Blogi

Blogi: JAPAttajat uudella vuosikymmenellä – esittelyssä Pirjo!

Tänään JAPAttajien esittelyvuorossa Pirjo, JAPAn hallituksen tällä hetkellä pitkäaikaisin jäsen.

Kertoisitko missä olemme? Miksi paikka on sinulle tärkeä?

Olemme Hippoksella jäähallissa. Tämä on Jyväskylän ensimmäinen jäähalli. Olen aloittanut jääkiekkotuomarin uran 70-luvulla. Olen aina ollut joukkueurheilija tai seurassatoimija. Pelasin jalkapalloa parikymmentä vuotta ja jonkin aikaa myös kaukalo- ja jääpalloa. Sieltä ajauduin jääkiekon puolelle. Olin ensimmäinen nainen, joka suoritti erotuomarikortin. Siihen aikaan pelattiin kaukalossa taivasalla ja muistiinpanot tehtiin paperille lyijykynällä. Maalituomarit seisoivat maalin takana maassa tai korokkeella, että näimme kiekon. Sitten tämä halli tuli vuonna -82 ja olimme ihan ihmeissämme, kun ei tarvinnut palella ulkona. Täällä olen viettänyt kaiken vapaa-aikani yli 40 vuoden ajan – on ollut yöturnauksia, viikonloppu- ja arkipelejä, parhaimmillaan seitsemänä päivänä viikossa. Nyt olen vähentänyt pelien määrää. Teen peleissä ajanottoa enää kerran tai pari viikossa.

Mitä muuta elämääsi kuuluu hallielämän lisäksi?

Menen usein viikonloppuna mökille ja siellä tulee liikuttua luonnossa. Lapset ovat jo isoja, joten heitä ei tarvitse enää kuskata treeneihin. Välillä on hyvä vain olla tekemättä mitään.

Haastatteluhetkellä halli oli tyhjillään, mutta Pirjo on tottunut työskentelemään pelin tiimellyksessä. Pelien määrää hän ei ole laskenut, mutta tuhansia niitä on jo kertynyt. Edelleen hallille on kiva tulla – se on elämäntapa.

Miten päädyit JAPAn hallitukseen?

Rakensimme Nenäinniemeen omakotitalon ja ajauduin siellä vanhempaintoimikuntaan ja asukasyhdistykseen. Alueella oli päiväkoti ja koulu, toiminta oli tuolloin hyvin perhekeskeistä. Kaikki tunsivat toisensa ja teimme paljon asioita yhdessä. Järjestimme tapahtumia, mm. hiihtokisoja ja siivoustalkoita. Asukasyhdistyksen kautta tulin JAPAn hallitukseen, edustamaan aluettamme. Onkohan tämä nyt kolmastoista vai neljästoista vuosi hallituksessa. Olen myös kunniajäsen.

Tähän väliin edellisen haastateltavan, eli Marikan kysymys: Miten JAPAn toiminta on muuttunut sinä aikana, kun olet ollut mukana toiminnassa?

Toiminta on lähtenyt pienillä eväillä liikkeelle, kaikki tehtiin talkoilla. Alkuaikoina oli vain kirjeposti, ei ollut sähköisiä medioita. Tiedotteet laitettiin jakoon niille asukasyhdistyksille, joiden osoite tiedettiin. Sana kiersi, jos joku tunsi jonkun. Myöhemmin meillä oli kaupungin sivuilla oma palsta, missä näkyi työntekijöiden tiedot ja muuta. Jyväskylän lehteen saatiin ilmoituksia tapahtumista. Siihen nähden kaikki on muuttunut, nykyisin tiedonsiirto ja jakaminen on paljon helpompaa. Ihmiset ovat alkaneet enemmän kiinnostumaan toiminnasta. Nykyisin on työntekijöitä enemmän. On tullut uusia ideoita, nämä pyöräjutut ja lainaamot. Maan rajojen ylittävä toiminta on jotain sellaista, mitä ei osattu kuvitellakaan.

Ensin jäähallilla oli yksi kioski, josta sai kuumaa mehua ja kahvia. Nykyään jäähallin pitkä käytävä on täynnä oheistoimintaa.

Mitä haluaisit ihmisten tietävän JAPAsta?

Sen, että JAPAsta voi kysyä neuvoa. Mitähän sinne nettisivuille pitäisi laittaa, että ihmiset löytäisivät tämän. Voisi olla vaikka samanlainen neuvontapaikka kuin Martoilla on. Ihmiset voivat kysyä, mihin tämän jätteen voisi laittaa, korjausompelusta, verkostoista, arkisista asioista.

Villein kestävän elämäntavan haaveesi, jonka toteuttaisit heti, jos voisit?

Meillä ihmisillä on jo kaikkea. Voisimme ajatella luovasti – miten jo olemassa olevilla asioilla ja esineillä voisimme toteuttaa puuttuvan lenkin. Tai voisiko tarpeen toteuttaa jotenkin toisin. Samaan lopputulokseen voidaan päästä menemättä ensimmäiseksi kauppaan.

Ja viimeisenä yleisökysymys: Miksi sinä olet JAPAttaja? Mitä haluat saavuttaa tehtävässäsi?

Kierrätys kiinnostaa ja haluan saada asioita yhdessä tehtyä ja muutettua. Toivon, että ihmiset oppisivat enemmän lajittelemaan ja kierrättämään.

Haluatko kysyä jotakin seuraavalta haastateltavalta?

Mikä lintu haluaisit olla?

Lämmin kiitos Pirjolle jääkiekkomaailman esittelystä ja historian täyteisestä haastattelusta!

Ensi perjantaihin,

JAPAttaja Netta

Blogi: JAPAttajat uudella vuosikymmenellä – esittelyssä vpj. Marika!

Tänään JAPAttajien esittelyvuorossa Marika, JAPAn hallituksen varapuheenjohtaja.

Olimme äsken veden solinan, tai suorastaan kuohun, äärellä. Kertoisitko missä olimme? Miksi paikka on sinulle tärkeä?

Korkeakoskentiellä virtaa Korkeakoski, jonka vesi tulee Köhniöjärvestä ja virtaa Korkeankoskenlahdelle Jyväsjärveen. Se on suosittu valokuvauskohde. Monet menevät varta vasten kuvaamaan, toiset kulkevat muuten ohitse ja pysähtyvät. Kaunis luontokohde mielestäni.

Olen elänyt lapsuuteni Ristonmaalla, missä meillä oli vanha navetta ja muuta. Nyt sieltä on vuosikymmenten varrella purettu vanhoja rakennuksia ja uutta tullut tilalle, teitä on rakennettu ja kaupunki levinnyt. Sieltä ei tullut mieleen paikkaa, joka olisi verrattavissa vanhaan valokuvaan. Koskella taas miljöö on pysynyt samana, ainoastaan luonto on aina vähän eri näköinen. Ja tiesin, että sinulle tämä kaupunki on uusi, että kiva päästä näkemään jotain perinteisestä poikkeavaa.

Mitä muuta elämääsi kuuluu?

Nyt aloitan elämää työttömänä työnhakijana. Olin työllistettynä Työttömien opintorahaston sihteerin tehtävään, jossa pääsin paljon mielenkiintoista oppimaan ja kokemaan. Paljon olen yhdistystoiminnassa mukana. Koira on kotona kaverina ja muuten asun itsekseni. Mielestäni tavallista tylsää arkielämää ei pidä aliarvioida.

Kosken kauneuden jälkeen siirryimme tekemään haastattelua Alvar Aalto -museolle Cafe Alvariin, jossa vietettiin (haastattelupäivänä 4.2.) Alvar Aallon 122-vuotis syntymäpäiviä kakkukahvikekkereiden muodossa. Kiitos Marikalle ideasta! Tietysti kävimme myös näyttelyn puolella, joka oli ihana! Näyttely Konsulin kalusteita ja muita lahjoituksia Alvar Aalto -museon kokoelmaan on avoinna 16.2. saakka. (lupa kuvan käyttöön kysytty museolta)

Miten päädyit JAPAn hallitukseen?

Kolme vuotta sitten olin ensimmäisen kerran kevätkokouksessa. Osallistujia oli paljon ja hallitukseen enemmän tulijoita kuin tarvitsisi – huomasin, että täällä on tehty jotain oikein. Silloin jäi hirveän hyvä mielikuva. Sen jälkeen pyrin aina tulemaan kevät- ja syyskokouksiin. Loppuvuodesta 2018 minua ehdotettiin hallitukseen, tulin valituksi, ja sillä tiellä nyt sitten ollaan. Tosiaan nyt viime kokouksessa minut valittiin varapuheenjohtajaksi. Vähän jännittää, mutta koen, että JAPA on kuitenkin hyvin johdettu järjestö, jossa uskaltaa vastuuta ottaa vastaan.

Mitä haluaisit ihmisten tietävän JAPAsta?

Ensinnäkin sen, että JAPAn jäseneksi voi liittyä kuka tahansa, eikä tarvitse maksaa jäsenmaksuja. Jäsenenä saa sähköpostitse tiedotteita ja kuulee mitä kiinnostavaa sillä rintamalla Jyväskylän alueella tapahtuu. Toimintaan on helppo lähteä mukaan, ei tarvitse sitoutua mihinkään, mutta toki, jos on kiinnostunut vastuullisista tehtävistä, on niihin helppo päästä mukaan ihan tavallisena tallaajana. Yhdessä voi pohtia, miten omassa elämässään voisi toimia, ettei ainakaan ympäristölle ole haitaksi ja mieluummin hyväksi.

Villein kestävän elämäntavan haaveesi, jonka toteuttaisit heti, jos voisit?

Kierrätysmahdollisuudet ovat Jyväskylässä parantuneet huomattavasti, mutta toivoisin vielä toimivampaa infrastruktuuria yhteiskunnan puolelta. Järjestelyt pitäisi tehdä sellaisiksi, ettei edes ajattelisi elävänsä kestävän kehityksen elämäntapaa. Olisi ihanaa, jos pakkaukset olisivat uusiokäytettäviä. Voisi mennä omaan lähikauppaan pyykinpesuainepakkausta täyttämään. On selvää, että enemmistöä ei saada varta vasten lähtemään ekokauppaan. Hyvään suuntaan ollaan kuitenkin koko ajan menossa. Hyvänä esimerkkinä ovat nämä meneillään ja suunnitteilla olevat lajitteluun liittyvät kokeilut.

Sitten yleisökysymys: Miksi sinä olet JAPAttaja? Mitä haluat saavuttaa tehtävässäsi?

Iloisin mielin olen toimintaan mukaan tullut. Tässä on päässyt tutustumaan mukaviin ihmisiin, saanut syvällisempää tietoa aiheesta, ehtinyt oppia kaikenlaista ja saada perspektiiviä asioihin. Konkreettisesti haluaisin omaan taloyhtiöön vähän rotia. Enimmäkseen kierrätys pelaa, mutta tarvittaisiin ihan jokainen osallistumaan ja lajittelemaan oikein.

Ja viimeisenä edellisen haastateltavan, eli puheenjohtaja Hetan, kysymys: Minkä yksittäisen haasteen, ison tai pienen, haluaisit heittää JAPAlle toteutettavaksi lähitulevaisuudessa?

Tämä on vaikea, JAPA on tähän saakka ollut niin mallisuorittaja. Ehkä toiminnan avaamista ihmisille. Itse olin ollut kokouksissa muutaman kerran, kunnes selvisi, että kuka tahansa voi liittyä jäseneksi, eikä se edes maksa mitään. Lisää rivijäseniä, jonka myötä suoraan sähköpostiin tulevat tiedotteet tavoittaisivat paremmin. Näkyvyyttä ja vapaaehtoistoimintaa enemmän. Tämä on yhtä lailla haaste hallitukselle ja meille kaikille.

Haluaisitko kysyä jotain seuraavalta haastateltavalta?

Miten JAPAn toiminta on muuttunut sinä aikana, kun olet ollut mukana toiminnassa?

Lämmin kiitos Marikalle kosken esittelystä, museovisiitistä ja syväluotaavasta haastattelusta!

Ja hyvää ystävänpäivää! <3

Ensi perjantaihin,

JAPAttaja Netta

Blogi: Saammeko esitellä – JAPAttajat uudella vuosikymmenellä!

Ensimmäisenä JAPAttajana esittelyssä Heta, JAPAn hallituksen puheenjohtaja.

Saavuimme juuri metsäpolkua pitkin valtavan upean maiseman äärelle, kertoisitko mihin? Miksi paikka on sinulle tärkeä?

Lähdimme liikkeelle Kivilammen asutusalueelta ja tulimme Savonmäelle. Nyt maisema sekoittuu harmauteen, mutta selkeällä säällä erottuu hyvin järvimaisemat, Päijänteen Leppävesi. Olen kotoisin Laukaan kunnasta ja Leppäveden kylältä, joten Leppäveden rantamaisemat ovat tuttuja lapsuuden maisemia. Muutin Kivilammelle 2005 ja siksi näissä maisemissa on tullut usein käytyä ihastelemassa Leppävettä Savonmäen päältä. Savonmäki on vaajakoskelaisille tuttua seutua lähivirkistys- ja liikuntapaikkana. Talvisin metsäpolkuja pitää auki koiranulkoiluttajat ja satunnaiset geokätköilijät. Metsäluonto yleensä, ja tällä hetkellä Kivilammen lähimetsät ovat minulle ”akkujen lataus” ja turvapaikka, koska olen kasvanut ja elänyt aina metsän keskellä. 

Mitä muuta elämääsi kuuluu metsän lisäksi?

Olen aktiivinen yhdistys- ja vapaaehtoistoimija. JAPAn lisäksi olen mukana Luontoliiton Keski-Suomen piirin (Kessu) ja Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piirin hallitustyöskentelyssä. Olen mukana myös Jyväskylän ilmastotoimintaryhmässä, joka perustettiin syksyllä 2018. Ryhmä on kaikille avointa kansalaistoimintaa, joka taistelee sekä paikallisesti että globaalisti ilmastokriisin ehkäisemiseksi. Haluan mainita vielä Eetti Jyväskylän, joka on Eettisen kaupan puolesta ry:n paikallinen toimintaryhmä ja etsii jatkuvalla haulla vapaaehtoistoimijoita Jyväskylän seudulle.

Luontomaisemat ovat minulle rakkaita, mutta esimerkiksi kuvan maiseman voisin jättää mielelläni kokematta, jotta metsät säästyisivät avohakkuilta.

Miten päädyit JAPAn hallitukseen?

Osallistuin reilu pari vuotta sitten yhdistyksen syyskokoukseen. Verkostoitumismielessä olin kiinnostunut kaikista paikallisista luonto- ja ympäristöalan yhdistyksistä, ja koska minulla oli jo kokemusta Luonto-Liiton sekä paikallisesta että valtakunnallisesta hallitustyöskentelystä, päätin uskaltautua samointein asettua JAPAn hallituksen puheenjohtajaehdokkaaksi. Olin tuolloin yhdistystoimijana kuitenkin suht tuore, joten en ollut ihan vielä hoksannut, ettei tänä päivänä yhdistysten hallituspaikat ole vapaaehtoistoimijoille niitä kysytyimpiä. Joten tuota ymmärrystä vasten olin valmistautunut hyvin esittäytymään, kuin työhaastatteluun menossa. Vailla ”haastajaa” tulin nopsaan valituksi ja tämän vuoden alusta alkoi kolmas vuosi JAPAn hallituksen peejiinä.

Mitä haluaisit ihmisten tietävän JAPAsta?

JAPA on Jyväskylän ja Keski-Suomen kestävän elämäntavan viestinviejä jo vuodesta 2001. Yhdistys tekee töitä ”tästä ikuisuuteen”, jotta kestävä elämäntapa leviäisi kunkin henkilökohtaiseen arkeen helposti omaksuttavina käytännön tekoina – ja kestävän kehityksen ydinsanoma toteutuisi tulevaisuudessa. ”Kestävä kehitys on ihmisen hyvinvoinnin turvaamista maapallon kantokyvyn rajoissa.”

Villein kestävän elämäntavan haaveesi, jonka toteuttaisit heti, jos voisit?

Palauttaisin luonnon itseisarvon. Ihmiskunnalta on päässyt karkaamaan itsestään selvä ajatus, että kaikki elämä, niin eloton kuin elollinenkin, on yksi yhtenäinen maapallon kokoinen eliöyhteisö.

Haluaisitko kysyä jotain seuraavalta haastateltavalta?

Minkä yksittäisen haasteen, ison tai pienen, haluaisit heittää JAPAlle toteutettavaksi lähitulevaisuudessa? Oma vastaukseni tähän kysymykseen on, että haluan kehittää JAPAn vapaaehtoistoimintaa entistä aktiivisempaan ja monipuolisempaan suuntaan.

Lämmin kiitos lumienkeli-Hetalle Vaajakosken Savonmäen esittelystä ja innovatiivisesta ajatusten vaihdosta vapaaehtoistyöhön liittyen!

Ensi perjantaihin,

JAPAttaja Netta

Blogi: Esittelemme JAPAttajat – mitä haluaisit tietää?

Ensi viikolla aloitamme JAPAn toimijoiden, eli tuttavallisemmin JAPAttajien, esittelyn blogisarjana. Aloitamme hallituksesta ja siirrymme sitten työntekijöihin. Uusi esittely ilmestyy tänne blogiin perjantaisin.

Haluaisitko tietää jotain JAPAttajista? Vielä ehtii laittaa kysymyksiä tulemaan sähköpostitse osoitteeseen netta.hamalainen(at)japary.fi.

Aurinkoa päivääsi ja ensi viikkoon!

Toivottaa JAPAttaja Netta

(Kuva: Pixapay)

Blogi: Keskisuomalaiset luontohelmet tutuiksi

Tiesitkö, että Keski-Suomesta löytyy viisi upeaa kansallispuistoa? Salamajärvi, Pyhä-Häkki, Etelä-Konnevesi, Isojärvi ja Leivonmäki tarjoavat kukin erilaisen katsauksen ainutlaatuiseen luontoomme.

Luonnossa liikkuminen virkistää kehoa ja mieltä. Lisäksi retkeily vie tehokkaasti ajatukset pois arjen murheista ja kuin huomaamatta ihminen on paremmin läsnä juuri nykyhetkessä. Kansallispuistossa pääsee tutustumaan vähän omasta kaupunkilaislähiluonnosta poikkeavaan ympäristöön ja jylhempiin maisemiin. “Villimmän luonnon” keskellä voi onneksi puistojen merkityillä poluilla retkeillä turvallisin mielin, joten aivan korpeen ei kansallispuistossakaan tarvitse pelätä eksyvänsä. 

Viime vuonna me japalaiset haastoimme Retkelle-messuilla #kerääkymppi -haasteella kaikki tutustumaan upeisiin luontopolkuihin Jyväskylän kaupunkialueella. Haasteeseen tartuttiin ilahduttavan innokkaasti ja moni onkin jo ehtinyt käydä tutustumassa jokaiseen luontopolkuun. Tänä keväänä haasteemme koskee koko Keski-Suomea, kun kannustamme #vaellavitonen -haasteella tutustumaan keskisuomalaisiin kansallispuistoihin. Monessako puistossa sinä olet jo käynyt? Olisiko tulevan kesän viikonloppu- ja lomakohteina kauniit kansallispuistomme? Ehkä jopa uskaliaasti rohkenet yöpyä ulkosalla?

Kansallispuistot sijaitsevat hieman vaikeammin julkisen liikenteen saavutettavissa, joten lisähaasteensa retkeilylle tuo fiksujen liikkumistapojen suosiminen: lähtisitkö kaverin kanssa kimppakyydillä? Vai olisitko sen verran sitkeä sissi, että pyöräilisit kansallispuistoon?! Vapun jälkeen ovensa avaava Lastipyörälainaamo tarjoaa pyöräilyapua, sillä voit lainaamosta saada veloituksetta käyttöösi sähköavusteisen polkupyörän – laatikkomallilla perille kulkevat näppärästi myös vaikkapa eväät ja yöpymistarvikkeetkin.

Nautitaan siis upeasta luonnostamme ja käydään tutustumassa maakunnan jokaiseen kansallispuistoon! Kurkkaa haaste tästä.

Lue lisää kansallispuistoista

P.S. Myös #kerääkymppi -haaste on edelleen käynnissä, mikäli et ole vielä ehtinyt kiertää kaikkia Jyväskylän luontopolkuja.

Blogi: Miten meni?

Maaliskuun alussa aloittamani ekopaasto ja sen kautta kasvisruokaan siirtyminen koko perheen voimin on käynyt yllättävän kivuttomasti. Paastonaika päättyi pääsiäiseen, mutta kasvisruoka teki lähtemättömän vaikutuksen perheemme ateriointiin. Ekopaaston aikana löysin ja testasin monia herkullisia ja täyttäviä kasvisruokia, jotka tekivät ja tekevät edelleen kauppansa koko perheelle. Tai voihan puhua vain hyvästä ruuasta ilman sen kummempia jakoja kasvis- tai liharuokiin. Itse huomasin homman toimivan parhaiten siten, ettei asiaa lähestynyt korvaavuuden kautta, vaan etsi nimenomaan hyviä reseptejä. En siis ajatellut korvaavani vaikkapa paahtopaistia uunissa haudutetulla nauriilla ja yrittänyt uskotella, että ne vastaavat toisiaan maultaan ja koostumukseltaan. Ei menisi läpi. Sen sijaan etsin maukkaita ruokalajeja, joita on helppo valmistaa helposti saatavilla olevista raaka-aineista.

Ekopaaston aikana selailin keittiön kaappiin vuosien kuluessa kertyneitä kauppaketjujen ruokavihkosia ja tein ilahduttavan huomion. Vihkosten resepteissä oli huomattavissa selkeä kulttuurin muutos: mitä uudemmasta lehtisestä oli kyse, sitä enemmän siitä löytyi erilaisia kasvis- ja vegaanireseptejä. Vanhimmat reseptit olivat ehkä kuuden vuoden takaa eli muutos on tapahtunut suhteellisen nopeasti. Hienoa oli myös huomata, että uudemmissa läpysköissä kasvisruoat olivat ruokina muiden joukossa, eikä niitä oltu rajattu kasvisotsikolla omaksi ryhmäkseen. Tästä voisi varovaisesti vetää toiveikkaan johtopäätöksen, että kasvis- ja vegaaniruuasta tullee ajan myötä uusi normaali siinä missä liharuuat ovat sitä nyt.

Meidän perheeseen kasvisruoka joka tapauksessa tuli jäädäkseen, sen verran hyvän vastaanoton se sai.

Blogi: Ehkä se ei niin vaikeaa olekaan

Muutama viikko ekopaastoa ja kasvisruokailua takana ja rehellisesti sanottuna hommeli on sujunut yllättävänkin mukavasti. Ennen ekopaastoa huomasin ajatelleeni kasviruokaan siirtymisen vähän turhankin ylevästi: oikea kasvissyöjä kasvattaa itse ruokansa, luomuna tietysti ja ruoan valmistus aloitetaan keräämällä hellyydellä vaalitut vihannekset aamukasteen aikaan munkkihymnien ja linnunliverryksen soidessa taustalla. Joopa joo. Nykyään kaupoissa on jo niin hyvät valikoimat joko valmiita tai puolivalmiita kasvisruokia, että niiden kanssa on helppo aloitella ruokavaliomuutosta. Myös epäilys vatsan täyttymisestä osoittautui turhaksi, sillä nälkä lähtee näillä sapuskoilla ihan samalla tavoin kuin lihaisemmilla vaihtoehdoilla.

Jos syömisiään miettii pelkästään ilmastonmuutoksen kannalta, pienentää jo pelkästään naudanlihasta ja juustosta luopuminen hiilijalanjälkeä jo kummasti. Eli kaikesta lihasta ei välttämättä edes tarvitse luopua. Eri raaka-aineiden aiheuttaman hiilijalanjäljen puntarointi on melkoista toisaalta-toisaalta pyörittelyä, sillä muun muassa ruoan kasvatus, jalostaminen, käsittely ja kypsentäminen vaikuttavat sen hiilijalanjälkeen. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa juustot: tuorejuuston hiilijalanjälki on pienempi kuin kovan juuston, koska ensiksi mainittu vaatii vähemmän maitoa raaka-aineeksi eikä sitä kypsytetä kuten kovaa serkkuaan. Ohjenuoraksi tähän raaka-aine – hiilijalanjälki –suohon voisi sopia kasvisvoittoinen ja satokaudenmukainen ruoka. Yksinkertaistetusti siis syödään mansikoita kesällä ja porkkanoita talvella.

Mitä sitten kuuluu oman perheeni ekopaastolle? Kuten alussa mainitsin, haaste on ollut yllättävänkin helppo. Koska kala on sallittujen listalla, olemme syöneet muun muassa ahventa ja särkeä perunalla ja pastalla. Pinaattikeitot ja puurot ovat edelleen suosittuja sekä erilaiset valmislaatikot.

Itsetehdyistä ruokalajeista kasvislasagne sai hyvän vastaanoton. Mies syö mitä vaan, mistä lähtee nälkä ja tenava totesi, että ”tämä on hyvää lasagnea” eli se ruokalaji taisi mennä jatkoon. Muutama kuukausi sitten tekemäni kasvislasagne ammuttiin samalta suunnalta armotta alas: ”tämä on pahaa ruokaa, en syö”. Tästä viisastuneena raastoin juurekset, enkä pilkkonut, kuten edelliskerran aloittelijan virheenä tein.

Lapsen kannustavista sanoista rohkaistuneena korotin panoksia ja paistoin seuraavaksi tofua. Yllättäen sainkin siihen makua ja suutuntuman sellaiseksi, että lautasten ääreltä kuului myönteistä muminaa. Vitsi, mikä kasvisruokaguru minusta onkaan tulossa! Haaste jatkuu soijarouheella…

 

Blogi: Sekasyöjästä kasvissyöjäksi – mission possible?

Sekasyöjänä olen jo pitkään kantanut huolta omasta hiilijalanjäljestäni. Lihasta olisi mukava luopua kokonaan, mutta kompastuskivekseni olen huomannut ideoiden ja suunnitelmallisuuden puutteen. Kasvisreseptejä on netti pullollaan, mutta niiden tuominen arkeen makaronilaatikon ja lihakeiton tilalle on tuntunut hankalalta. Etsiessäni arkeen sopivia kasvisruokareseptejä törmään alituisesti ”tsötsöntsööllä täytetyt sikurinlehdet” –tyyppisiin ohjeisiin, joiden valmistaminen vaatii runsaasti eksoottisia raaka-aineita sekä aikaa, joita kumpaakaan ei normiarjesta liiemmälti löydy. Lisäksi epäilen vahvasti, lähteekö moisista sikarisakareista edes nälkä. Kaipaan kunnon perusreseptejä, joita on helppo toteuttaa, vievät nälän ja ovat vielä kaikenkukkuraksi maukkaita.

Taustalla on tietysti tottumus valmistaa tietynlaista arkiruokaa. Olen tottunut tekemään lasagnea, nakkisoppaa ja jauhelihakastiketta, joita sitten pyörittelen viikosta toiseen hieman eri järjestyksessä. Toki helppoja kasvisruokiakin on tehty: pinaattikeitot, puurot ja kasvissosekeitot ovat tuttuja juttuja myös meidän ruokapöydässämme, mutta niiden rinnalle kaipailen liharuokien tilalle helppoa kasvismättöä.

Koska haluan hiilijalanjälkeni pienemmäksi myös ruoan osalta (asuminen ja liikkuminen on jo aika hyvin hanskassa), vaatii hommeli hieman perehtymistä, ja huomatessani Ekopaaston* alkavan maaliskuun alkupuolella, ajattelin tarttua tähän tilaisuuteen. Tokihan kasvisruokia voi tehdä ilman mitään sen erityisempää teemaa tai haastetta, mutta nyt tuntuu, että tarvitsen jonkinlaisen sysäyksen muutokselle ja Ekopaasto käykin tähän tarkoitukseen oikein loistavasti.

Ilmaston kannalta järkevintä olisi tietenkin ryhtyä saman tien vegaaniksi, mutta se tuntuu tähän hetkeen vielä liian hc:ltä. Tavoitteeni maaliskuulle onkin löytää helppoja kasvisruokia, joiden kanssa pärjään omassa arjessani ja jotka voisivat korvata perheeni liharuoat jatkossa. Uskon, että kasvisruokaan siirtyminen ei loppujen lopuksi ole kovin hankalaa, se vaatii vain hieman uuden opettelua. Kun uusista ruoista alkaa löytyä perheen suosikkeja ja tietyt ruokalajit vakioituu arkikäyttöön, ollaan voiton puolella. Katsotaan, miten maaliskuussa käy 🙂

 

*Ekopaasto on perinteisen paastonajan rinnalla vuodesta 2012 kulkenut ajanjakso, jolloin ihmisiä kannustetaan osallistumaan paastonaikaan tavalla, joka osaltaan auttaa hillitsemään ilmastonmuutosta.

Blogi: Japan tapa duunata – summausta menneestä vuodesta

Vanha vuosi on jäämässä taakse, on aika summata mennyttä ja kääntää katsetta kohti seuraavaa. Omissa toiminnoissa voi tarkastella uutta vuotta aina seuraavan mahdollistajana. Valintamme vaikuttavat meihin itseemme, mutta välillisesti laajaan joukkoon muita ihmisiä ja elollisia olentoja –  puhumattakaan omasta planeetastamme vuosien kuluessa.

Kun tarkastelemme omaa toimintaamme, miten voimme katsoa taaksepäin kuluneeseen vuoteen. Vaikutimmeko? JAPA ry:n merkittävin vaikutus on arjen valintojen esille tuominen ja ratkaisujen esittäminen. Mietimme sijoittumistamme joukkoon tässä alati kasvavan, näiden teemojen parissa toimivien järjestöjen kentässä. Eräs toimintaamme kauempaa seurannut totesi, että Japa on näiden kestävän arjen asukasteemojen puolueeton asiantuntija, joka osaa ottaa huomioon taustalla tapahtuvia kiemuroita. Emme kuulemma kiihkoile liikaa, vaan pysymme asiallisina ja tuomme esille arjen ratkaisuja asukkaiden näkökulmasta perustellen asiamme. Tämä luonnehdinta lämmitti mieltä!

Summataan näin loppuvuodesta yhdistyksen toimintaa keskivertosuomalaiseen. Suomalaisen hiilijalanjäljen lähteet voidaan jakaa neljään osa-alueeseen: asuminen, tavarat&palvelut, liikkuminen ja ruoka. Kuinka nämä teemat näkyvät yhdistyksen arjen toiminnassa? Tämä kepeä katsaus ei kata teemoja kokonaisvaltaisesti, vaan sen osalta, miten ne yhdistyksen toiminnassa näyttäytyvät.

Asuminen

Jos olet käynyt kylässä Japan toimistolla, olet ehkä pannut merkille meidän asuvan varsin ahtaissa neliöissä. Tämän mahdollistaa työntekijöiden yhteispeli tuolileikissä, Mataran toimijoiden yhteistilojen hyötykäyttö ja etätyön tekeminen tarvittaessa. Lisäksi olemme välillä saaneet lainata pöydänkulmaa toisilta toimijoilta erityisesti kesäaikaan, kun muut lomailevat. Vanha sananlasku “Sopu sijaa antaa” luonnehtii osuvasti tilanteen toimivuutta. Kukin väistää vuorollaan. Tilankäytön mestareiksi luonnehdittakoon myös toimistomme lemmikkejä tuolla matokompostissa 😉

Lämmitykseen emme voi vaikuttaa, mutta toimitilojen kokonaisvaikutukseen saamme joitain vastauksia ensi vuonna, kun ympäristöjohtamisen opiskelijat alkavat laskea Mataran hiilijalanjälkeä järjestöille suunnatulla laskurilla.

Liikkuminen

Suomalainen valitsee auton kulupelikseen useimmiten 1-3 kilometrin mittaiselle matkalle. Miten meillä? Työ Japassa on välillä kovin liikkuvaista erityisesti eri yhteistyökumppanuuksien kautta tehtävän vaikuttamis- ja opetustyön puitteissa. Näin loppuvuodesta on ilo huomata, etteivät omat opit ole menneet hukkaan, eikä niitä ole unohdettu täällä arjen toiminnassa. Matkalaskujen mukaan keskimääräinen japalaisen laskuttama yhdensuuntainen henkilöautomatka oli vuonna 2018 pituudeltaan n. 25 kilometriä. Muut siirtymät on hoidettu pyöräillen ja joukkoliikenteellä. Lyhyiden automatkojen vähyys myös tavaroiden kuskaamisessa selittyy toimiston väen aktiivisuudesta hyödyntää käytössämme olevia laatikkopyöriä ja yhteistä Waltti-korttia. Löytyypä henkilökunnan keskuudesta myös oma laatikkopyörä ja biokaasuauto.

Koska työ vaatii välillä jonkun saapumista autolla, on käytettävissämme ollut yhdistyksen kustantamana kaksi parkkilupaa. Liikkumistarkastelun tuloksena huomasimme voivamme luopua toisesta, säästettävillä varoilla kulkee Linkillä koko ensi vuoden ja enemmänkin!

Ruoka

Meillä ruoka on keskeisimmässä roolissa asiasta kouluttaessa. Jonkin verran vuoden varrella ostamme tarjoiluja kokouksia varten. Yhdistyksen hallituksessa on käytössä periaate, että tarjoilut hankitaan sen mukaan, kuin ilmoittautuneita on. Pakkauskoot tulevat usein vastaan, mutta toimiston loppasuut hoitavat kyllä osansa! Ruokahävikin ehkäisyssä auttavat tietenkin myös kaikki mataralaiset. Mahdolliset jämät häviävät kiitettävästi yhteisistä tiloista.

Suurin ostoksia määrittävä tekijä toiminnassamme on toiminnanjohtajan vakava ruoka-aineallergia, mikä estää mm. irtomyynnin hyödyntämisen. Sen kautta oppia on tullut siitäkin, että vastuulliseen ruokailuun pystyy myös tiukemmalla raaka-aineseulalla. Reilu kauppa on meille ostoksissa itsestäänselvyys – paitsi hunajatuotteissa. Ne hankimme lähituotantona, reilusti keskisuomalaisena.

Tavarat ja palvelut

Jälleen kerran vuoden loppusummausta tehdessä huomasimme, ettei toimistotarvikebudjetti pitänyt. Taas jäi ostamatta! Yhdistystoimijoina olemme olleet onnekkaita, että meille on tarjottu muuten poistoon meneviä toimistotarvikkeita, kuten kirjekuoria (valmiiksi painetut osoitteet voi peittää tussilla!), papereita, klemmareita ja muuta. Joskus mietimme, olisiko aihetta perustaa Japan toimistotarvikelainaamo. Sitä mitä ei Japan toimistosta löydy, ei yleensä tarvita.. Omastamme jakaminen on työn tekemistä yhteisen hyvän eteen.

Vuoden viimeinen sivu

Loppuun pieni pohdinta ennen joulua henkilökunnan keskuudesta, omien valintojemme suhteen. On upeaa, että kestävät valinnat alkavat nousta (toivottavasti pysyväksi) trendiksi. Mehän olemme olleet tietämättämme trendikkäitä koko elämämme! Ehkä tuotamme jätettä enemmän kuin lasipurkillisen vuodessa, mutta kaukana emme toimissamme ole sen mukaan, mihin muutoksiin mahdollisuus olisi jyväskyläläisenä nyt ja henkilökohtaisten rajoitteiden mukaan. Mitä tästä opimme? Moni niistä teoista, jotka ovat hyväksi itsellemme ja maapallolle, ovat niitä jokapäiväisiä arjen juttuja, jotka ovat kulkeneet mukana lapsuudesta lähtien. Joskus kannattaa uutisvirran keskellä tutkia omaa toimintaa siltä kantilta, mitä jo tekee asioiden hyväksi. Saatat yllättyä! Tästä saa virtaa uusiin muutoksiin. 

Viimeiseksi se tärkein: Kiitos kaikille vuoden aikana kohtaamillemme ihmisille! Te teette tästä työstä tekemisen arvoista. Kiitokset yhteistyökumppaneille, ilman työtänne ja panostustanne me emme saisi kohdata kaikkia näitä ihmisiä – emmekä teitä! Kiitos keskustelevalle hallituksellemme ideoista ja kommenteista. Kiitokset kaikille, jotka olette jakaneet toimistosirkuksen vuoden aikana. Te teette Japan. 

Samalla energialla kohti vuotta 2019!

Blogi: Kuidut kiertoon, tekstiilit talteen

Vaate- ja tekstiiliteollisuuden tuotanto on kasvanut räjähdysmäisesti. Pelkästään vaatteiden tuotannon hiilidioksidipäästöt vuonna 2015 olivat 1,2 miljardia tonnia, joka on noin kymmenen prosenttia koko maailman vuosittaisista päästöistä. Hiilidioksidia syntyi siis vaatteiden tuotannossa enemmän kuin kansainvälisen lentoliikenteen sekä rahtilaivakuljetuksen päästöistä yhteensä.

Hiilidioksidipäästöjen lisäksi vaateteollisuus tuottaa kaksikymmentä prosenttia maailman jätevesistä ja pelkästään puuvillan tuotanto kuluttaa 35% maailmalla käytetyistä torjunta-aineista. Tekstiiliteollisuus tuottaa myös huomattavan osan, arviolta noin 0,5 miljoonaa tonnia vuodessa, merien muovisaasteesta tekokuiduista irtoavan mikromuovin muodossa. (YK:n Euroopan talouskomissio UNECE)

Tekstiiliteollisuuteen liittyy ympäristön kuormituksen lisäksi myös paljon erilaisia ihmisoikeusongelmia: alaa kritisoidaan muun muassa vaarallisista työolosuhteista, elämiseen riittämättömistä palkoista ja lapsityövoiman käytöstä.

Toisessa päässä tuotantoketjua vastassa ovat uudenlaiset ongelmat. Kertakäyttökulttuuri ja hetken mielijohteesta ostaminen näkyvät pois heitettyjen vaatteiden määrässä: jokainen suomalainen tuottaa tekstiilijätettä noin 13 kiloa vuodessa (Sitra). Maanlaajuisesti tekstiilijätettä syntyy yli 70 miljoonaa kiloa. Joka vuosi.

Käytettyjen tekstiilien tarjonta ylittää moninkertaisesti nykyiset, usein vasta pienimuotoiset ja aluillaan olevat kierrätysmahdollisuudet. Tekstiilien kierrättämiseen lisähaastetta tuovat usean eri kuitulaadun sekoitemateriaalit sekä vaatteiden napit, nepparit ja vetoketjut. Myös pois heitettyjen tekstiilien vaihteleva laatu hankaloittaa niiden kierrätettävyyttä.

Parhaiten me yksittäiset ihmiset, sinä ja minä, voimme vaikuttaa asiaan tarkastelemalla omia kulutustottumuksiamme. Tuleeko vaateostoksilla käytyä turhan usein? Ostanko vaatteen aitoon tarpeeseen, vai hetken mielijohteesta? Entä vaatekaapistani jo löytyvät vaatteet: käytänkö niitä säännöllisesti? Vai ovatko hyllyt täynnä vaatteita, joita ei tule koskaan käytettyä?

Uudenlaista tapaa kuluttaa vaatteita ja tekstiileitä tarkastelee muun muassa Eettisen kaupan puolesta ry  #lempivaatteeni –kampanjallaan sekä Suomen luonnonsuojeluliiton nuorten ajatushautomo Tankki. Pidetään huolta vaatteistamme ja samalla planeetastamme!