Tänään JAPAttajien esittelyvuorossa Anu, JAPAn hallituksen jäsen.
Nautimme kirkkaasta auringonpaisteesta ja tuulen tuiverruksesta. Kertoisitko missä olemme? Miksi paikka on sinulle tärkeä?
Olemme rantaraitin varrella satamassa. Rantaraitti on minulle tärkeä lähiliikuntapaikka, asustelen tässä lähellä. Kesällä pyöräilen Jyväsjärveä ympäri, tai pidempääkin lenkkiä, ja myös kävellen tulee liikuttua. Talvella olen käynyt järvellä luistelemassa, kun on ollut retkiluistelurata. Tämä on sellainen mieluisa liikunta- ja ulkoiluympäristö. Helppo paikka saavuttaa, kaunis kesällä ja talvella. Vihreä henkireikä kaupungin keskellä.
Mitä elämääsi kuuluu rantaraittimaisemien lisäksi?
Työ on tietysti yksi osa ja vapaa-ajalla kaikennäköistä liikuntaa. Palasin juuri viiden vuoden tauon jälkeen rakkaan ratsastusharrastukseni pariin. Meillä on kaveriporukka, jonka kanssa on tehty parin kolmen päivän ratsastusvaelluksia. Nyt pitää vähän treenata seuraavaa reissua varten.
Miten päädyit JAPAn hallitukseen?
Päädyin JAPAan työn kautta. Jyväskylän kaupunki perusrahoittaa JAPAn toimintaa, joten hallituksessa on mukana kaupungin edustajat. Rakennus- ja ympäristöjaosto nimitti kaksi henkilöä. Olen virkamiesedustajana ja Martti luottamushenkilöedustajana. Olen kolmatta vuotta mukana. Olen ollut mukana myös JAPAn alkulähteillä 90-luvulla, kun paikallisagendatoimintaa suunniteltiin, olin projektinvetäjänä vuoden verran. Ympyrä sulkeutuu, mukava olla taas mukana!
Mitä haluaisit ihmisten tietävän JAPAsta?
Sen, että tämä on matalan kynnyksen toimintaa, joka lähtee asukkaiden tarpeista. En tiedä, onko kaikille valjennut taustalla oleva ajatus asukaslähtöisyydestä. Pienen ihmisen asialla ollaan. Jokaisen arkipäivää koskettavia asioita on mahdollisuus viedä eteenpäin, pohdiskella ja ideoida, voisiko tehdä jotain toisin.
Villein kestävän elämäntavan haaveesi, jonka toteuttaisit heti, jos voisit?
Jos olisi sellainen taikasauva, millä saisi ihmisten asennemaailman muuttumaan. Varmaankin asioita tiedostetaan paljon, mutta ei kuitenkaan haluta luopua saavutetuista eduista. Että ajateltaisiin enemmän ja pystyttäisiin ymmärtämään omat teot ja niiden vaikutukset. Nyt on ollut esimerkiksi vaateteollisuudesta juttua, miten älyttömästi ostetaan ja jätteitä dumpataan Afrikkaan, joka on jo niin täynnä, ettei niitä enää oteta sinne. Miksei voisi ajatella jo siinä alkupäässä, että pärjäisinkö minä vielä tällä entisellä puserolla. Tällaisia pieniä juttuja – ajatukset ja huolet konkretisoituisivat käytännössä.
Hiukset ja heinät hulmusivat tuulessa.
Sitten yleisökysymys: Miksi sinä olet JAPAttaja? Mitä haluat saavuttaa tehtävässäsi?
Ehkä tämäkin liittyy siihen pienen ihmisen arjen valintojen muuttamiseen. Saisi kohtuullisuuden ajattelua elämiseen. Ei tarvitse kituuttaa, mutta joskus voi tehdä jonkun valinnan, joka vaikuttaa hyvällä ja olla pienellä panoksella itsekin mukana. Pienistä virroistahan suuret purotkin tulevat. Vaikka välillä todellakin tuntee itsensä ihan mitättömäksi tekijäksi, kuitenkin valitsen jättää auton kotiin ja pyöräilen töihin. Pieniin tekoihin useimmat pystyy. Toiset lähtevät tuonne ja muuttavat maailman, itse en ole sellainen, joten pitää muuttaa omaa itseäni.
Ja viimeisenä edellisen haastateltavan Pirjon kysymys: mikä lintu haluaisit olla?
Joutsen.
Haluatko kysyä jotakin seuraavalta haastateltavalta?
Kun puhutaan ympäristöongelmista ja mitä voidaan tehdä, niin välillä ajattelen, olenko liiankin teknologiauskoinen – että insinöörit ratkaisevat asiat ja saadaan päästöt ja polttoaineet kuriin. Haluaisin kysyä, miten näet teknologisten innovaatioiden mahdollisuudet ilmastonmuutoksen torjunnassa? Vieläkö me ehdimme saada sitä kautta muutoksia aikaan?
Lämmin kiitos Anulle rantaraitin esittelystä ja napakasta haastattelusta!
Ensi perjantaihin,
JAPAttaja Netta
