Blogi: JAPAttajat uudella vuosikymmenellä – esittelyssä Anna!

Tänään JAPAttajien esittelyvuorossa Anna, JAPAn toiminnanjohtaja.

Saavuimme Annan, Lakun ja Papun kanssa polkua pitkin kauniiseen paikkaan. Kertoisitko missä olemme? Miksi paikka on sinulle tärkeä?

Olemme lähimetsässä. Täällä käymme vähintään viikoittain, mutta melkein päivittäin. Jyväskylässä on ihanaa, kun täällä on tosi hyvin lähimetsäkohteita, ei tarvitse lähteä mihinkään kauemmas. Itse olen löytänyt nämä, kun on ollut lemmikkejä. Useammassa sellaisessa paikassa käydään, joihin ei ehkä muuten olisi tullut lähdettyä. Tätä metsää ihmiset hyödyntävät paljon, vaikka tämä ei olekaan pinta-alaltaan kovin iso. Täällä käy luontokoululaisia ja päiväkotilaisia ja koiranulkoiluttajia kulkee paljon. Maastopyöräilijöitä näkyy myös ja jotkut kulkevat oikopolkuja metsän läpi. Ulkoilijoita riittää ja polut pysyvät talvellakin auki. Harvemmin täällä kuitenkaan törmää ihmisiin.

Mitä muuta elämääsi kuuluu metsäkävelyiden lisäksi?

Koiria ja hevosia. Käyn ratsastamassa ja auttamassa hevosten liikuttamisessa. Paljon painottuu ulkona olemiseen ja siellä liikkumiseen. Sitten myös vapaaehtoishommia ja improvisaatioteatteria. Sivutyönä teen näyttelijänkeikkaa Työpajateatteri Taivaltajissa. Draaman mahdollisuudet kasvatuksessa ja opetuksessa ovat lähellä sydäntä, tämän puolen koulutusta tulee päivitettyä säännöllisesti. Taiteen eri menetelmien opiskelu lisää omaa hyvinvointia, mutta tuo paljon hyötyä myös työelämään.

Metsän täydeltä taikaa ja tutkittavaa.

Miten päädyit JAPAan töihin?

Olen aloittanut JAPAlla tammikuussa 2007. Jätepuolen kautta ajauduin hommiin. Roskat ovat minulle verenperintöä, isä oli kaatopaikalla töissä. Kaikki jäteasiat ja vanhan hyödyntäminen tulee pitkälti kotoa. Olin ollut pari vuotta kotipaikkakunnalla kunnan jäteneuvonnassa kesätöissä. Jyväskylän kaupungin ensimmäinen eskariprojekti alkoi 2005 ja olin siinä mukana. JAPAlla alkoi vähän sen jälkeen kaupungin kanssa yhteinen jäteneuvonta-hanke ja tulin siihen töihin. Sen hankkeen pohjalta lähti sitten muita yhteistyöprojekteja. Hallintopuolta olen tehnyt koko ajan ja vastuut ovat pysyneet pitkälti samana. Minulle on käynyt, niin kuin muillekin JAPAlaisille, että tänne jäädään.

Ja yleisöltä: Mitä haluat saavuttaa tehtävässäsi?

JAPAlla juurikin se arkipäiväistäminen on se juttu. Monella arjen kestävyyteen kasvamisen tie alkaa lajittelun kautta, vaikka se onkin valitettavasti hyvin pieni osa kokonaiskuvaa. Sitä kautta on kuitenkin hyvä lähteä avaamaan asiaa. Itse käytän paljon esimerkkinä biokaasua ja biojätteen lajittelua, sitä kautta voi johdattaa liikenteeseen, ruokaan, ruokahävikkiin, lajitteluun ja muuhun vastaavaan. Roskat ovat edelleen ehkä suurin juttu, jossa meitä lähestytään. Ja roskathan ovat hirveän mielenkiintoisia! Jätehuollon vaikuttamismahdollisuus on ihan mieletön. Kiitollinen olen, että niiden parissa on saanut työtä tehdä, ensin kaupungin ja nyt Mustankorkean kanssa. Ihanaa on ollut, kun olemme myös muita kestävän elämän teemoja pystyneet tuomaan laaja-alaisemmin esille rahoituksen ja yhteistöiden avulla. 

Tietysti olisi hienoa saada myös tässä Jyväskylässä tehtävää laajaa yhteistyötä esille ja toimia esimerkkinä muille. Voisimme olla mukana luomassa mallialuetta siinä, miten tämä maailma saataisiin raiteilleen. Ja, että se olisi ihmisten perusarki. Jyväskylässä ollaan siitä onnellisessa asemassa, että täällä on tehty todella paljon ja kokeiltu ennakkoluulottomasti. On ollut onneakin mukana, kun kunta on saanut rahoituksia, tästä on syntynyt esimerkiksi Resurssiviisas Jyväskylä. Parannettavaa toki riittää ja ympäristön kannalta ajateltuna vieläkin rohkeampiin päätöksiin olisi hyvä ryhtyä. Jos meillä ei ole tätä metsää, niin eihän meillä ole mitään muutakaan. Ehkä sen syvempi sisäistäminen on yhtenä tavoitteena. Että oikeasti muistettaisiin, mitä siellä biologian tunneilla on puhuttu.

Kävimme myös Annan kodin takapihalla kurkkaamassa talvehtivaa ruukkuruusua, jonka JAPAlaiset ovat saaneet Jyryltä viime vuonna (Jyry esittelyssämme parin viikon päästä). Anna kuvaili, että ruukkuruusu kukkii ja kasvaa kauniisti – aivan kuin Jyryn aikana syntyneet ideatkin!

Yleisökysymys: Miten JAPAttajuus näkyy vapaa-ajallasi?

Edellisen haastateltavan Paulan kanssa on tästä hyvin samoja ajatuksia – itse on kasvanut tähän, ja elänyt kestävän elämäntavan elämää tajuamattaan. Tämä ei ole mitään ihmeellistä elämää. En koe, että mistään olisin luopunut, kun erilaisia valintoja arjessa on tehnyt. Jos ne nyt edes ovat olleet valintoja, elämää vain. Vuosien varrella olen oppinut työn kautta paljon enemmän ja laaja-alaisemmin. Liikkumisessa se näkyy siinä, että minulla on oma laatikkopyörä, jota tulee käytettyä paljon, sekä biokaasuauto. Tällaisiin ratkaisuihin on päässyt tutustumaan työn kautta ja olen kokenut ne sieltä tarpeellisiksi ja oikeiksi ratkaisuiksi. Sitten se näkyy ruokavaliossa. Itselläni on muita ruokavaliohaasteita, mutta meillä syödään vegaanipainotteisesti allergioiden sallimissa puitteissa. Lähiruokapiirien kautta on helppo elää kasvisten satokauden mukaan. Tutuilta tuottajilta ostetaan myös lihaa, mutta vähän sitä menee, kun seuraa määrissä terveyssuosituksia. Koen, että minun on ollut helppo muuttaa omaa käyttäytymistäni tiedon lisääntyessä, koska olen joutunut muuttamaan sitä muiden asioiden kanssa radikaalisti. Olen saanut hyvät valmiudet, eikä ole pelottava ajatus alkaa kokeilemaan erilaisia asioita. Se on antanut myös armollisuutta muita kohtaan. Lisäksi näkyy toki siinä, että pidän tavaroista huolta, huollan ja korjaan, jotta kestävät pidempään. Tämä on ollut normaalia arkea lapsesta saakka.

Mitä haluaisit ihmisten tietävän JAPAsta?

Että on olemassa taho, joka näiden asioiden kanssa tekee työtä tällä seudulla ja pystyy auttamaan. Toki käytettävissä olevat resurssit ovat jatkuva haaste, mutta tarvittaessa osaamme ohjata eteenpäin. JAPAlla tulee ensi vuonna 20 toimintavuotta, joten pitkän alueellisen historian kautta on myös verkostotietoa. Loistava yhteistyöesimerkki ovat lähiruokahankkeet, jossa meidän luokse tultiin ongelman kanssa, lähdimme yhdessä rakentamaan toimintaa ja pystyimme valmiina, vakaana ja arvostettuna organisaationa hakemaan rahoitusta. Eli taustaresurssia tällaiseen on, vaikka emme voi tietenkään luvata, että hanke saa rahoitusta. Mielellään lähdemme yhteistyöhankkeisiin mukaan näiden teemojen edistämiseksi. Niissä saa kohderyhmääkin ihan eri tavalla, kuin yksin tehdessä.

Niin ja, me ollaan vaan niin hyviä! Juuri menneillään olevaa sidosryhmäkyselyn vastausta lainaten: ”Ideoita riittää, ja jos Japalla olis enemmän resursseja, niin luoja tietää mitä ne sais aikaan.” Kiitos vain vastaajalle, kuka olitkin.

Kukintaa ja kasvua viime vuodelta.

Villein kestävän elämäntavan haaveesi, jonka toteuttaisit heti, jos voisit?

Palattaisiin liikkumisessa siihen aikaan, kun lentokone ei ollut ykkösvaihtoehto. Mentäisiin tavallaan nykypäivänä entiseen. Ja voitaisiin alkaa pitämään oikeasti sunnuntaita, ajatellen vaikka ruokavalion tai vastaavan suhteen. Miksi jokaista arkipäivää pitäisi elää, kuin se olisi juhlapäivä ja sunnuntai. Ne, mitä nykyisin katsotaan arkiruoiksi, olivat ne ennen sunnuntairuokia. Arki itsessään on ihana asia. Ei meidän tarvitse luopua tässä maailmassa ihan kaikesta, mutta kohtuullistaminen olisi tarpeen. Ja esimerkiksi teknologialla on omat hyvät puolensa, mutta sellainen ihmisluonteen jatkuva ”lisäälisää”, ”enemmänenemmän” ja vielä ”minäminä” päälle – onko se lisännyt hyvinvointiamme loppujen lopuksi?

Ja viimeisenä edellisen haastateltavan Paulan kysymys: Miten rentoudut?

Metsässä hevosen kanssa. Ja koirien. Pelkästään kosketus eläimeen rentouttaa, se ei vaadi mitään ja se antaa palautteen samantien. Silloin on pakko unohtaa mieltä vaivaavat asiat. Ihmisen mielentilat heijastuvat hevoseen helposti.

Haluatko kysyä jotakin seuraavalta haastateltavalta?

Mikä on JAPAttajan ja marttailijan yhteneväisyys?

Lämmin kiitos Annalle, Lakulle ja Papulle Kuokkalan lähimetsän ja asuinalueen esittelystä sekä herkästä haastattelusta!

Ensi viikolla blogi ilmestyy jo torstaina pääsiäisen kunniaksi,

JAPAttaja Netta