Blogi: Ehkä se ei niin vaikeaa olekaan

Muutama viikko ekopaastoa ja kasvisruokailua takana ja rehellisesti sanottuna hommeli on sujunut yllättävänkin mukavasti. Ennen ekopaastoa huomasin ajatelleeni kasviruokaan siirtymisen vähän turhankin ylevästi: oikea kasvissyöjä kasvattaa itse ruokansa, luomuna tietysti ja ruoan valmistus aloitetaan keräämällä hellyydellä vaalitut vihannekset aamukasteen aikaan munkkihymnien ja linnunliverryksen soidessa taustalla. Joopa joo. Nykyään kaupoissa on jo niin hyvät valikoimat joko valmiita tai puolivalmiita kasvisruokia, että niiden kanssa on helppo aloitella ruokavaliomuutosta. Myös epäilys vatsan täyttymisestä osoittautui turhaksi, sillä nälkä lähtee näillä sapuskoilla ihan samalla tavoin kuin lihaisemmilla vaihtoehdoilla.

Jos syömisiään miettii pelkästään ilmastonmuutoksen kannalta, pienentää jo pelkästään naudanlihasta ja juustosta luopuminen hiilijalanjälkeä jo kummasti. Eli kaikesta lihasta ei välttämättä edes tarvitse luopua. Eri raaka-aineiden aiheuttaman hiilijalanjäljen puntarointi on melkoista toisaalta-toisaalta pyörittelyä, sillä muun muassa ruoan kasvatus, jalostaminen, käsittely ja kypsentäminen vaikuttavat sen hiilijalanjälkeen. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa juustot: tuorejuuston hiilijalanjälki on pienempi kuin kovan juuston, koska ensiksi mainittu vaatii vähemmän maitoa raaka-aineeksi eikä sitä kypsytetä kuten kovaa serkkuaan. Ohjenuoraksi tähän raaka-aine – hiilijalanjälki –suohon voisi sopia kasvisvoittoinen ja satokaudenmukainen ruoka. Yksinkertaistetusti siis syödään mansikoita kesällä ja porkkanoita talvella.

Mitä sitten kuuluu oman perheeni ekopaastolle? Kuten alussa mainitsin, haaste on ollut yllättävänkin helppo. Koska kala on sallittujen listalla, olemme syöneet muun muassa ahventa ja särkeä perunalla ja pastalla. Pinaattikeitot ja puurot ovat edelleen suosittuja sekä erilaiset valmislaatikot.

Itsetehdyistä ruokalajeista kasvislasagne sai hyvän vastaanoton. Mies syö mitä vaan, mistä lähtee nälkä ja tenava totesi, että ”tämä on hyvää lasagnea” eli se ruokalaji taisi mennä jatkoon. Muutama kuukausi sitten tekemäni kasvislasagne ammuttiin samalta suunnalta armotta alas: ”tämä on pahaa ruokaa, en syö”. Tästä viisastuneena raastoin juurekset, enkä pilkkonut, kuten edelliskerran aloittelijan virheenä tein.

Lapsen kannustavista sanoista rohkaistuneena korotin panoksia ja paistoin seuraavaksi tofua. Yllättäen sainkin siihen makua ja suutuntuman sellaiseksi, että lautasten ääreltä kuului myönteistä muminaa. Vitsi, mikä kasvisruokaguru minusta onkaan tulossa! Haaste jatkuu soijarouheella…

 


Blogi: Sekasyöjästä kasvissyöjäksi – mission possible?

Sekasyöjänä olen jo pitkään kantanut huolta omasta hiilijalanjäljestäni. Lihasta olisi mukava luopua kokonaan, mutta kompastuskivekseni olen huomannut ideoiden ja suunnitelmallisuuden puutteen. Kasvisreseptejä on netti pullollaan, mutta niiden tuominen arkeen makaronilaatikon ja lihakeiton tilalle on tuntunut hankalalta. Etsiessäni arkeen sopivia kasvisruokareseptejä törmään alituisesti ”tsötsöntsööllä täytetyt sikurinlehdet” –tyyppisiin ohjeisiin, joiden valmistaminen vaatii runsaasti eksoottisia raaka-aineita sekä aikaa, joita kumpaakaan ei normiarjesta liiemmälti löydy. Lisäksi epäilen vahvasti, lähteekö moisista sikarisakareista edes nälkä. Kaipaan kunnon perusreseptejä, joita on helppo toteuttaa, vievät nälän ja ovat vielä kaikenkukkuraksi maukkaita.

Taustalla on tietysti tottumus valmistaa tietynlaista arkiruokaa. Olen tottunut tekemään lasagnea, nakkisoppaa ja jauhelihakastiketta, joita sitten pyörittelen viikosta toiseen hieman eri järjestyksessä. Toki helppoja kasvisruokiakin on tehty: pinaattikeitot, puurot ja kasvissosekeitot ovat tuttuja juttuja myös meidän ruokapöydässämme, mutta niiden rinnalle kaipailen liharuokien tilalle helppoa kasvismättöä.

Koska haluan hiilijalanjälkeni pienemmäksi myös ruoan osalta (asuminen ja liikkuminen on jo aika hyvin hanskassa), vaatii hommeli hieman perehtymistä, ja huomatessani Ekopaaston* alkavan maaliskuun alkupuolella, ajattelin tarttua tähän tilaisuuteen. Tokihan kasvisruokia voi tehdä ilman mitään sen erityisempää teemaa tai haastetta, mutta nyt tuntuu, että tarvitsen jonkinlaisen sysäyksen muutokselle ja Ekopaasto käykin tähän tarkoitukseen oikein loistavasti.

Ilmaston kannalta järkevintä olisi tietenkin ryhtyä saman tien vegaaniksi, mutta se tuntuu tähän hetkeen vielä liian hc:ltä. Tavoitteeni maaliskuulle onkin löytää helppoja kasvisruokia, joiden kanssa pärjään omassa arjessani ja jotka voisivat korvata perheeni liharuoat jatkossa. Uskon, että kasvisruokaan siirtyminen ei loppujen lopuksi ole kovin hankalaa, se vaatii vain hieman uuden opettelua. Kun uusista ruoista alkaa löytyä perheen suosikkeja ja tietyt ruokalajit vakioituu arkikäyttöön, ollaan voiton puolella. Katsotaan, miten maaliskuussa käy 🙂

 

*Ekopaasto on perinteisen paastonajan rinnalla vuodesta 2012 kulkenut ajanjakso, jolloin ihmisiä kannustetaan osallistumaan paastonaikaan tavalla, joka osaltaan auttaa hillitsemään ilmastonmuutosta.


Blogi: Japan tapa duunata – summausta menneestä vuodesta

Vanha vuosi on jäämässä taakse, on aika summata mennyttä ja kääntää katsetta kohti seuraavaa. Omissa toiminnoissa voi tarkastella uutta vuotta aina seuraavan mahdollistajana. Valintamme vaikuttavat meihin itseemme, mutta välillisesti laajaan joukkoon muita ihmisiä ja elollisia olentoja –  puhumattakaan omasta planeetastamme vuosien kuluessa.

Kun tarkastelemme omaa toimintaamme, miten voimme katsoa taaksepäin kuluneeseen vuoteen. Vaikutimmeko? JAPA ry:n merkittävin vaikutus on arjen valintojen esille tuominen ja ratkaisujen esittäminen. Mietimme sijoittumistamme joukkoon tässä alati kasvavan, näiden teemojen parissa toimivien järjestöjen kentässä. Eräs toimintaamme kauempaa seurannut totesi, että Japa on näiden kestävän arjen asukasteemojen puolueeton asiantuntija, joka osaa ottaa huomioon taustalla tapahtuvia kiemuroita. Emme kuulemma kiihkoile liikaa, vaan pysymme asiallisina ja tuomme esille arjen ratkaisuja asukkaiden näkökulmasta perustellen asiamme. Tämä luonnehdinta lämmitti mieltä!

Summataan näin loppuvuodesta yhdistyksen toimintaa keskivertosuomalaiseen. Suomalaisen hiilijalanjäljen lähteet voidaan jakaa neljään osa-alueeseen: asuminen, tavarat&palvelut, liikkuminen ja ruoka. Kuinka nämä teemat näkyvät yhdistyksen arjen toiminnassa? Tämä kepeä katsaus ei kata teemoja kokonaisvaltaisesti, vaan sen osalta, miten ne yhdistyksen toiminnassa näyttäytyvät.

Asuminen

Jos olet käynyt kylässä Japan toimistolla, olet ehkä pannut merkille meidän asuvan varsin ahtaissa neliöissä. Tämän mahdollistaa työntekijöiden yhteispeli tuolileikissä, Mataran toimijoiden yhteistilojen hyötykäyttö ja etätyön tekeminen tarvittaessa. Lisäksi olemme välillä saaneet lainata pöydänkulmaa toisilta toimijoilta erityisesti kesäaikaan, kun muut lomailevat. Vanha sananlasku “Sopu sijaa antaa” luonnehtii osuvasti tilanteen toimivuutta. Kukin väistää vuorollaan. Tilankäytön mestareiksi luonnehdittakoon myös toimistomme lemmikkejä tuolla matokompostissa 😉

Lämmitykseen emme voi vaikuttaa, mutta toimitilojen kokonaisvaikutukseen saamme joitain vastauksia ensi vuonna, kun ympäristöjohtamisen opiskelijat alkavat laskea Mataran hiilijalanjälkeä järjestöille suunnatulla laskurilla.

Liikkuminen

Suomalainen valitsee auton kulupelikseen useimmiten 1-3 kilometrin mittaiselle matkalle. Miten meillä? Työ Japassa on välillä kovin liikkuvaista erityisesti eri yhteistyökumppanuuksien kautta tehtävän vaikuttamis- ja opetustyön puitteissa. Näin loppuvuodesta on ilo huomata, etteivät omat opit ole menneet hukkaan, eikä niitä ole unohdettu täällä arjen toiminnassa. Matkalaskujen mukaan keskimääräinen japalaisen laskuttama yhdensuuntainen henkilöautomatka oli vuonna 2018 pituudeltaan n. 25 kilometriä. Muut siirtymät on hoidettu pyöräillen ja joukkoliikenteellä. Lyhyiden automatkojen vähyys myös tavaroiden kuskaamisessa selittyy toimiston väen aktiivisuudesta hyödyntää käytössämme olevia laatikkopyöriä ja yhteistä Waltti-korttia. Löytyypä henkilökunnan keskuudesta myös oma laatikkopyörä ja biokaasuauto.

Koska työ vaatii välillä jonkun saapumista autolla, on käytettävissämme ollut yhdistyksen kustantamana kaksi parkkilupaa. Liikkumistarkastelun tuloksena huomasimme voivamme luopua toisesta, säästettävillä varoilla kulkee Linkillä koko ensi vuoden ja enemmänkin!

Ruoka

Meillä ruoka on keskeisimmässä roolissa asiasta kouluttaessa. Jonkin verran vuoden varrella ostamme tarjoiluja kokouksia varten. Yhdistyksen hallituksessa on käytössä periaate, että tarjoilut hankitaan sen mukaan, kuin ilmoittautuneita on. Pakkauskoot tulevat usein vastaan, mutta toimiston loppasuut hoitavat kyllä osansa! Ruokahävikin ehkäisyssä auttavat tietenkin myös kaikki mataralaiset. Mahdolliset jämät häviävät kiitettävästi yhteisistä tiloista.

Suurin ostoksia määrittävä tekijä toiminnassamme on toiminnanjohtajan vakava ruoka-aineallergia, mikä estää mm. irtomyynnin hyödyntämisen. Sen kautta oppia on tullut siitäkin, että vastuulliseen ruokailuun pystyy myös tiukemmalla raaka-aineseulalla. Reilu kauppa on meille ostoksissa itsestäänselvyys – paitsi hunajatuotteissa. Ne hankimme lähituotantona, reilusti keskisuomalaisena.

Tavarat ja palvelut

Jälleen kerran vuoden loppusummausta tehdessä huomasimme, ettei toimistotarvikebudjetti pitänyt. Taas jäi ostamatta! Yhdistystoimijoina olemme olleet onnekkaita, että meille on tarjottu muuten poistoon meneviä toimistotarvikkeita, kuten kirjekuoria (valmiiksi painetut osoitteet voi peittää tussilla!), papereita, klemmareita ja muuta. Joskus mietimme, olisiko aihetta perustaa Japan toimistotarvikelainaamo. Sitä mitä ei Japan toimistosta löydy, ei yleensä tarvita.. Omastamme jakaminen on työn tekemistä yhteisen hyvän eteen.

Vuoden viimeinen sivu

Loppuun pieni pohdinta ennen joulua henkilökunnan keskuudesta, omien valintojemme suhteen. On upeaa, että kestävät valinnat alkavat nousta (toivottavasti pysyväksi) trendiksi. Mehän olemme olleet tietämättämme trendikkäitä koko elämämme! Ehkä tuotamme jätettä enemmän kuin lasipurkillisen vuodessa, mutta kaukana emme toimissamme ole sen mukaan, mihin muutoksiin mahdollisuus olisi jyväskyläläisenä nyt ja henkilökohtaisten rajoitteiden mukaan. Mitä tästä opimme? Moni niistä teoista, jotka ovat hyväksi itsellemme ja maapallolle, ovat niitä jokapäiväisiä arjen juttuja, jotka ovat kulkeneet mukana lapsuudesta lähtien. Joskus kannattaa uutisvirran keskellä tutkia omaa toimintaa siltä kantilta, mitä jo tekee asioiden hyväksi. Saatat yllättyä! Tästä saa virtaa uusiin muutoksiin. 

Viimeiseksi se tärkein: Kiitos kaikille vuoden aikana kohtaamillemme ihmisille! Te teette tästä työstä tekemisen arvoista. Kiitokset yhteistyökumppaneille, ilman työtänne ja panostustanne me emme saisi kohdata kaikkia näitä ihmisiä – emmekä teitä! Kiitos keskustelevalle hallituksellemme ideoista ja kommenteista. Kiitokset kaikille, jotka olette jakaneet toimistosirkuksen vuoden aikana. Te teette Japan. 

Samalla energialla kohti vuotta 2019!


Blogi: Kuidut kiertoon, tekstiilit talteen

Vaate- ja tekstiiliteollisuuden tuotanto on kasvanut räjähdysmäisesti. Pelkästään vaatteiden tuotannon hiilidioksidipäästöt vuonna 2015 olivat 1,2 miljardia tonnia, joka on noin kymmenen prosenttia koko maailman vuosittaisista päästöistä. Hiilidioksidia syntyi siis vaatteiden tuotannossa enemmän kuin kansainvälisen lentoliikenteen sekä rahtilaivakuljetuksen päästöistä yhteensä.

Hiilidioksidipäästöjen lisäksi vaateteollisuus tuottaa kaksikymmentä prosenttia maailman jätevesistä ja pelkästään puuvillan tuotanto kuluttaa 35% maailmalla käytetyistä torjunta-aineista. Tekstiiliteollisuus tuottaa myös huomattavan osan, arviolta noin 0,5 miljoonaa tonnia vuodessa, merien muovisaasteesta tekokuiduista irtoavan mikromuovin muodossa. (YK:n Euroopan talouskomissio UNECE)

Tekstiiliteollisuuteen liittyy ympäristön kuormituksen lisäksi myös paljon erilaisia ihmisoikeusongelmia: alaa kritisoidaan muun muassa vaarallisista työolosuhteista, elämiseen riittämättömistä palkoista ja lapsityövoiman käytöstä.

Toisessa päässä tuotantoketjua vastassa ovat uudenlaiset ongelmat. Kertakäyttökulttuuri ja hetken mielijohteesta ostaminen näkyvät pois heitettyjen vaatteiden määrässä: jokainen suomalainen tuottaa tekstiilijätettä noin 13 kiloa vuodessa (Sitra). Maanlaajuisesti tekstiilijätettä syntyy yli 70 miljoonaa kiloa. Joka vuosi.

Käytettyjen tekstiilien tarjonta ylittää moninkertaisesti nykyiset, usein vasta pienimuotoiset ja aluillaan olevat kierrätysmahdollisuudet. Tekstiilien kierrättämiseen lisähaastetta tuovat usean eri kuitulaadun sekoitemateriaalit sekä vaatteiden napit, nepparit ja vetoketjut. Myös pois heitettyjen tekstiilien vaihteleva laatu hankaloittaa niiden kierrätettävyyttä.

Parhaiten me yksittäiset ihmiset, sinä ja minä, voimme vaikuttaa asiaan tarkastelemalla omia kulutustottumuksiamme. Tuleeko vaateostoksilla käytyä turhan usein? Ostanko vaatteen aitoon tarpeeseen, vai hetken mielijohteesta? Entä vaatekaapistani jo löytyvät vaatteet: käytänkö niitä säännöllisesti? Vai ovatko hyllyt täynnä vaatteita, joita ei tule koskaan käytettyä?

Uudenlaista tapaa kuluttaa vaatteita ja tekstiileitä tarkastelee muun muassa Eettisen kaupan puolesta ry  #lempivaatteeni –kampanjallaan sekä Suomen luonnonsuojeluliiton nuorten ajatushautomo Tankki. Pidetään huolta vaatteistamme ja samalla planeetastamme!

 


Blogi: Nykypäivän Jussi kuokkii päästönsä suohon

Muinoin muuan Jussi ojitti kuokalla lähisuon pelloksi, sittemmin soita kuivattiin koneellisesti metsäntuotantoa varten. Osa metsistä kasvoi ja kasvaa edelleen hyvin, osa ei niinkään. Nyt näitä ammoin ojitettuja soita halutaan ennallistaa hiilinieluiksi, sillä viimeistään IPCC-raportin julkaisemisen jälkeen sellaisille on ollut kysyntää. Suot ovatkin hyviä hiilinieluja, sillä turve on suurin ja myös tehokkain hiilivarasto heti merten jälkeen. Myös metsät sitovat hyvin hiilidioksidia, mutta hiilinieluna suo on ylivertainen. Toki suo päästää ilmakehään muun muassa metaania, mutta kokonaisuutta tarkasteltaessa suon ennallistaminen hiilen varastoksi vie kuitenkin voiton.

Jos itsellä ei satu olemaan ojitettua suota, jonka voisi ennallistaa, voi homman hoitaa sijoittamalla Suomen Luonnonsuojeluliiton ylläpitämään Hiilipörssiin. Sen ideana on kerätä varoja suomalaisten soiden ennallistamiseen hiilinieluiksi ja hillitä siten ilmastonmuutosta. Hiilipörssin kautta ennallistetaan etupäässä sellaisia soita, joiden ojitus ei ole tuottanut toivottua tulosta ja puu kasvaa alueella huonosti. Kuten Koskelan Jussi sijoitti tulevaisuuteen kuokkimalla suosta pellon, nykypäivän Jussit ja Almat voivat sijoittaa tulevaisuuteen ostamalla siivun ennallistettavaa suota Hiilipörssistä.

Käytännössä suon ennallistaminen tapahtuu tukkimalla ojat, jotta vedenpinnan taso alueella kohoaisi. Näin suoekosysteemi palautetaan takaisin kohti luonnontilaa, jolloin suolajisto alkaa palautua ja turpeen muodostuminen – ja samalla hiilen sitominen – käynnistyä. Kokonaisen suon ennallistamista ei Hiilipörssissä tarvitse kerralla rahoittaa, vaan pottia kerätään pala palalta: 50 eurolla saa kuusi aaria, 800 eurolla yhden hehtaarin. Esimerkiksi viisi hehtaaria ennallistettua suota varastoi noin 4400 kiloa hiiltä vuodessa. Tämä vastaa suunnilleen keskivertosuomalaisen vuosittaista hiilijalanjälkeä.

JAPA ry:n hallitus päätti myös omalta osaltaan osallistua hiilidioksidin varastointitalkoisiin. Yhdistys lahjoittaa joulumuistamisiin tälle vuodelle varatut rahat Hiilipörssiin, jossa ne kasvavat korkoa 0,5 mm* vuodessa. Hiilipörssi ei ole päästökauppaa eikä sijoitus anna japalaisille lupaa hulvattomiin kulutusjuhliin. Ostettua osuutta ei myöskään voi myydä myöhemmin, vaan sijoitus on lopullinen. Hiilipörssi ei ratkaise ilmastonmuutosta kertaklikkauksella, mutta on hyvä lisä muiden toimien ohella.

*Suon keskimääräinen paksuuskasvu vuodessa.

 

Kirjoituksen lähteenä on käytetty Hiilipörssiä

 

 


Blogi: Ihmissuvun tyhmyys on suuri ja ympäri maailmaa mainittu

IPCC:n tuoreesta ilmastoraportista huolimatta tänään ei liputeta lopun alun vaan kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven kunniaksi. Miehen syntymästä tulee kuluneeksi hurjan tuntuiset 184 vuotta. Kivi keksi suomalaisen romaanikirjallisuuden ja onnistui aikalaisistaan arvostelijoista huolimatta kohoamaan korpirealismillaan alansa suomalaiseksi ylijumalaksi. Kolmekymppisenä Kivi kirjoitti: Ihmissuvun tyhmyys on suuri ja ympäri maailmaa mainittu (Nummisuutarit, 1864). Korvesta ei olla päästy kovin pitkälle, jos ajatellaan äsken mainittua ilmastoraporttia ja sen traagista sisältöä.

Viikko sitten keskiviikkona täällä Kansalaistoiminnankeskus Matarassa järjestettiin opiskelijoille suunnattu Matka halki Mataran -tutustumispäivä. Päivän aikana opiskelijat Jyväskylän alueen oppilaitoksista tutustuivat järjestössä toimimiseen sekä talomme toimijoihin. Me JAPA ry:ssä toimme työmme lisäksi vahvasti esille toimintamme tematiikkaa. Opiskelijat osallistuivat pohtimalla YK:n AGENDA2030 –hankkeen kestävän kehityksen tavoitteita. Nämä seitsemäntoista veljestä keräsivät alleen lukuisia konkreettisia tekoja ja hyviä ideoita niiden edistämiseksi, Ehdottomasti eniten post-it-lappuja kertyi tavoitteen numero 13 – ilmastotekoja – taakse. Oli vegaaneja, autosta luopuneita, kierrättäjiä ja sellaisiksi aikovia. Aiheen suosio kertonee sekä sen erityisestä merkityksellisyydestä yksittäisenä tavoitteena että helppoudesta edistää sitä jollakin tavalla.

Kokonaiskuva kyselystä oli, että kestävä kehitys on kasvava trendi ja enemmänkin: monelle nuoren sukupolven edustajalle se on itsestään selvyys. Oli ilo huomata, miten läheiseksi Mataralla vierailleet nuoret kokivat aiheen, ja miten monimuotoista ja todellisen vaikuttamisen halun ryydittämää keskustelu oli.

Kun nyt elämme aikaa jona juhlapuheiden ja kevyen idealismin pitäisi konkretisoitua vähintään yhtä juhlavina tekoina, tällaisen mitättömän pohdiskelun hyödyn väkisinkin kyseenalaistaa. Muutama vihreä lammas kansan syvissä riveissä ei koko lauman päätä käännä, mutta tosiasia on, että maailma ei muutu, jos ihmiset eivät muutu. Tietoisuus kanavoituu ennen pitkää väistämättä isomman mittakaavan valintoihin ja suuntaviivoihin. Toivottoman on syytä muistaa, että ilmastonmuutoksen kaltaisiin epämukaviin tosiasioihin kiinni kasvaneiden edustus kansassa on vielä pientä. Ne, joiden kypsymistä puhe kestävästä kehityksestä on leimannut elämän alusta saakka, ovat vielä hädin tuskin äänestysiässä.

”Mutta niin muuttuu maailma; silloin kuin nyljetty orava, nyt mahdut hädin tuskin tähän samaan hännystakkiin; niin muuttuu maailma”, Kivi myös kirjoitti. Olisi kai liioiteltua optimismia odottaa, että seepra joskus pääsisi raidoistaan ja ihminen tyhmyydestään, mutta valehtelematta voi sanoa, että ilmastonmuutoksen kaltaisten globaalien katastrofien torjumiseksi on olemassa vahva kipinä. Kuten IPCC:n raportistakin käy ilmi, ratkaisevaa on enää, tapahtuuko muutos tarpeeksi nopeasti.

 


Blogi: Juhlistetaan Suomen #luonnonpäivää!

Huomenna juhlitaan Suomen luonnon päivää. Liput nousevat salkoihin upean luontomme kunniaksi. Päivän aikana lukuisat tapahtumat luonnossa tarjoavat varmasti jokaiselle juhlijalle ainutlaatuisen kokemuksen. Kuka tahansa voi juhlistaa luontoa joko omassa lähipiirissään tai järjestämällä kaikille avoimen tapahtuman. Jos siis esimerkiksi yhteislauluhetki luonnossa tai kummitusjuttujen kertominen pimenevässä illassa nuotion äärellä kutkuttaa, kannattaa huomenna laittaa tapahtuma pystyyn! Oman paikkakunnan tapahtumia voi hakea Suomen luonnon päivän sivulta.

Luonnossa oleilun hyvinvointivaikutukset ovat nousseet viime aikoina esille lukuisissa tutkimuksissa. Parhaiten luontoa juhlistaakin lähtemällä ulos kotiovesta siitä nauttimaan. Lähiluontoa löytyy useimmalta jo ihan ulko-oven tuntumasta, sillä jo pienikin pala luontoa virkistää. Istahda siis mukavaan asentoon vaikkapa taloyhtiön pihakeinuun tai puiston penkille ja sulje silmäsi.  Vedä muutamaan kertaan syvään henkeä, kuuntele tuulen liikkeitä läheisten puiden latvustoissa ja nauti omasta pienestä luontohetkestä.

lntensiivisempää luontokokemusta haikailevat voivat päivän kunniaksi lähteä luontoon retkeilemään. Kaupunkilaisille löytyy hyviä retkikohteita läheltäkin, aivan linkki- tai pyörämatkan päästä. Samalla voi tarttua JAPAn luontopolkuhaasteeseen ja tutustua oman lähialueensa luontopolkuihin. Myös kansallispuistot kutsuvat nauttimaan luonnosta ja huomisen juhlapäivän aikana ainakin Konneveden ja Isojärven kansallispuistoissa juhlitaan.

Mitäpä olisi luontoretki ilman kunnon eväitä? Suomen luonnon päivän teemaleivoksena on mustikkapiirakka, joka sopii erinomaisesti myös retkievääksi. Ja toki luontoon lähtiessä voi löytää myös vaikkapa herkkutatteja tai mustatorvisieniä kotiinviemisiksi. Yhteisestä luontopiknikistä syntyy myös varmasti monia hyviä muistoja ja mukavia valokuvia. Retkipäivän satoa saakin nauttia monessa muodossa vielä pitkän aikaa juhlapäivän jälkeen. Kyllä meillä vaan on mahtava luonto!

Kuvat: Maija Karala ja JAPA ry:n arkisto


Blogi: Onnistumisten iloa, tekemisen riemua ja menetyksiä

Kesäkuu on loppumaisillaan ja vuosi kääntyy toiselle puolikkaalle. Mitä kaikkea mahtui näihin kuukausiin? Onnistumisten iloa, tekemisen riemua, mutta myös suuri menetys.

Takana on tapahtumarikas alkuvuosi. Vuoden ensimmäisellä puolikkaalla on ilahduttanut Liikenneviraston jatkama valtionavustus viisaan liikkumisen toimintamme tukemiseksi. Tähän on vaadittu jälleen uusia ideoita ja tiivistä yhteistyötä alueen muiden toimijoiden kanssa. Rahoituksen turvin on panostettu erityisesti lasten toimintaan yhteistyössä Taika-Petterin ja Jakke Jääkarhun kanssa. Vuoden toisella puoliskolla saamme nähdä työn tuloksia yhteiskiertueelta ja huisin hauskoilta kuvauspäiviltä. Kesän aikana vieraillaan lisäksi eri puolilla Keski-Suomea kesätapahtumissa ja esitellään sähköavusteista liikkumista pop-up tapahtumissa. Lisävinkkinä teatterinystäville: kurkkaa kesäteatterikampanjasta Lastipyörälainaamon blogista ja käy ilmaiseksi teatterissa!

Toinen suuresti iloa tuonut yhteistyö on poikinut yhdistykselle uutta aluevaltausta luontoteemojen parissa. Jyväskylän kaupungin Kehä Vihreän  kanssa osallistuimme Retkelle messuille lanseetaren Kerää kymppi -luontopolkuhaasteen. Tourujoen puistoon puolestaan perustettiin Lasten ryytimaa, kaupunkiviljelykerhoon mahtuu vielä mukaan!  Kiitos uusista tuulista kuuluu toimistomme tämän vuoden uudelle vahvistukselle Lilylle, joka on täynnä uusia ideoita kaupunkiluontoympäristön esille nostamisen parissa.

Kevät erosi monesta muusta siinä, että ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2008 Anssu-Peikko sai nauttia kotinsa rauhasta kiertue-elämän sijaan. Vuosien varrella Anssu kohtasi Jyväskylän seudulla n. 20 000 eskari-ikäistä opettajineen. Anssun ystävineen nautiskellessa ansaitusta vapaasta pääsimme testaamaan Mustankorkean mahdollista uutta varhaiskasvatuksen teemaympäristöä Älli-robotin ja Into-tutkijan kanssa. Kiitokset testiryhmille upeasta työstä ja palautteesta, kehitystyö jatkuu syksyllä.

Hankkeiden kautta toimintamme on näkynyt Jyväskylän lisäksi myös muualla Keski-Suomessa. Olemme tehneet ruuan ympäristövaikutuksiin liittyvää toiminnallista opetusta lasten kokkikerhoissa Leader-rahoitteisessa yhteistyöhankkeessa Keski-Suomen Marttojen kanssa. Yhteistyössä Jyvässeudun 4H-yhdistyksen kanssa olemme puolestaan valmistelleet kiertotaloutta, resurssiviisautta ja nuorten yrittäjyyskasvatusta yhdistävää kansainvälistä ReWi Visions yhteistyöhanketta. Keväällä toteutettiin lisäksi kaksi Circwaste – Jyväskylän käyttäjälähtöiset kokeilut -osahanketta: Liikkuva korjauspaja ja Puutarhajäte mullaksi.

Iloisten asioiden ohella olemme kokeneet myös surua hallituksemme jäsenen menehdyttyä pääsiäisenä äkillisesti vakavaan sairauteen. Jäimme kaipaamaan Petrin asiantuntemusta ja panosta toiminnan kehittämisessä. Syksyllä hallitus käy jälleen nyt tauolle jääneen, Petrin suurella panostuksella aloitetun strategiaprosessin pariin. Yhdessä lähdemme luomaan uutta mutkaa vanhalle polulle.

Syksyllä jatkuvat liikkumisteemat paikallisesti sekä maakunnan tasolla, Mustankorkealle tehtävät jäteneuvonnan yhteistyön tapahtumat, Jyväskylän seudun joukkoliikenteen Bussiloikka kouluun! -kiertue sekä Sitran Maapalloliigan ideoiden jatkokehittely. Lisäksi suunnittelussa on vierailut hankesuunnittelun ja opettamisen merkeissä Walesiin – sinne vievät kiertotalouden teemat nuorten ja yrittäjyyskasvatuksen parissa.

Toimisto ei hiljene kesäksi. Jyväskylän kaupungin haittakasvikampanjan puitteissa esiintymäpaikkoja kirjataan ylös ja neuvotaan asukkaita omien talkoiden järjestämisessä. Liikkumisteeman ympärillä kesätapahtumien lisäksi Lastipyörälainaamon kausi on vilkkaimmillaan. Tapahtumissa sekä puhelimen päässä näette ja kuulette varmasti kesätyöntekijämme Juhan sekä kaksin kappalein Tiinoja. Lily huolehtii monen muun asian ohella ryytimaan toiminnoista. Taustalla toimistossa lomien lomassa voi tavata myös Paulan ja Annan.

Nautitaan kesästä ja katsotaan, mitä kaikkea mielenkiintoista syksy tuo vielä tullessaan!


Blogi: Virtaa villivihanneksista

Kesä on tuoreiden vihannesten sesonkiaikaa. On uusia perunoita, herneitä, avomaankurkkuja… Kesä on myös oivallista aikaa laajentaa herkuttelua kasvimaan antimia kauemmas – villivihanneksiin.

Lähes jokaisen kotipihan sitkeät kutsumattomat vieraat, nokkonen ja vuohenputki, ovat molemmat erinomaisia ruokakasveja. Lisäksi pihalta löytyy usein poimulehteä, apiloita ja mausteista siankärsämöä. Myös nurmikkoalueita ahkerasti valtaava voikukka on syötävä kasvi.

Omasta pihasta kerätessä tietää välttää kasvinsuojeluaineiden käyttöä ruokakasveiksi päätyvien ‘rikkojen’ läheisyydessä. Luonnosta kerätessä kannattaa myös mahdollisimman hyvin valita keruupaikaksi puhdas alue, kaukana tiepölystä, pellonpientareista ja teollisuusalueilta.

Hortoiluretkellä tulee muistaa se kaikista tärkein ohje: kerää ainoastaan kasveja, jotka tunnistat varmasti! Suomen luonnosta kun löytyy myös erittäin myrkyllisiäkin kasveja, joiden nauttiminen on jopa hengenvaarallista. Onneksi kaikista helpoimmat villivihannekset oppii kyllä tunnistamaan varsin vaivattomasti. Alkuun keräily kannattaa kuitenkin aloittaa kokeneemman hortoilijan opastuksella, mikäli omista tunnistustaidoistaan on vähänkään epävarma.

Paras keruuaika useimmille villivihanneksille on alkukesä. Heinäkuu on puolestaan useiden syötävien kukkien sesonkia ja loppukesästä kerätään erilaisia syötäviä juuria sekä siemeniä. Monesta villivihanneslajista saa kerättyä kesän aikana useammankin sadon. Varsinkin niistä kukkapenkkien valtaajista, jotka nousevat uuteen kasvuun ahkerankin kitkemisen jälkeen!

Vinkkejä hortoiluun löytyy muun muassa täältä.

Vuohenputki (vas.), orvokki ja nokkonen ovat helppoja hortoiltavia. Vuohenputkea voi käyttää vaikkapa suolaisissa piirakoissa, orvokin kukilla koristaa täytekakun ja nokkosesta keittää keiton. Yläpalkin kuvassa olevaa poimulehteä voi käyttää salaateissa. Kerää aina vain sellaisia kasveja, jotka tunnistat varmasti! Kuvat: Minka Pummila

 


Blogi: Kerää kymppi!

Kiinnostaako luonto, mutta kansallispuistot ovat kaukana? Pelkäätkö eksyväsi, jos lähdet metsään retkelle? Hyvin merkityt ja opastetauluin varustetut luontopolut tarjoavat vaivattoman ratkaisun luonnosta nauttimiseen. Luontopolut esittelevät suomalaista luontoa monipuolisesti. Monen reitin varrelta löytyy myös levähdyspaikkoja, joissa nauttia eväitä ja pysähtyä rauhoittumaan hetkeksi.

Jyväskylän kaupunki ylläpitää kymmentä luontopolkua kaupunkialueella. Poluille on helppo lähteä retkeilemään, sillä suuri osa sijaitsee aivan asutusalueiden tuntumassa. Niinpä paikallisliikenne tai polkupyörä kuljettaa kätevästi seikkailulle. Luontopolut ovat mukavan mittaisia muutaman tunnin kiireettömälle retkelle. Suurimmalta osalta polkuja löytyy myös lyhyempiä oikoreittejä, jos ei halua kiertää koko polkua.

Haastamme kaikki mukaan retkeilemään luontopoluille. Ota mukaasi kunnon retkieväät ja seikkailumieltä. Jaa parhaat retkikuvasi ja -vinkkisi somessa myös muiden iloksi. Nostamme parhaat retkikuvat esille omissa somekanavissamme. Mukavia luontoretkiä!

Tutustu haasteeseen tarkemmin tästä: Kerää kymppi!