← Takaisin

Blogi: Ihmissuvun tyhmyys on suuri ja ympäri maailmaa mainittu

IPCC:n tuoreesta ilmastoraportista huolimatta tänään ei liputeta lopun alun vaan kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven kunniaksi. Miehen syntymästä tulee kuluneeksi hurjan tuntuiset 184 vuotta. Kivi keksi suomalaisen romaanikirjallisuuden ja onnistui aikalaisistaan arvostelijoista huolimatta kohoamaan korpirealismillaan alansa suomalaiseksi ylijumalaksi. Kolmekymppisenä Kivi kirjoitti: Ihmissuvun tyhmyys on suuri ja ympäri maailmaa mainittu (Nummisuutarit, 1864). Korvesta ei olla päästy kovin pitkälle, jos ajatellaan äsken mainittua ilmastoraporttia ja sen traagista sisältöä.

Viikko sitten keskiviikkona täällä Kansalaistoiminnankeskus Matarassa järjestettiin opiskelijoille suunnattu Matka halki Mataran -tutustumispäivä. Päivän aikana opiskelijat Jyväskylän alueen oppilaitoksista tutustuivat järjestössä toimimiseen sekä talomme toimijoihin. Me JAPA ry:ssä toimme työmme lisäksi vahvasti esille toimintamme tematiikkaa. Opiskelijat osallistuivat pohtimalla YK:n AGENDA2030 –hankkeen kestävän kehityksen tavoitteita. Nämä seitsemäntoista veljestä keräsivät alleen lukuisia konkreettisia tekoja ja hyviä ideoita niiden edistämiseksi, Ehdottomasti eniten post-it-lappuja kertyi tavoitteen numero 13 – ilmastotekoja – taakse. Oli vegaaneja, autosta luopuneita, kierrättäjiä ja sellaisiksi aikovia. Aiheen suosio kertonee sekä sen erityisestä merkityksellisyydestä yksittäisenä tavoitteena että helppoudesta edistää sitä jollakin tavalla.

Kokonaiskuva kyselystä oli, että kestävä kehitys on kasvava trendi ja enemmänkin: monelle nuoren sukupolven edustajalle se on itsestään selvyys. Oli ilo huomata, miten läheiseksi Mataralla vierailleet nuoret kokivat aiheen, ja miten monimuotoista ja todellisen vaikuttamisen halun ryydittämää keskustelu oli.

Kun nyt elämme aikaa jona juhlapuheiden ja kevyen idealismin pitäisi konkretisoitua vähintään yhtä juhlavina tekoina, tällaisen mitättömän pohdiskelun hyödyn väkisinkin kyseenalaistaa. Muutama vihreä lammas kansan syvissä riveissä ei koko lauman päätä käännä, mutta tosiasia on, että maailma ei muutu, jos ihmiset eivät muutu. Tietoisuus kanavoituu ennen pitkää väistämättä isomman mittakaavan valintoihin ja suuntaviivoihin. Toivottoman on syytä muistaa, että ilmastonmuutoksen kaltaisiin epämukaviin tosiasioihin kiinni kasvaneiden edustus kansassa on vielä pientä. Ne, joiden kypsymistä puhe kestävästä kehityksestä on leimannut elämän alusta saakka, ovat vielä hädin tuskin äänestysiässä.

”Mutta niin muuttuu maailma; silloin kuin nyljetty orava, nyt mahdut hädin tuskin tähän samaan hännystakkiin; niin muuttuu maailma”, Kivi myös kirjoitti. Olisi kai liioiteltua optimismia odottaa, että seepra joskus pääsisi raidoistaan ja ihminen tyhmyydestään, mutta valehtelematta voi sanoa, että ilmastonmuutoksen kaltaisten globaalien katastrofien torjumiseksi on olemassa vahva kipinä. Kuten IPCC:n raportistakin käy ilmi, ratkaisevaa on enää, tapahtuuko muutos tarpeeksi nopeasti.