Tänään JAPAttajien esittelyvuorossa Hanna, JAPAn hallituksen varajäsen.
Olemme kauniin maiseman äärellä. Kertoisitko missä olemme?
Olin täällä Iso-Urtissa viimeksi vuosi sitten luonnonsuojeluyhdistyksen Hiljaisuutta ja luonnon äänimaisemaa -retkellä ja halusin nyt tulla katsomaan ja kuuntelemaan, onko täällä hiljaisuutta yhä. Kuten huomaamme, mm. liikenteen melu tänne kuuluu ainakin näin arkena. Mukavaa on, että tästä löytyy metsää ja järvi, monia eri elementtejä. Läheinen pieni Sarvivuoren luonnonsuojelualue puroineen on todella nätti paikka. Iso-Urtti on saavutettavissa paikallisliikenteen bussilla ja fillarilla jaksaa kaupungistakin kivasti. On tärkeää, että virkistysalueiden läheisyyteen pääsee julkisilla.
Mitä muuta elämääsi kuuluu luonnossa oleilun lisäksi?
Luonnossa oleminen on tosi iso juttu. Luonnon havainnointi eri aisteilla tuo valtavasti kokemuksia ja elämyksiä, omaa vointia ja elämää rikastuttavia ja tervehdyttäviä juttuja, erään ystäväni sanoilla “ilon omavaraisuutta”. Tärkeäksi on tullut myös oma piha, jonne luonto on saanut tulla aika vapaasti. Oman ruoan tuottaminen kiinnostaa ja siihen on innostus omilta vanhemmilta, joilla on ollut iso kasvimaa ja puutarha niin kauan kuin jaksan muistaa. Ehkä vielä joskus löydän oman paikan, jossa viljellä ja vaalia maata permakulttuurin periaatteilla. Kansalaistoiminta kuuluu arkeeni ja toimintaa varten tiedon hankinta: Nyt korona-aikana on tullut lisää mahdollisuuksia osallistua, hankkia tietoa ja verkostoitua netin kautta, sillä webinaareja, paneelikeskusteluja ja luentoja järjestetään paljon. Seuraan erityisesti luontokadon ja ilmastokriisin seurantaan ja ratkaisemiseen liittyvää tarjontaa. Vinkkinä vaikka Ympäristötiedon Foorumin ja Helsingin yliopiston Tiedekulma Live -tilaisuudet. Löydän itseni usein myös radion ajankohtaisohjelmien ääreltä. Ja liikkuminen on tärkeää tietysti, pääasiassa hyötyliikunnan kautta, kävelen ja pyöräilen paljon.
Miten päädyit JAPAn hallitukseen?
Pari vuotta sitten olin kuuntelemassa kaupungin metsäohjelman esittelyä ja sen jälkeisessä JAPAn vuosikokouksessa lähdin hallitukseen mukaan. JAPAn toiminta on hallituksesta käsin avautunut ihan eri lailla. Nyt, kun olen seurannut JAPAn toimintaa, niin ajattelen, että esimerkiksi JAPAn Facebook-sivu on jokaisen jyväskyläläisen ”must”-sivusto.
Ja yleisöltä kysymys: Mitä haluat saavuttaa tehtävässäsi?
Nyt täytyy todeta, että en kovin paljon ehdi olla juuri JAPAn hallitustoimessa mukana, mutta jos voin puhua tässä laajemmin: Elämme luontokadon, ilmastokriisin ja luonnonvarojen ylikulutuksen ratkaisemisessa tosi kriittistä vuosikymmentä. Länsimaisen maailmankuvamme ravistelu on tarpeen ja JAPA on siinä auttamassa ja tukemassa käytännön tasolla. JAPA tarjoaa työkalut kestävämpään elämäntapaan siirtymiseen niillekin, joilla ei ole voimavaroja tai aikaa lähteä itse niitä selvittämään. On mahtavaa nähdä, kun ihmiset miettivät, millaista olisi eläminen, joka olisi kaikille hyvää ja riittävää, ja tekevät muutosta yhdessä. Arvostamaani Arto O.Salosta lainaten: Se lisääntyy, mistä puhutaan. Ja puhe on hyvä, mutta teot ratkaisevat.
Yleisöä kiinnostaa myös: Miten JAPAttajuus näkyy elämässäsi muutoin?
Ajattelen, että kestävät elämäntavat, kestävä elämä on kohtuullisuutta. Kohtuullinen elämä on hyvää elämää luonnon kantokyvyn rajoissa pysyen. Yksilön valintoja paljon kysytään ja onhan niillä merkitystä: keskivertosuomalaisen ilmastoa lämmittävät päästöt ovat 10 000 CO2e/v (kun pitäisi viimeistään 2030 päästä 2500 CO2e:hen tai allekin) ja me suomalaiset kulutamme lähes neljän maapallon verran vuodessa. Omasta ruokavaliosta ovat karsiutuneet eläinperäiset tuotteet pääosin pois. Välimatkat kuljen mieluiten kävellen tai pyörällä jo senkin takia, että ulkona oleminen ja liikkuminen lihasvoimin parantavat oloa ja unta. Tavaratarpeissa mietin tarkkaan, onko tarpeeni oikeasti todellinen; jos on niin sovellan jo omistamaani tai lainaan tai vuokraan. Jo kotoa on peruja oppi siitä, että jos jotain on hankittu niin siitä pidetään huolta. Uutena ostaminen on tosi vähäistä. Asumisen osalta on toiveena löytää pienempi koti, vaikka ns. vihreää sähköä käytetäänkin; paras energia on säästetty energia. Sitran ja SYKE:n mittareilla voi testata suuntaa-antavasti oman elämisensä jälkiä.
Mutta yksilön valinnoista haluaisin nostaa isosti esille yhteiskunnallisen vaikuttamisen: yhteiskunnan rakenteita täytyy muuttaa sellaisiksi, että elämme kaikki luonnon kantokyvyn rajoissa ja että se on se normaali tapa elää ja olla ja nauttia elämästä. Tekoja rakenteiden muuttamiseksi tarvitaan erityisesti päättäjiltä, kaikilta toimialoilta, rahoitusalalta, yrityksiltä ja meiltä yksilöiltä, kansalaisilta. Ymmärrän, että monia ihmisiä voi väsyttää tai arastuttaa muutoksen tarpeesta puhuminen. Tilanne, jossa olemme, herättää monenlaisia, rankkojakin tunteita, myös itsessä, siitä, miten tilanne on päässyt näin pahaksi ja miten hitaasti yhteiskunnat näyttävät reagoivan tutkijoiden jo vuosikymmeniä antamiin tietoihin muutostarpeesta. Toivon, että uskallamme ja jaksamme nyt toimia ja osallistua, jokainen omien voimavarojensa mukaan, ei ole varaa enää olla passiivinen ja ajatella, että joku muu hoitaa.
Mitä haluaisit ihmisten tietävän JAPAsta?
Monipuolisuuden! Historiaa on kohta jo 20 vuotta ja JAPA on ollut monessa mukana. On ollut lähiruokapiirejä, liikkumisen ohjausta, ympäristökasvatusta ja vaikka mitä mielenkiintoisia yhteistyöhankkeita. JAPAan on matala kynnys ottaa yhteyttä, voi esittää omia ajatuksia ja ehdottaa yhteistyötä. JAPAlla on ihana henkilökunta, joka innostuu asioista. JAPAlla on tekemisen meininki, teot ratkaisevat!
Villein kestävän elämäntavan haaveesi, jonka toteuttaisit heti, jos voisit?
Ajattelen, että tärkeintä olisi ymmärtää se, miten täysin riippuvaisia olemme muusta luonnosta, sekä elottomasta että elollisesta. Etenkin ns. länsimaisessa ajattelussa on yritetty tehdä ero ihmisen ja luonnon välille ja näemme nyt, mihin se johtaa. Luonnolla on itsessään arvo, eikä arvo tule siitä, miten me sitä hyödynnämme. Rinnalla kulkee jakamaton ihmisarvo. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, emme voi ajatella ympäristöongelmia erikseen tai sosiaalisia ongelmia erikseen. Villiä tässä olisi se, että nyt vain pysähdymme miettimään ja päätämme ymmärtää.
Edelliseltä haastateltavalta Helmiltä kysymys: Mikä on lempikasvisruokasi?
Kiitos Helmille kysymyksestä! Syön pääosin sesongin mukaan, siitä tehdään, mitä on saatavilla. On niin valtavasti hyviä kasviksia, juureksia, vihanneksia, marjoja ja viljatuotteita, ettei pysty valitsemaan yhtä, mutta sanotaan nyt vaikka uunijuurekset ja kanttarellikastike. Nykyään on hyvät mahdollisuudet syödä hyvin monipuolisesti ilman eläinperäisiä tuotteita. Kun jätin lihan pois 30 vuotta sitten, en saanut koulussa käytännössä mitään tilalle. Nyt vaihtoehtoja on paljon, toivottavasti myös kouluissa. Ostan mieluusti lähituottajilta ja olen tykästynyt Jolppiin, sillä sieltä saa kotiinkuljetuksen.
Seuraavaksi haastattelemme JAPAn perustajajäsentä, mitä haluaisit kysyä häneltä?
Jos saisit suunnitella itsellesi kaupungin luonnon monimuotoisuus edellä, minkälainen kaupunki siitä tulisi?
Lämmin kiitos Hannalle voimauttavasta retkestä Iso-Urtissa sekä syvällisestä haastattelusta!
Seuraava haastattelu ilmestyy tammikuussa, jolloin starttaa myös JAPAn 20-vuotis juhlavuosi! Luvassa historian havinaa perustajajäsenen silmin.
JAPAttaja Netta
