Blogi: JAPAttajat uudella vuosikymmenellä – esittelyssä Paula!

Tänään JAPAttajien esittelyvuorossa Paula, JAPAn koordinaattori.

Saavuimme Paulan ja Väinön kanssa ihanaan ulkoleikkipaikkaan. Kertoisitko missä olemme? Miksi paikka on sinulle tärkeä?

Olemme Anttonin leikkipuistossa Lohikoskella, Palokkajärven rannalla. Tämä on kaupungin ylläpitämä puisto, tosi kaunis paikka. Tässä tulee käytyä aika paljon ympäri vuoden. Kävimme tässä rannalla usein jo ennen Väinön syntymää ja tietysti Väinön kanssa olemme sitten käyneet tässä leikkipuistossa. Asumme kävelymatkan päässä Tourujoen rannassa. Meiltä tullessa saa hyvän kävelylenkin, ensin Tourujoen vartta tähän Palokkajärven rannalle, ja sitten jatkaen aina tuonne Tyyppälänlahteen saakka. Vaikka olemme lähellä keskustaa, on tämä kuitenkin hyvin puistomaista ja metsäistä aluetta. Tuntee olevansa luonnon helmassa kaupungissa. Tykkään tosi paljon tästä puolesta Jyväskylää.

Mitä muuta elämääsi kuuluu leikkipuistoilun lisäksi?

Töissä käyminen ja vapaa-ajalla sitten yhteistä tekemistä. Ulkona olemme mahdollisimman paljon. Kesällä käydään kalassa ja veneillään. Tykkäämme retkeilystä ja luonnossa olemisesta. Haluamme Väinöllekin opettaa, että kävely ja pyöräily ovat luonteva osa arkea. Meillä on biokaasuauto, jota kuitenkin käytämme aika vähän, koska asumme lähellä keskustaa, eivätkä työmatkat sitä välttämättä vaadi.

Leikkipuisto sijaitsee aivan Palokkajärven rannalla. Kuvan vasemmalle puolelle jää joutsenpariskunnan perinteinen pesimispaikka – näyttäytyipä uljas pari meillekin.

Miten päädyit JAPAan töihin? Ja yleisöltä: mitä haluat saavuttaa tehtävässäsi?

Tänä keväänä tuli itseasiassa kymmenen vuotta JAPAlla täyteen. Tulin alunperin silloisen koordinaattorin äitiysloman sijaiseksi ja sen jälkeen olen tehnyt JAPAlla useita sijaisuuksia ja välillä ollut muuallakin töissä. Muutama vuosi sitten JAPAlla aukesi vakipaikka ja minut vakinaistettiin tuolloin.

Omalta osaltani olen ollut mukana kehittämässä JAPAn toimintaa. Ylipäätään haluan kasvattaa tietoisuutta ympäristöasioista ja vahvistaa viestiä, ettei tämä ole mitään kovin ihmeellistä, vaan ihmisten arkipäivää. Joskus häiritsee, kun nämä asiat nähdään erillisinä – ihmisillä on se oma arki ja sitten erikseen tehdään uhrauksia ympäristön hyväksi. Se on kuitenkin osa elämää ja valintoja, eivät mitään suuria uhrauksia. Enemmänkin tiedostamatonta toimintaa. Esimerkiksi pyöräily on useimmiten vain helpompi tapa liikkua. Toivoisin näiden asioiden juurruttamista meidän ympäristöviestinnällä. JAPAssa meillä onkin ajatus kestävän elämäntavan arkipäiväistämisestä.

Yleisökysymys: Miten JAPAttajuus näkyy vapaa-ajallasi?

Aikaisemmin ehkä enemmänkin sellaisena paasaamisena lajittelusta ja muusta, mutta nyt se on lieventynyt. Olen huomannut, ettei se välttämättä edistä asiaa yhtään. Kyllähän se vieläkin nostaa päätään ja toki kotona olen lajitteluasioista tarkka. Valinnat tulevat hyvin luonnostaan, ei tarvitse erikseen ajatella, että säästänpä luontoa ja menenpä kävellen. Joskus, jos ostan jotain, saatan tuntea piston sydämessäni, mutta lohduttaudun sillä, että kulutuksemme on muutoin hyvin pientä ja esimerkiksi ostamaani vaatetta käytän yleensä useita vuosia siitä eteenpäin. Nuuka elämäntapa on luontaista, koska tavaroiden ostaminen ei tuo millään lailla onnea, pikemminkin vähentää sitä. Se on oikeastaan kääntynyt päinvastoin, että mielihyvää tuottaa vähäinen kulutus tai vaikkapa ruokahävikin minimointi. Oikeastaan voisin sanoa, että elän niin kuin opetan. Yhdessä asiassa voisin kyllä skarpata enemmän – olemme sekasyöjiä, vaikka kasvispainotteisesti mennäänkin. Suosimme kuitenkin lähituottajia lihatuotteissa.

Mitä haluaisit ihmisten tietävän JAPAsta?

Nykyään JAPA tunnetaan kestävän elämäntavan asiantuntijana jo ehkä hieman paremmin kuin ennen. Edelleen kuitenkin törmää siihen, etteivät ihmiset tiedä JAPAsta. Teemme paljon ostopalveluna töitä, joten vaikka olemme paljon esillä esimerkiksi esikouluissa ja eppuluokilla, niin emme tee sitä JAPAlaisina. Ja niin sen kuuluukin mennä, kun palvelu ostetaan meiltä. Mutta toivoisin ihmisten mieltävän meidät alueellisena asiantuntijana, jolta voi tarvittaessa kysyä neuvoa.  

Villein kestävän elämäntavan haaveesi, jonka toteuttaisit heti, jos voisit?

Varmaan sellaista järkeä ihmisten päihin. Jos olisi taikasauva, jolla pääsisi rahan ahneudesta ja asioita tehtäisiin järkevästi ja kestävästi, siitä olisi kaikille etua. Ajattelen, että hyvinvointia voidaan saavuttaa myös kestävästi. Jälkiviisaus on helppoa, mutta onhan ilmastonmuutoksesta puhuttu jo 1800-luvun lopussa. Jos silloin olisi ymmärretty keksiä keinot saastuttamisen ehkäisemiseksi, tasavertaisella ja kestävällä elämäntavalla olisi pystytty saavuttamaan myös hyvinvointia. Sanotaan, että nykyinen tilanne on ollut hyvinvoinnin hinta, mutta onko tämä yltäkylläisyys kuitenkaan tarpeen, vähempikin riittäisi. Tekisi mieli kääntää aikaa taaksepäin ja tämän hetkisellä tiedolla tehdä aiemmin tapahtuneet asiat toisin. Yksittäisenä esimerkkinä vaikka merten muovit – jos muovin keksimisen aikaan olisi ymmärretty, että se voi olla myös ongelma, ja olisi kehitetty kierrätysjärjestelmä jo siinä vaiheessa. Paperiahan on kierrätetty jo 20-luvulta asti, muoville olisi voinut tehdä saman.

Ja viimeisenä edellisen haastateltavan Netan kysymys: Mitä uutta sisältöä kestävä elämäntapa on tuonut elämääsi?

Jos ajatellaan JAPAn näkökulmasta, niin lastipyörät ovat sellainen hauska tuttavuus, mikä ei ehkä olisi muutoin tullut tutuksi. Yleisesti ottaen, ikä on ehkä tuonut perusarvojen äärelle ja arvostaa erilailla esimerkiksi yhdessä oloa ja nukkumista.

Haluatko kysyä jotakin seuraavalta haastateltavalta?

Miten rentoudut?

Lämmin kiitos Paulalle ja Väinölle Anttonin leikkipuiston ja Lohikosken esittelystä sekä Paulalle rehellisestä haastattelusta!

Ensi perjantaihin,

JAPAttaja Netta