa. Tykkään tosi paljon tästä puolesta Jyväskylää.

Mitä muuta elämääsi kuuluu leikkipuistoilun lisäksi?

Töissä käyminen ja vapaa-ajalla sitten yhteistä tekemistä. Ulkona olemme mahdollisimman paljon. Kesällä käydään kalassa ja veneillään. Tykkäämme retkeilystä ja luonnossa olemisesta. Haluamme Väinöllekin opettaa, että kävely ja pyöräily ovat luonteva osa arkea. Meillä on biokaasuauto, jota kuitenkin käytämme aika vähän, koska asumme lähellä keskustaa, eivätkä työmatkat sitä välttämättä vaadi.

Hiekkaranta ja jäässä oleva järvi

Leikkipuisto sijaitsee aivan Palokkajärven rannalla. Kuvan vasemmalle puolelle jää joutsenpariskunnan perinteinen pesimispaikka – näyttäytyipä uljas pari meillekin.

Miten päädyit JAPAan töihin? Ja yleisöltä: mitä haluat saavuttaa tehtävässäsi?

Tänä keväänä tuli itseasiassa kymmenen vuotta JAPAlla täyteen. Tulin alunperin silloisen koordinaattorin äitiysloman sijaiseksi ja sen jälkeen olen tehnyt JAPAlla useita sijaisuuksia ja välillä ollut muuallakin töissä. Muutama vuosi sitten JAPAlla aukesi vakipaikka ja minut vakinaistettiin tuolloin.

Omalta osaltani olen ollut mukana kehittämässä JAPAn toimintaa. Ylipäätään haluan kasvattaa tietoisuutta ympäristöasioista ja vahvistaa viestiä, ettei tämä ole mitään kovin ihmeellistä, vaan ihmisten arkipäivää. Joskus häiritsee, kun nämä asiat nähdään erillisinä – ihmisillä on se oma arki ja sitten erikseen tehdään uhrauksia ympäristön hyväksi. Se on kuitenkin osa elämää ja valintoja, eivät mitään suuria uhrauksia. Enemmänkin tiedostamatonta toimintaa. Esimerkiksi pyöräily on useimmiten vain helpompi tapa liikkua. Toivoisin näiden asioiden juurruttamista meidän ympäristöviestinnällä. JAPAssa meillä onkin ajatus kestävän elämäntavan arkipäiväistämisestä.

Yleisökysymys: Miten JAPAttajuus näkyy vapaa-ajallasi?

Aikaisemmin ehkä enemmänkin sellaisena paasaamisena lajittelusta ja muusta, mutta nyt se on lieventynyt. Olen huomannut, ettei se välttämättä edistä asiaa yhtään. Kyllähän se vieläkin nostaa päätään ja toki kotona olen lajitteluasioista tarkka. Valinnat tulevat hyvin luonnostaan, ei tarvitse erikseen ajatella, että säästänpä luontoa ja menenpä kävellen. Joskus, jos ostan jotain, saatan tuntea piston sydämessäni, mutta lohduttaudun sillä, että kulutuksemme on muutoin hyvin pientä ja esimerkiksi ostamaani vaatetta käytän yleensä useita vuosia siitä eteenpäin. Nuuka elämäntapa on luontaista, koska tavaroiden ostaminen ei tuo millään lailla onnea, pikemminkin vähentää sitä. Se on oikeastaan kääntynyt päinvastoin, että mielihyvää tuottaa vähäinen kulutus tai vaikkapa ruokahävikin minimointi. Oikeastaan voisin sanoa, että elän niin kuin opetan. Yhdessä asiassa voisin kyllä skarpata enemmän – olemme sekasyöjiä, vaikka kasvispainotteisesti mennäänkin. Suosimme kuitenkin lähituottajia lihatuotteissa.

Kiipeilyteline ja liukumäki leikkipuistossa

Mitä haluaisit ihmisten tietävän JAPAsta?

Nykyään JAPA tunnetaan kestävän elämäntavan asiantuntijana jo ehkä hieman paremmin kuin ennen. Edelleen kuitenkin törmää siihen, etteivät ihmiset tiedä JAPAsta. Teemme paljon ostopalveluna töitä, joten vaikka olemme paljon esillä esimerkiksi esikouluissa ja eppuluokilla, niin emme tee sitä JAPAlaisina. Ja niin sen kuuluukin mennä, kun palvelu ostetaan meiltä. Mutta toivoisin ihmisten mieltävän meidät alueellisena asiantuntijana, jolta voi tarvittaessa kysyä neuvoa.  

Villein kestävän elämäntavan haaveesi, jonka toteuttaisit heti, jos voisit?

Varmaan sellaista järkeä ihmisten päihin. Jos olisi taikasauva, jolla pääsisi rahan ahneudesta ja asioita tehtäisiin järkevästi ja kestävästi, siitä olisi kaikille etua. Ajattelen, että hyvinvointia voidaan saavuttaa myös kestävästi. Jälkiviisaus on helppoa, mutta onhan ilmastonmuutoksesta puhuttu jo 1800-luvun lopussa. Jos silloin olisi ymmärretty keksiä keinot saastuttamisen ehkäisemiseksi, tasavertaisella ja kestävällä elämäntavalla olisi pystytty saavuttamaan myös hyvinvointia. Sanotaan, että nykyinen tilanne on ollut hyvinvoinnin hinta, mutta onko tämä yltäkylläisyys kuitenkaan tarpeen, vähempikin riittäisi. Tekisi mieli kääntää aikaa taaksepäin ja tämän hetkisellä tiedolla tehdä aiemmin tapahtuneet asiat toisin. Yksittäisenä esimerkkinä vaikka merten muovit – jos muovin keksimisen aikaan olisi ymmärretty, että se voi olla myös ongelma, ja olisi kehitetty kierrätysjärjestelmä jo siinä vaiheessa. Paperiahan on kierrätetty jo 20-luvulta asti, muoville olisi voinut tehdä saman.

Ja viimeisenä edellisen haastateltavan Netan kysymys: Mitä uutta sisältöä kestävä elämäntapa on tuonut elämääsi?

Jos ajatellaan JAPAn näkökulmasta, niin lastipyörät ovat sellainen hauska tuttavuus, mikä ei ehkä olisi muutoin tullut tutuksi. Yleisesti ottaen, ikä on ehkä tuonut perusarvojen äärelle ja arvostaa erilailla esimerkiksi yhdessä oloa ja nukkumista.

Haluatko kysyä jotakin seuraavalta haastateltavalta?

Miten rentoudut?

Hymyilevä Paula aurinkoisissa maisemissa

Lämmin kiitos Paulalle ja Väinölle Anttonin leikkipuiston ja Lohikosken esittelystä sekä Paulalle rehellisestä haastattelusta!

Ensi perjantaihin,

JAPAttaja Netta

Blogi: JAPAttajat uudella vuosikymmenellä – esittelyssä Netta!

Netta istuu takapihalla aurinkoisessa säässä

Tänään JAPAttajien esittelyvuorossa Netta, JAPAn hallituksen varajäsen ja projektityöntekijä. Netta, eli minä, olen näiden haastattelujen toteuttaja, siis tähän asti ollut kysyjän roolissa ja kameran takana. Käännetään nyt asetelma hetkeksi toisinpäin.

Lempipaikkasi ja miksi se on sinulle tärkeä?

Oma takapiha. Siihen on helppo mennä happihypylle heti aamusta ja päivän aikana. Teen töitä kotona – ja välillä myös takapihalla, esimerkiksi materiaaleja lukiessa. Hommat luistavat paremmin happihyppelyjen siivittämänä!

Mitä muuta elämääsi kuuluu?

Töiden lisäksi tärkeä osa arkeani ovat erilaiset vapaaehtoistyöt. Äskettäin tuli täyteen 10 vuotta eri yhdistysten hallitustoiminnassa mukana oloa ja sillä tiellä jatkan edelleen. Vapaaehtoistyö antaa elämään hirmuisesti kaikkea hyvää! Lisäksi opiskelen avoimessa yliopistossa bio- ja ympäristötieteitä ja olen kirjaston vakioasiakas – rakastan lukemista. Meillä on ihana lähikirjasto Kuokkalassa ja kirjastoauto käy pihassamme joka viikko (paitsi nyt poikkeusolojen vuoksi). Ulkoilen myös paljon, metsä- tai järvenrantakävely antaa parasta vastapainoa arjen touhuihin. Arvostan ja tarvitsen paljon ”hyggeilyä” arkeen.

Kahvimuki aurinkoisella terassilla

Kupponen kuumaa maistuu hyvin ulkosalla.

Miten päädyit JAPAn hallitukseen ja työntekijäksi?

Muutin viime syksynä Jyväskylään ja hain JAPAan ensin töihin, jonka jälkeen osallistuin syyskokoukseen, jossa tulin valituksi hallitukseen. Työpaikka ja rahoitus varmistui loppuvuodesta, työt aloitin tammikuun alussa. Alunperin ”löysin” JAPAn ollessani tutustumassa Kansalaistoiminnankeskus Mataraan – tutkailin vaikuttuneena Mataran esitettä, josta selvisi, että keskuksella toimii 30 yhdistystoimijaa! Ympyröin sieltä muutaman itseäni kiinnostavan yhdistyksen, ensimmäisenä soitin JAPAn toiminnanjohtajalle ja sillä tiellä ollaan. Enpä ole aiemmin ollut niin sydämellisessä ja innokkaassa työhaastattelussa. JAPAn yhteisö on uskomattoman avoin ja ymmärtäväinen erilaisille ihmisille ja tilanteille. Kiitollisena saan kuulua tähän joukkoon.

Mitä haluaisit ihmisten tietävän JAPAsta?

JAPAn toimintoihin tutustuessa olen saanut aina uudelleen yllättyä toimintojen laajuudesta, vaikka palettia pyörittävä porukka on pieni! Pelkästään vuosittaisiin yhteistyöprojekteihin kuuluvilla ympäristö- ja liikennekasvatuksella on vuosien varrella kohdattu 20 000 esi- ja alkuopetusikäistä lasta. Erilaisten hankkeiden avulla on saavutettu pysyviä toimintoja, esimerkkinä lähiruokaringit. Lastipyörälainaamo on laajuudessaan ainoa laatuaan ja se onkin saanut tunnustusta: vuonna 2016 valtakunnallinen Vuoden pyöräilyteko -tunnustus ja vuonna 2018 esimerkkitoimenpiteenä Euroopan liikkujan viikon parhaiden käytäntöjen oppaassa. JAPA tekee pienesti isoja asioita!  

Hymyilevä Netta kahvikuppi kädessä terassituolissa

Villein kestävän elämäntavan haaveesi, jonka toteuttaisit heti, jos voisit?

Palauttaisin ja juurruttaisin maailman ja ihmiset perusasioiden äärelle. Kun elämä koostuu läsnäolosta, kiitollisuudesta, kohtuullisuudesta ja yhteyden kokemisesta, ei ole tarvetta sirkushuveille. Samalla tärkeille asioille on aina aikaa. Kun ihminen toimii tästä olotilasta käsin, hän automaattisesti kohtelee itseään, muita ja luontoa kunnioittavammin. Silloin ratkaisut eivät ole luopumista, vaan aitoa ja rikasta elämää.

Uskon, että tämä yhteiskunnassa oleva poikkeustilanne herkistää juurikin näiden perusasioiden äärelle. Toivon, että toimintojen normalisoituessa, voisimme samalla herkkyydellä ja tarmolla jatkaa muiden muassa ilmastokriisin ratkaisemista. Voisimme tehdä jokainen tahollamme, sekä yhteiskunnallisesti, kaikki tarvittavat toimenpiteet pallomme pelastamiseksi, jo tänään. Yhdessä meillä on mahdollisuus saavuttaa suuria asioita.

Yleisökysymys: Miksi sinä olet JAPAttaja? Mitä haluat saavuttaa tehtävässäsi?

Ympäristöasiat ovat olleet minulle aina tärkeitä. Kuitenkin vasta viime vuosien huiskeet elämässäni ovat luoneet edellä kuvatun maadoittumisen kohdalleni ja silmät ovat oikeasti auenneet. Paljon olen osannut tehdä ympäristön säästämisen eteen aiemminkin, mutta paljon olen myös tietämättömänä ja itsekkäänä tehnyt ympäristöä tuhoavasti. Moni varmasti samaistuu tähän ja se on inhimillistä tässä ajassa, kun ilmastokriisiä ei käsitellä kriisin tavoin. Nyt elämä johdatti minut JAPAan ja täältä käsin saan vaikuttaa asioihin. Yksilön vastuun lisäksi haluan korostaa yhteiskunnallista vastuuta ja linjausten tarpeellisuutta. Päätöksiä täytyy alkaa tekemään maapallon hyvinvointi edellä, jotta säilytämme hyvinvoinnin ja elämän myös tulevaisuudessa.

Viimeisenä edellisen haastateltavan Martin kysymys: Suomessa on usein syyllistävä keskustelukulttuuri, joka johtaa siihen, etteivät ihmiset innostu ja ryhdy tekoihin. Mitkä tekijät koet tärkeiksi syyllistävän keskustelukulttuurin vähentämiseksi?  

Näen, että tämä on iso ongelma ilmastoon liittyvässä ja monessa muussakin keskustelussa. Syyllistäminen ja syyllistyminen vievät turhaan voimavaroja toimimiselta. Toivoisin ”armahdusta” ihmisille tehdyistä ja tekemättömistä asioista – niillehän ei enää mitään voi – ja mahdollisuuden aloittaa puhtaalta pöydältä. Heitetään siis heristävä sormi romukoppaan, pysytään avoimena ja rauhallisena, katsotaan peiliin ja pohditaan, mitä minä voin tehdä ja sitten tehdään se. Samalla tarvitsemme yhteisesti oikeaa ja konkreettista tietoa, koviakin linjauksia ja tekoja. Ja muiden kannustamista!

Haluatko kysyä jotakin seuraavalta haastateltavalta?

Mitä uutta sisältöä kestävä elämäntapa on tuonut elämääsi?

Kahvikupin korvan läpi otettu kuva, jossa Netta istumassa

Nyt siirryn takaisin toimittajan rooliin ja ensi perjantaina jatketaan!

JAPAttaja Netta